Korona kannattaa pyrkiä tukahduttamaan, ja tähän mennessä kerätyt opit ovat avuksi, jos se palaa takaisin. Taudin hallinnassa on joka tapauksessa luovittava polulla, jolla epidemia pysyy hanskassa ja rajoitustoimien haitat siedettävinä.

Pitääkö korona tukahduttaa vai voiko sitä vain hidastaa? Keskustelu Suomen koronastrategian tavoitteista on käynyt viime viikot vilkkaana. Politiikan avainlukuihin on päästöjen, talouskasvun ja julkisen velan rinnalle noussut tartuttavuusluku R0. R0 tunnetusti kertoo sen, kuinka monta uutta tapausta keskimääräinen taudinkantaja tartuttaa. Näin ollen se, kummalla puolella ykköstä se on, ratkaisee leviääkö epidemia eksponentiaalisesti vai tukahtuuko se ajan mittaan. 

Suomessa tartuttavuusluku on painunut alle yhteen jo hyvän aikaa sitten. Sairaalahoidossa olevien määrä on ollut laskusuunnassa huhtikuun puolivälin paikkeilta, ja nyt ollaan palattu jo maaliskuun lopun lukemiin. Myös testeissä havaitut tartunnat ovat olleet laskussa. Jos koronaepidemia mielletään aaltoina, onnistuttiin täällä näillä näkymin ensimmäinen aalto murtamaan. 

Vain häviävän pieni osuus suomalaisista on sairastanut koronan. Populaationa olemme edelleen haavoittuvia.

Pandemia jatkaa kuitenkin laukkaansa maailmassa, joten taudin uhkaa ei täällä ole taputeltu, vaikka se kevään päätteeksi olisikin painettu alas ja osissa maata käytännössä tukahdutettu. Vasta-ainetesteistä tähän mennessä kertyneen tiedon perusteella vain häviävän pieni osuus suomalaisista on sairastanut koronan, joten populaationa olemme edelleen haavoittuvia. 

Huoli toisesta aallosta on siis varsin aiheellinen, ja sitä on pitänyt esillä myös johtava terveysviranomainen THL. Toisen aallon riski korostuukin THL:n skenaarioissa, joihin nojattiin myös valtioneuvoston nimeämän asiantuntijaryhmän Exit- ja jälleenrakennustyöryhmän arvioissa eli ns. Hetemän raportissa, ja joista myös esimerkiksi Helsingin Sanomat uutisoi näkyvästi. Näissä mallilaskelmissa toinen aalto puskee voimalla päälle erityisesti tilanteessa, jossa taudin leviämistä ensin onnistutaan kaikkein tehokkaimmin hillitsemään. Pelkästään niiden perusteella voisikin päätellä, että taudin leviämiselle kannattaa antaa tilaa.

Ennen tällaista johtopäätöstä on kuitenkin tärkeää katsoa mitä skenaariot ovat syöneet. Epidemian teknisten yksityiskohtien sijaan mielenkiinto kohdistuu politiikan mallintamiseen näissä käppyröissä. THL:n malliskenaariot on rakennettu niin, että niissä on kolme vaihetta: tämänhetkinen poikkeusjakso, seuraavien rajoitusten jakso ja rajoitukseton jakso. Erilaisia skenaarioita on sitten muodostettu sitten sen mukaan, kuinka tehokkaasti nykyiset ja edessä olevat löyhemmät rajoitukset purevat tartuttavuuslukuun ja kuinka kauan löyhemmät rajoitukset ovat päällä. (Lisäksi tärkeitä parametreja ovat sairastaneiden osuus väestöstä alkutilanteessa, vakavien tapausten osuus tartunnoista ja kuolleisuus, mutta niillä ei tästä logiikkaa avatessa ole niin suurta merkitystä). 

Kuva 1: Yksi THL:n malliskenaarioista auki pureskeltuna. (Alkuperäinen kuva: THL).

Yllä olevassa kuvassa (Kuva 1) on esimerkkiskenaario, jossa oletuksena R0 tällä hetkellä on 1, ja rajoitusten löystyessä nousee arvoon 1,1. Näitä löysempiä rajoituksia jatketaan 120 päivää eli reippaasti kesän yli. Tämän jälkeen rajoitukset poistuvat, R0 palaa alkuasentoonsa 2,4 ja sitten alkaakin tulla raatoja kun epidemiahuippu täräyttää hoitokapasiteetista yli. Parametrit vaihtuvat, mutta kaikkien malliskenaarioiden rakenne on tämä sama: Lopulta rajoitukset poistetaan ja tartuttavuus nousee oletetun perustartuttavuusluvun tasolle.

Tällainen skenaario voi toimia varoituksena, mutta politiikan ja yhteiskunnan kannalta se nojaa melko erikoiseen lähtökohtaan. Käytännössä tällaisen toteutuminen vaatisi, että rajoituksia ei eräänä kauniina päivänä vain purettaisi: myös testaamis- ja jäljityskapasiteeti ajettaisiin alas alkuvuoden tasolle ja ihmiset pakotettaisiin käyttäytymään kuin tautia ei olisi. 

Tukahduttamisen epäonnistuminen ei näissä skenaarioissa ole mallinnuksen tulos vaan sisään rakennettu oletus.

Hallituksen linjana on seurata rajoitustoimien purkamisen vaikutuksia, nostaa testaus- ja jäljityskapasiteettia ja päivittää toimintalinjaa uuden tiedon valossa. Merkittävä osa nyt nähdystä tartuttavuuden laskusta ei todennäköisesti ole suoraa seurausta virallisista rajoituksista vaan siitä, että ihmiset ja yritykset ovat itse päättäneet toimia tartuntoja vältellen. Vaikka ote ajan mittaan lipsuisi, on vaikea uskoa,että väestö ja firmat laajasti koko koronan unohtaisivat, tai ettei rajoitustoimia käynnistettäisi uudelleen – ja toivottavasti ajan mittaan opimme koko ajan paremmin, mikä erilaisten toimien todellinen vaikuttavuus tartuttavuuteen on. Tukahduttamisen epäonnistuminen ei siis näissä skenaarioissa ole niinkään mallinnuksen tulos vaan sisään rakennettu oletus. Jotta tällainen toinen aalto toteutuisi, pitäisi viruksen käyttäytymisen muuttua hurjasti, tai sitten nyt nähty tartuntojen putoaminen onkin arveltua enemmän kausivaihtelun eikä omien toimiemme ansiota.

Tämä ei tarkoita, että THL:n laskelmat olisivat vääriä tai huonoja, saati sitten, että THL olisi väärässä tai epäluotettava. Vaikken epidemologiasta tiedä juuri mitään, on kokemukseni tutkijana ja päättäjänä ilmasto- ja energiapolitiikan parissa opettanut, että sopivasti muttei liikaa yksinkertaistavien mallien tekeminen, ja aivan erityisesti niiden tulosten viestiminen on todella vaikeaa. Koronan osalta korostuu vielä se, että tautiin ja sen leviämiseen liittyy vielä valtavasti epävarmaa tietoa. Käsittääkseni THL tekee monenlaista mallinnusta, tässä kommentoin vain tätä edellä mainituissa yhteyksissä esillä ollutta skenaariopakettia.

Koronan toinen aalto ei siis ole väistämätön ja väittämätön mörkö, vaan päätöksenteossa huomioitava ja jatkuvasti arvioitava riski todennäköisesti niin kauan, kuin rokote on joskus käytössä. Näin ollen se ei itsessään tarkoita, etteikö taudin tukahduttamista kannattaisi yrittää. Uskon, että se on oikea ja tarpeellinen tavoite. Joukko suomalaisia tutkijoita on myös listannut kattavasti lääketieteellisiä, oikeudellisia ja taloudellisia perusteita tukahduttamiselle.

Myös hallitus pyrkii tukahduttamaan tautia, ja tätä työtä THL tukee, vaikka tukahduttamisen haasteita onkin tuonut ilmi. Se, ettei tavoitteeksi ole naulattu tiettyä R0-lukua, on oikeastaan ihan fiksu ja perusteltu linja edelleen epävarmassa tilanteessa. Kokonaisharkinta on tärkeää, ja sitä havainnollistaa ns. Vihriälän raportissakin kuvattu “Baldwinin kehikko” (ks. kuva 2), jonka mukaan politiikkaa ohjaavat samaan aikaan epidemian vaatima rajoitusten taso ja yhteiskunnan kyky sietää rajoitteita. Kumpikaan ei ole staattinen, joten jatkuva arviointi ja tietopohjan päivittäminen on tietysti välttämätöntä. 

Kuva 2: “Baldwinin kehikko”. Politiikassa pitäisi luovia punaisen ja vihreän välissä. (Alkuperäinen kuva: Vihriälä ym., 2020. Alkuperäinen lähde: Baldwin, 2020.)

Päätöksenteon kannalta kipeimmin tarvittaisiin nyt tietoa siitä, mikä eri rajoituskeinojen todellinen teho on, jotta niiden hyötyjä suhteessa kustannuksiin voidaan arvioida. Tällaista tietoa on vaikea kerätä tilanteessa, jossa eri keinoja on käytössä paljon päällekkäin. Se näyttäisi kuitenkin selvältä, että kattava testaaminen, jäljittäminen ja eristäminen ovat joka tapauksessa avainasemassa. Jos sillä ja valikoimalla suhteellisen siedettäviä muita keinoja (esim. maskit, turvavälit ja suurimpien joukkotapahtumien rajoittaminen) saadaan taudin leviäminen estettyä, niin tulevaisuus näyttää jo suhteellisen valoisalta. Jos ei, niin vaikeaa on.

Kipeimmin tarvitaan nyt tietoa siitä, mikä eri rajoituskeinojen todellinen teho suhteessa kustannuksiin on.

Minulla on kova luotto sekä hallitukseen että maan terveysviranomaisiin. Samalla toivotan niiden toimintaa täydentävät, sparraavat ja haastavat rakentavat, hyvin perustellut puheenvuorot lämpimästi tervetulleiksi*. Kriittinen, avoin ja analyyttinen keskustelu samalla kun tietoa kertyy koko ajan lisää on paras pohja päätöksenteolle. Toimien tarkentamisen ja suunnanmuutosten pitää myös olla mahdollisia. On tärkeää välttää se, että koronapolitiikasta muodostuisi arvovaltakamppailu, eikä sellaista kannata ruokkia mistään suunnasta.

* Sen sijaan kaikki te erilaisen huuhaan, huuruilun ja valetiedon puuhaajat – teitä ei kaivattu ennen tätä kriisiäkään ja vielä vähemmän nyt sen aikana.