Lännen koulutusapua Ukrainalle on syytä laajentaa, ja tehokkainta olisi kouluttaa joukkoja paikan päällä

Ukraina tarvitsee lisää joukkoja, ja joukot koulutusta. Lännen on valmistauduttava laajentamaan koulutustukea vuonna 2024.

Ukrainan tuhoisa sota on jatkumassa pian kolmatta vuottaan. Venäjä kykenee raskaista tappioistaan huolimatta jatkamaan kuluttavaa sotaa, ja sille menestyksekäs sodan lopputulema vaarantaisi koko Euroopan turvallisuuden. Siksi lännen on jatkettava tukeaan Ukrainalle ja vahvistettava sitä.

Materiaalinen tuki on välttämätöntä. Sen osalta on huolehdittava sekä määrästä että laadusta, eikä asejärjestelmiä tule eskalaation pelossa rajata tuesta pois, vaan on tarjottava Ukrainalle ne välineet, joita se tarvitsee – pitkän kantaman iskukyky mukaan lukien. Tämä ei ole vain halusta, vaan myös kyvystä kiinni, ja erityisesti Euroopassa on vauhdilla vahvistettava puolustustarviketuotantoa.

Sotia eivät lopulta ratkaise kuitenkaan aseet, vaan ihmiset.

Sotia eivät lopulta ratkaise kuitenkaan aseet, vaan ihmiset. Ukrainalaisten maanpuolustustahto peittoaa venäläisten hyökkääjien moraalin, mutta myös numeroilla on väliä. Sotilaita kuolee, haavoittuu ja väsyy kaiken aikaa. Ukraina tarvitsee lisää joukkoja kulutussotaan Venäjää vastaan. Siksi Ukraina on valmistautumassa uuteen, laajempaan liikekannallepanoon. 

Uutta lainsäädäntöä ei ole vielä viimeistelty, mutta maan asevoimat ovat esittäneet arvion jopa 450 000 – 500 000 sotilaan tarpeesta.

Jotta uudet joukot ovat tehokkaita taistelussa, niiden täytyy saada laadukas koulutus. Paras kouluttaja Ukrainan sotaan lienee kokenut ukrainalainen sotilas, mutta kymmenien, jopa satojen tuhansien sotilaiden koulutus on valtava urakka ja sitoo myös merkittäviä määriä sotilaita kouluttajatehtäviin.

Siksi lännen on nyt valmistauduttava laajentamaan koulutustukeaan merkittävästi. Ukrainalaisia on koulutettu jo useiden Nato- ja EU-maiden voimin. Koulutusta on annettu sotilaan perustaidoista joukkotoimintaan ja kehittyneisiin asejärjestelmiin. Myös Suomi on osallistunut koulutukseen Puolassa EU:n EUMAM-operaatioissa sekä brittien johtamaan koulutukseen Iso-Britanniassa.

Keskeinen asia on nyt siis yksinkertaisesti koulutustuen volyymin kasvattaminen. Työhön tarvitaan entistä enemmän läntisiä kouluttajia. Suomi on tässä erityisen arvokas tuen tarjoaja, sillä osaamme kouluttaa suuria määriä asevelvollisia laajamittaiseen perinteiseen puolustussotaan. Se on Puolustusvoimien ja suomalaisten reserviläisten leipälaji ja kyky, joka on monessa liittolaismaassa ajettu varsin ohuelle pohjalle.

Tärkeää on sekin, että ukrainalaiset sotilaat koulutetaan siihen sodankuvaan, joka Ukrainassa vallitsee. Useissa läntisissä asevoimissa fokus siirtyi suurelta osin kylmän sodan päättymisen jälkeen epäsymmetriseen sotaan ja kriisinhallintaan. Paluu perinteisempään uhkakuvaan on vielä kesken. On varottava kouluttamasta sellaista tekniikkaa, taktiikkaa, operaatiotaitoa tai strategiaa, joka ei Ukrainan olosuhteissa toimi. Valmista sapluunaa ei silti ole, sodankäynti kehittyy ja muuttuu koko ajan. Esimerkiksi lennokkien rooli on kasvanut valtavasti. Siksi koulutuksen on heijastettava myös ukrainalaisten tuoreita oppeja.

Tähän mennessä läntinen koulutus – vapaaehtoisten työ poislukien – on toteutettu auttajamaiden maaperällä. Kaikkein tehokkainta olisi tietenkin kouluttaa ukrainalaisia joukkoja paikan päällä Ukrainassa. Se olisi logistisesti suoraviivaisempaa, maasto-oloiltaan luontevinta ja mahdollistaisi yhtenäisemmän ja eri osiltaan entistä paremmin yhteen pelittävän asevoiman kouluttamisen.

Tämä edellyttäisi luonnollisesti Nato- ja EU-maiden joukkojen läsnäoloa Ukrainassa, jota on tähän mennessä erityisesti haluttu välttää.  

Huolta eskalaatiosta ei voi ohittaa, mutta sitä ei pidä liioitella. Kouluttavien joukkojen läsnäolo esimerkiksi kaukana rintamalinjoista Länsi-Ukrainassa ei johtaisi avoimeen konfliktiin Venäjän ja länsimaiden välillä, ellei Venäjä sitä erikseen haluaisi. Venäjä voi yksinkertaisesti välttää iskemästä alueille, joilla läntisiä joukkoja olisi.

Koko hyökkäyssota on täysin oikeudeton, eikä Venäjällä ole mitään oikeutta iskeä Ukrainassa yhtään mihinkään.

On hyvä muistaa, että koko hyökkäyssota on täysin oikeudeton, eikä Venäjällä ole lopulta mitään oikeutta iskeä Ukrainassa yhtään mihinkään. Kouluttavien joukkojen omasuojasta ja erityisesti ilmapuolustuksesta pitäisi tietysti huolehtia siltä varalta, että Venäjä haluaa leikkiä tulella. Kaikesta päätellen se ei sitä halua. Jos Venäjä haluaa eskaloida, se voi joka tapauksessa käyttää siihen mitä tahansa keksimäänsä tekosyytä lännen toimista tai toimimattomuudesta, kuten sillä tapana on.

Olisiko koulutuksen toteuttaminen Ukrainassa riskialtista? Kyllä. Silti riittämättömän tuen linja se vasta riskialtis onkin, ja voi kostautua raskaasti. Juuri nyt tällainen koulutusoperaatio ei silti näytä todennäköiseltä, kun riittävää päättäväisyyttä materiaalituen laajentamiseen ja erityisesti eurooppalaisen puolustustarviketuotannon vauhdittamiseen puuttuu sitäkin yhä. Näissä askelissa on oltu liian hitaita kerta toisensa jälkeen. 

Olemme kuitenkin puheissa toisensa jälkeen linjanneet seisovamme Ukrainan tukena, kuten oikein ja viisasta on. Meidän on seistävä sanojemme takana. Jollei se tarkoita valmiutta viedä saappaita Ukrainan maaperälle, niin ainakin sen on tarkoitettava reippaasti nykyistä ryhdikkäämpää tukea Ukrainalle niin materiaalin, koulutuksen kuin pakotteidenkin osalta.

2023-12-21-13.38.59

Ukrainalainen sotilas ruotsalaisen ARCHER-haupitsin kanssa kentällä. Ukraina tarvitsee voittoonsa aseita, ammuksia ja joukkoja. (Kuva:Thomas Peter / Reuters)