Turpeen lopun kolme haastetta ja ratkaisuja niihin

Turpeella tuotettu energia on syytä korvata ripeästi ja kestävästi, ja sen paikalliset talousvaikutukset on tärkeä huomioida kun poltto lopetetaan. Haasteet eivät kuitenkaan käy syyksi hidastelulle.

Turve on ympäristölle ja ilmastolle tuhoisa polttoaine. Turpeella tuotetaan vain 5 % Suomen kokonaisenergiasta, mutta siitä aiheutuu n. 14 % kaikista Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Turpeen tuotanto kuormittaa myös vesistöjä. On päivänselvää, että turpeen laajamittainen käyttö on tulossa tiensä päähän. Hallitusohjelma linjaa, että turpeen energiakäyttö vähintään puolitetaan vuoteen 2030 mennessä. Jos teknisesti toimiva, sosiaalisesti oikeudenmukainen ja kustannustehokas polku löytyy, aikataulu voi ja sen kannattaakin olla vielä nopeampi. 

Turvetta ei kuitenkaan polteta huvin vuoksi, vaan se on tällä hetkellä Suomessa merkittävä osa energiataloutta, ja siihen liittyvään infraan on sidottu pääomaa ja osaamista. Turpeen loppu tietääkin tarvetta korvata ne hyödyt, jotka turpeesta nyt saadaan. Niitä ovat energia, työpaikat ja raha.

  1. Energia

Turpeella tuotettu energia on tietysti välttämätöntä korvata. Turpeella tuotetaan ennen kaikkea lämpöä, ja nimen omaan lämmön korvaaminen on keskeistä, sillä se täytyy tuottaa lähellä kulutusta. Sähkön tuottamiseen turvetta ei varsinaisesti tarvita. Suomessa on kolmisenkymmentä turvetta pää- tai tukipolttoaineena käyttävää laitosta. Turpeen osuus huomioiden sen osalta yhteensä sähkökapasiteettia on vajaan gigawatin verran ja lämpötehoa tuplasti enemmän – käytännössä turve on monessa laitoksessa tukipolttoaine, jota ilman voimala ei sellaisenaan pyörisi. Jos ja kun näitä suljetaan ja korvataan polttoon perustumattomalla tuotannolla, saadaan tavallaan tuplavoitto, kun biomassaakin jää polttamatta.

Luonnon monimuotoisuuden ja hiilinielujen vaalimisen nimissä on tärkeää, ettei turve korvaudu laajamittaisesti bioenergialla.

Tyypillisin turvevoimala on lämpöteholtaan kymmenien tai sadan megawatin luokkaa. Luonnon monimuotoisuuden ja hiilinielujen vaalimisen nimissä on tärkeää, ettei turpeen poltto korvaudu laajamittaisesti biomassan poltolla. Onneksi muitakin vaihtoehtoja on. Energiatehokkuus ja erilaiset lämpöpumput, lämpövarastot, datakeskukset, pienydinvoima ja synteettiset polttoaineet tarjoavat laajan skaalan työkaluja korvaavaan lämmöntuotantoon. Kaikkien näiden käyttöä, kaupallistamista ja skaalaamista tulisikin edistää nyt ponnekkaasti.

Jatkuvan käytön ohella turpeella on merkitystä myös huoltovarmuuden kannalta, sillä muista fossiilisista polttoaineista poiketen sen suhteen emme ole tuonnin varassa. Tulevan vähähiilisen yhteiskunnan huoltovarmuutta ei kuitenkaan kannata rakentaa turpeen varaan, vaan panostaa tässäkin synteettisten polttoaineiden tuotantokapasiteettiin Suomessa.

  1. Työpaikat

Turpeessa on kiinni myös työpaikkoja, ja niiden poistuessa tilalle olisi hienoa saada muuta tekemistä. Turpeen työllisyysvaikutuksia arvioitiin VTT:n toimesta kymmenen vuotta sitten, vuonna 2010. Sen mukaan sitten turpeen suora työllisyysvaikutus oli 4155 henkilötyövuotta (htv) ja välillisesti yhteensä 12350 htv. Näitä lukuja kannattaa kuitenkin arvioida kriittisesti: Niiden pohjana oleva arvio turpeen käytöstä (25 TWh vuodessa) on noin neljänneksen suurempi kuin vuoden 2018 käyttö (n. 18 TWh), ja mukana on paljon sellaista työtä joka liittyy enemmänkin energiantuotantoon yleisesti kuin nimenomaisesti turpeeseen. VTT:n arvioissa ei myöskään tarkemmin avata työllisyysvaikutusten laskentaperusteita. Suomen Luonto arvioi aikanaan, että varsinaisia turvetyöpaikkoja olisi vain noin tuhat. Bioenergia ry:n mukaan vuonna 2018 turvetuotannon suora työllistävä vaikutus oli noin 2 300 henkilötyövuotta ja välillisesti noin 4 200 henkilötyövuotta .

Näiden lukujen valossa lienee turvallista olettaa, että turve työllistää korkeintaan muutaman tuhannen sellaisen työpaikan verran, joita ei olisi ilman turveteollisuutta. Määrä ei ole massiivinen, mutta varsinkin alueellisesti ihan merkittävä, ja näiden duunien tilalle olisi saatava uusia jotta siirtymän kitka vähenisi.

Kuten todettua, tarve lämmön tuottamiselle ei turpeen mukana häviä, joten ainakin osa duuneista löytyy jatkossakin paikallisesta energiantuotannosta. Alkuun näitä töitä on tarjolla korostetusti, kun korvaavat energiainfrainvestoinnit tehdään ja toteutetaan, mutta toki kunnossapito ja operointi tarvitsevat jatkossakin tekijänsä. Turvetuotantoalueiden ennallistamisessa lienee siinäkin työtä, ja puhuttaessa laajemmin edessä olevasta ekologisesta jälleenrakennuksesta on selvää, että siinä riittää työtä ympäri maata. Turvetuotannolta säästetty luonto voi olla myös matkailuvaltti.

Turpeen uusien käyttötarkoitusten pohtimiseen ei kannata liikaa keskittyä – turpeen parasta käyttöä on sen jättäminen suohon.

Kaikki tämä huomioiden turpeenpolton lopettamisen kielteiset työllisyysvaikutukset jäänevät lopulta melko rajallisiksi ja paikallisiksi. Mittakaava olisi siten sellainen, johon voidaan tarttua kohdennetuilla koulutuksella ja tuilla vaikutuksia kokeville alueille. Näitä olisi nyt hyödyllistä miettiä hallitusohjelmassa linjatussa, ensi kuussa aloittavassa turvetyöryhmässä. Turpeen korkeamman jalostusasteen käyttötarkoitusten pohtimiseen ei kannata liikaa keskittyä – turpeen parasta käyttöä on sen jättäminen suohon, ja kaiken muun hyödyntämisen volyymin on syytä joka tapauksessa jäädä pieneksi.

  1. Raha 

Työpaikkojen ohella turpeessa on kiinni myös rahaa. Turvetuotantoon ja turpeen hyödyntämiseen liittyvien investointien kuolettaminen lienee monessa tapauksessa kesken ja laskettu sen mukaan, ettei turpeen poltto lopu ihan heti. Jatkuvuus ja ennakoitavuus on politiikassa hyve – toisaalta kenelle tahansa maailmaa seuraavalle on ollut selvää jo vuosia tai jopa vuosikymmeniä, että turpeen laaja käyttö kuormittaa ilmastoa ja luontoa kestämättömästi ja siihen tullaan epäilemättä puuttumaan. 

Kenelle tahansa maailmaa seuraavalle on ollut selvää jo pitkään, että turpeen laaja käyttö kuormittaa ilmastoa ja luontoa kestämättömästi ja siihen tullaan puuttumaan.

Turpeen tuotantoon osallistuu paljon pieniä ja keskikokoisia firmoja. Turve palaa voimalaitoksissa, joita pyörittävät monessa tapauksessa kunnalliset energiayhtiöt. Suomessa kunnat ovat pääasiassa enemmän tai vähemmän taloudellisessa lirissä. Turpeen loppu – tai sen kiristyvä verotus – ei siis niinkään iske joihinkin kasvottomiin suuryrityksiin vaan kassaltaan rajoitteisiin kuntiin ja yrittäjiin. Turpeen haitat huomioiden tämä ei tietenkään ole kestävä peruste olla lopettamatta turpeen polttoa, mutta vaatii siirtymän funtsimista huolella.

Rahahuolien hyvä puoli on se, että niistä selviää rahalla. Valtion taskut eivät tietenkään ole pohjattomat, mutta reilu siirtymä on asia johon kannattaa euroja satsata. Tässä meitä voi avittaa myös EU. Osana uutta ilmastopakettiaan Unioni valmistelee oikeudenmukasen siirtymän rahastoa, jolla on tarkoitus nimenomaan edistää sosiaalisesti haastavia vähähiilisiä siirtymiä – Suomessa turpeesta irtautuminen on selkeä esimerkki tällaisesta. Rahoitus edellyttänee vahvaa tahtotilaa ja poliittisia päätöksiä täällä vastaanottavassa päässä.

Noin yleisellä tasolla yleinen näkemys on, että edelläkävijyys väistämättä edessä olevassa dekarbonisaatiourakassa on talousnäkökulmasta fiksua, sillä nyt kehitetyille ratkaisuille on pian kova tarve kaikkialla. Turve on maailmalla marginaalinen polttoaine, josta ei pidemmän päälle vientituloja ole tiedossa. Muutama voimala Ruandassa ei isoa kuvaa muuta, ja Suomen kokonaisetuna on edistää dekarbonisaatiota ja puhtaita energiateknologioita ympäri maailmaa.


Lopuksi

Turpeenpolton loppu on edessä vääjämättä, ja hyvä niin. Nyt on oikea aika miettiä aikataulu ja keinot kuntoon. Hyvä kysymys on esimerkiksi se, kannattaako turpeelle asettaa tiukka deadline hiilen tapaan* vai riittääkö vaikkapa etenevä veroporrastus. Siirtymän oikeudenmukaisuuden ja hyväksyttävyyden näkökulmasta on suotavaa kuulla tässä myös turvetuottajia ja alueita – ilmastotavoitteista tinkimättä.

turvetta2

Turpeen laajamittaisen polton historia on itse asiassa melko lyhyt – se alkoi öljykriisin myötä 1970-luvulla. Lyhyeksi sen pitää myös jäädä. (Kuva: Tiia Monto, Wikipedia)

* Kivihiilen poltto on tosiaan jo lailla kielletty vapusta 2029 alkaen. Usein turpeesta puhuessani tulee palautetta Helsingin hiilenpoltosta, ilman mainintaa siitä että asia on jo hoidossa. Tämä virhe sallittakoon satunnaiselle kansalaiselle, mutta sitä viljelevä ammattipolitiikko johtaa tarkoituksella harhaan. Minun puolestani turpeelle voidaan toki laittaa ihan sama dedis kuin hiilellekin.

** Muokattu 26.2.2020 klo 21:08, lisätty maininta Bioenergian työpaikka-arvioista.