Ilmaston lämpenemisen rajoittaminen 1,5 asteeseen esiteollisesta ajasta on laajalti jaettu, Pariisin ilmastosopimuksesta kumpuava tavoite. Valitettavasti päästöjen globaali kehitys ei ole taittunut 2020-luvulla tavoitteen edellyttämällä tavalla, eikä tavoite ole enää realistinen ainakaan ilman tilapäistä ylitystä (“overshoot”) tai jotakin aivan ihmeellistä onnenpotkua.

Samaan aikaan tiedossa on, että jo 1,5 asteen lämpeneminen tuo mukanaan suuren määrän vaarallisia vaikutuksia, jotka uhkaavat ekosysteemejä, elinkeinoja ja ihmisten turvaa ja terveyttä. Lämpötilan nousun kasvaessa riskitkin kasvavat, mutta eivät lineaarisesti. Jokainen asteen murto-osa lisää todennäköisyyttä niin sanottujen keikahduspisteiden tai itseään ruokkivien ilmastollisten takaisinkytkentöjen vahvistamiseen. Esimerkiksi arktisen merijään sulaminen kiihdyttää itse itseään tummemman merenpinnan imiessä auringon säteilyä sen sijaan, että jää heijastaisi sitä pois.

Ilmastoriskien hillinnässä keskeisintä on ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden rajoittaminen päästövähennyksin ja hiilinieluja ylläpitämällä ja vahvistamalla. Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin on tarpeen myös sopeutua laaja-alaisin toimin. On kuitenkin mahdollista, jopa todennäköistä, etteivät hillintä ja sopeutuminen riitä, vaan tarvitaan myös suunniteltua ilmastonmuokkausta, joka tunnetaan myös ilmastonkorjauksena. Käsite kattaa erilaisia menetelmiä, joilla pyritään teknisin keinoin säätelemään ilmakehän säteilytasetta paikallisesti tai globaalisti tai estämään peruuttamattomia ilmastonmuutoksen vaikutusketjuja, kuten jäätiköiden sulamista. Tunnetuimpia esimerkkejä ovat aerosolien levittäminen yläilmakehään tai pilvien vaalentaminen merialueilla. Suomessa erityisesti Operaatio Arktis -projekti on pitänyt aihetta esillä.

Ilmastonkorjausmenetelmät eivät ole riskittömiä, ja niiden kokonaisvaikutukset vaativat lisää tutkimustietoa. Toiminnan kansainvälinen sääntely on puutteellista ja epäselvää. Tieto- ja sääntelypohja tulisi kuitenkin selkeyttää hyvissä ajoin, sillä ilmastonmuokkauksen sulkeminen pois keinovalikoimasta tai sen hallitsematon käyttö tarkoittaisivat molemmat vakavaa riskinottoa jopa globaalissa mittakaavassa.