(Puheenvuoro eduskunnan täysistunnossa 13.9.2023. Käsittelyssä kansalaisaloite valvoitusta käyttötiloista huumeita käyttäville.)

Käyttötiloista keskustelu tiivistyy tyypillisesti kysymykseen huumeiden käytön rangaistavuudesta.

Aloitan siksi lainauksella:

“Kun verrataan keskenään sitä mahdollista etua, että rangaistavuus ilmeisesti erittäin harvoissa. poikkeustapauksissa estäisi tulevan käyttäjän ryhtymästä huumausaineisiin, niihin haittoihin, joita rangaistuksesta saattaa seurata käyttäjälle, valiokunta on, asiaa perusteellisesti harkittuaan, pitänyt tarkoituksenmukaisena, että käyttöä hallituksen esityksen mukaisesti ei säädettäisi rangaistavaksi.”

Näin arvioi eduskunnan talousvaliokunta mietinnössään huumausainelaista vuonna 1971. Yhden arpomisen ja muiden päätösten kautta hallituksen ja talousvaliokunnan linja lopulta hävisi, ja huumausaineiden käytöstä päädyttiin rankaisemaan.

Halusin tällä historiakatsauksella kuitenkin muistuttaa, ettei dekriminalisaatio ole mikään uusi tai erityisen radikaali ajatus. Ylipäänsä se, että päihdeongelmiin tulisi tarttua sosiaali- ja terveyspolitikalla eikä rankaisemalla, on vanha viisaus, vaikka Suomessa on nyt vuosikymmeniä hakattu päätä seinään moralistisella, asiantuntijatiedon ohittavalla linjalla.

Sen linjan inhimillinen hinta on karmea, monin tavoin. Suomi erottuu huumekuolematilastoissa karmealla tavalla, ja huumeisiin kuolee yhä enemmän nuoria. Tämä on turha, vältettävissä oleva tragedia. Meidän pitää pystyä parempaan.

Suomi tarvitsee humaania ja tutkittuun tietoon perustuvaa päihdepolitiikkaa.

Valvotut käyttötilat olisivat yksi askel tähän suuntaan, tärkeä sellainen. Kansalaisaloitteen laatijat ansaitsevat siksi kiitoksen. Huumeiden käyttöhuoneilla voidaan pelastaa ihmishenkiä. Ne tutkitusti tuovat ongelmakäyttäjät valvottuihin ympäristöihin ja vähentävät huumekuolemia ja infektiosairauksia. Kallion Piritorin kupeessa asuneena tiedän, että jollei valvottuja käyttötiloja ole, niin sitten on valvomattomia käyttöhuoneita: yleisövessoja, rappukäytäviä.

Valvottuja käyttötiloja ovatkin tämän kansalaisaloitteen ohella kannattaneet mm. THL, Helsingin kaupunki ja Diakonissalaitos. Selvä enemmistö suomalaisista, lähes kaksi kolmasosaa, hyväksyy ne. Suomen kansa on itse asiassa päihdepolitiikassa huomattavasti humaanimmalla ja avarakatseisemmalla linjalla kuin tämä sali. Suomen kansa luottaa tutkittuun tietoon enemmän.

Aloite käyttötilakokeilusta onkin varsin maltillinen, ja perustuu vankkaan tietopohjaan. Perustelut ovat kattavat. Toivon, ettei sitä torpata tunnepohjalta, vaan pidetään mielessä se inhimillinen kärsimys, jota käyttötiloilla voidaan välttää.

Edustaja Hyrkkö kysyi kesäkuussa kirjallisessa kysymyksessään, aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin valvottujen käyttöhuoneiden kokeilun oikeuttavan erillislain säätämiseksi. Ministeri Grahn-Laasosen vastaus kuului, ettei valvottujen käyttöhuoneiden kokeilusta ole erikseen linjattu hallitusohjelmassa, joten erillislainsäädäntö ei ole lainsäädäntösuunnitelmassa.

Tämä aloite antaa mahdollisuuden korjata asia. Toivon, että sosiaali- ja terveysvaliokunta ja tämä sali tarttuvat siihen. Toivon kaikilta käsittelyyn osallistuvilta avointa mieltä, ja toivon, että järki ja sydän voittavat lopulta.