Tieteen toivottoman viestin edessä on pakko herätä toimimaan

Tuore ilmastoraportti kertoo sen, mikä jo tiedettiin. Vaarallisen ilmastonmuutoksen estäminen on tässä vaiheessa käytännössä mahdotonta. Pahimman välttämiseksi voi ja pitää silti tehdä paljon,ja se vaatii ilmastopolitiikan nostamista kaiken keskiöön.

Hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n odotettu erikoisraportti julkaistiin tänään. Se keskittyy arvioimaan sitä, mitä globaalin lämpenemisen rajoittaminen 1,5 asteeseen auttaisi ja miten siihen kenties voitaisiin päästä. Se ei siis ole varsinainen koko ilmastonmuutokseen liittyvän tieteen kokoava arviointiraportti, jollainen julkaistiin viimeksi vuonna 2014. Se on kuitenkin juuri nyt ajantasaisin kattava koonti ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja hillinnästä.

Päätös 1,5 asteen lämpenemiseen keskittyvästä erikoisraportista tehtiin Pariisin sopimuksen yhteydessä. Moni tutkija ihmetteli tätä tilausta. Asiaan vihkiytyneiden parissa on nimittäin jo pitkään tiedostettu, että aiemmin keskiössä ollut kahden asteen tavoite on äärimmäisen vaikea saavuttaa – eikä tähän mennessä nähty ilmastopolitiikka anna oikein mitään viitteitä siitä, että siihen tai lähellekään oltaisiin pääsemässä. Liian monen tahon lyhyen tähtäimen edut ovat ristiriidassa päästöjen vähentämisen kanssa.

Puolentoista asteen raportin tilaaminen on hieman sama, kuin jos minä 95-kiloisena jässikkänä pyytäisin personal trainerilta ohjelman, jolla haluaisin puolittaa painoni ensi kesään mennessä. Kyllä PT sellaisen ohjelman ehkä jotenkin vääntää, mutta sen käytännön toteuttaminen ihan toinen juttu. Ilmastopolitiikassa on yleisesti muodostunut tavaksi se, että jokainen vuorollaan nostaa näkyvästi rimaa, mutta oikeasti kukaan ei edes vielä ole ottamassa vauhtia – tai vaihtanut verkkareita päälle. Sama oire näkyy tässäkin.

Muistutuksena: Ilmasto on jo lämmennyt esiteollisesta ajasta yli asteen, ja 1,5 asteeseen rajoittaminen vaatii käytännössä koko globaalin energiatalouden ja maankäytön täydellisen mullistamisen muutamassa vuosikymmenessä. Urakkaa voi yrittää verrata avaruusohjelmaan tai maailmansotaan, mutta metsään menee. Kyseessä on ihmiskunnan suurin ja vaikein haaste koskaan, eikä mitään vastaavaa oikeastaan ole koskaan tehty tai nähty.

En henkilökohtaisesti usko, että lämpeneminen jää 1,5 asteeseen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö sitä voisi ja kannattaisi yrittää. Jokainen asteen kymmenys on tärkeä. Erikoisraportti kertoo, että jo kahden asteen lämpeneminen tuo valtavia ja vaarallisia muutoksia. Kaikki siihen päälle tuleva muutos kasvattaa riskejä ja niihin liittyviä epävarmuuksia vielä lisää.

Miten erikoisraportin tuloksien pitäisi siis näkyä päätöksenteossa? Ainakin niin, että ilmastopolitiikan pitää nyt viimeistään määrittää kaikkea politiikkaa. Tieteen synkän viestin edessä on oltava valmis arvioimaan kantansa ja tärkeysjärjestyksensä uudelleen, ovatpa ne kuinka rakkaita tahansa. Bioenergian varaan laskevien on hyväksyttävä, ettei metsiä voida sekä pitää että polttaa – ja että niitä tarvitaan nimenomaan mahdollisimman suurina, kasvavina hiilivarastoina ja biodiversiteetin ylläpitäjinä. Ydinvoimaa vastustavien on herättävä siihen, että ihan kaikkea vähäpäästöistä energiantuotantoa tarvitaan lisää ja paljon. Työpaikkoja ei voi puolustaa tämän hetken intresseillä, vaan työt ja pääomat on suunnattava hiilineutraalin talouden rakentamiseen. Markkinat voivat pyöriä vapaasti vain erittäin tiukan päästöjen ja luonnonvarojen käytön sääntelyn ja ohjauksen puitteissa, itsestään ne eivät tätä ongelmaa korjaa. Ja kaiken tämän ilmastonmuutoksen hillinnän ohella on varauduttava muuttuvan ilmaston vääjäämättömiin ja arvaamattomiin vaikutuksiin, sillä olemme jo myöhässä.