Juhlapuhe Aalto-yliopiston Sähköinsinöörikillan vuosijuhlassa 103. Potentiaalin tasauksessa 17.2.2024.
Arvoisat sikkiläiset, muut sähköinsinöörimieliset ja loput tänne jostain syystä päätyneet,
Iso kunnia olla täällä tänään.
Sähköinsinöörikilta viettää tänään 103. vuosijuhlaansa. Omalta osaltani vietän tavallaan pyöreitä PoTa-juhlallisuuksia. Olin nimittäin tasan 20 vuotta sitten fuksina töissä PoTan jatkoilla, jotka pidettiin tämän saman talon ylemmissä kerroksissa.
Jos en ihan väärin muista, suoritin siinä fuksipistepääaineeni lakkia varten.
Sen muistan varmasti, että valmistaessani salaattia jatkomätöksi onnistuin leikkaamaan sekaan pienen palan sormenpäätäni. Toivottavasti tänä vuonna jatkojen tarjoilut ovat ainakin tältä osin kasvispainotteisemmat.
Itse joudun tällä kertaa valitettavasti skippaamaan jatkot, kun kotona odottelee kolmikuukautinen vauva. Saa nähdä, tuleeko hänestä kolmannen polven sähköteekkari, mutta ainakin se haalarin taskusta tuttu sähkösanoma on toiminut tuutulauluna varsin hyvin.
Arvoisat kanssajuhlijat,
Tänään Potentiaalin Tasausta juhlitaan retrofuturismin merkeissä. Kaltaistani scifin ystävää teema lämmittää.
Itse asiassa päädyin SIKille aikanaan pieneltä osin scifi-innostuksen takia. Ajattelin abikeväänä, että tekniikan opiskelu kiinnostaa, mutta en osannut millään päättää hakukohdetta sen tarkemmin. Lopulta bongasin jostain, että sähkön alla voi valita pääaineeksi avaruustekniikan. Se oli siinä!
Lopulta en tietenkään lukenut kurssiakaan avaruustekniikkaa, vaan päädyin opiskelemaan aivan muita asioita: ensin sähköverkkoja, sitten käyttäjäkeskeistä tietoliikennetekniikkaa – ja kyljessä ympäristötieteitä, muotoilua, markkinointia ja tuotekehitystä. Opintoihin kannattaa suhtautua avoimin mielin, ja tarttua siihen mikä innostaa.
Avaruus on muuten aika isossa osassa erilaisissa menneisyyden visioissa tulevaisuudesta. Jos menneisyyden scifi-kirjailijoita olisi uskominen, meidän pitäisi olla jo pysyvästi kuussa, Marsissa ja pidemmälläkin. Avaruusseikkailu 2001:n aikataulusta ollaan jo pahasti myöhässä.
Kuussa käytiin viimeksi yli 50 vuotta sitten, sen jälkeen retket kiertorataa pidemmälle on jätetty luotainten hommaksi.
Se on toki kustannustehokkaampaa. Lihasäkkien roudaaminen avaruuteen ja hengissä pitäminen siellä on työlästä, ja rakettiyhtälö aika armoton.
Silti avaruuden valloitus ei jäänyt tekniikasta vaan tahdosta kiinni. Insinöörit visioivat ja suunnittelivat itse asiassa aika pitkällekin teknologiaa, joka olisi vienyt pidemmälle ja pysyvämmin avaruuteen. Yksi villeimmistä, mutta aivan vakavasti kehitetyistä ideoista oli Orion-raketti, jota olisi kiihdyttänyt ydinpommien räjäyttäminen sarjassa suojapuskuria vasten.
Visiot jäivät paperille ja laboratorioon. Osin kustannusten takia, ehkä myös jonkinlaisen henkisen sisäänpäin kääntymisen takia.
Kenties isojen visioiden työstöä haastaa myös totaalisen hektiseksi muodostunut informaatioympäristö. Loputtomia lyhytvideoita, privaviestejä, kanavia, tykkäyksiä, äppejä ja notifikaatioita. Teams-palavereita.
Fiilistelenkin usein käyttöliittymiä vanhoissa scifi-leffoissa, erityisesti niiden seesteisyyttä. Alien-elokuvan Ellen Ripleyn ei tarvitse Nostromo-aluksella yrittää osua kosketusnäytön ikoneihin, vaan tarjolla on elegantti tektsipohjainen käyttis ja houkuttelevat rivit fyysisiä kytkimiä. Star Trekin USS Enterprisen trikooasuinen miehistö kantaa communicatoreita, joissa ei ole näyttöä ollenkaan.
Ehkä noissa tulevaisuuksissa olisi enemmän aikaa ajatella.
Joka tapauksessa toivon, että teillä on kaiken keskellä myös joutilasta aikaa visioida isosti – ja mahdollisuuksia toteuttaa niitä visioita!
Miltä se tulevaisuus sitten näyttää nyt, tästä päivästä käsin? Tulevaisuuden ennustaminen menee helposti pieleen. Edesmenneen professori Osmo A. Wiion viisautta lainatakseni: “Lähitulevaisuus yliarvioidaan ja kaukainen tulevaisuus aliarvioidaan.”
Joitakin reunaehtoja voi silti hahmotella. Ilmastonmuutos ja toimet sen torppaamiseksi määrittelevät sen fysikaalisen todellisuuden, jossa elämme jatkossa. Sama pätee luonnon köyhtymiseen ja sen pysäyttämiseen. Väestönkasvu taittuu jo, mutta ihmisiä ehtii tulla vielä pari miljardia lisää. Generatiivinen tekoäly ui arkeen joka suunnasta, ja fyysinen ja synteettinen todellisuus sekoittuvat yhä tiiviimmin.
Itse asiassa monet villit retrofuturistiset ovat käyneet tai käymässä sittenkin toteen. Keskustelu ChatGPT:n kanssa on niin luontevaa, että sille tekee mieli sanoa keskustelun päätteeksi kiitos. Sotaa käydään jo robottien voimin. Humanoidirobotit ja eksoskeletonit ovat jo totta ja pikku hiljaa myös massatuotannossa. Siihen kun yhdistää generatiivisen tekoälyn, niin kolkutellaan jo Skynetin portteja. Humanoidirobottien teollisuuskäytössä pioneeriksi mielii paraikaa autonvalmistaja BMW, joten ehkä ne meitä vastaan käyvät koneet puhuvat vieläpä saksankielisellä aksentilla.
Nykyään saa jopa toimivan rakettirepun, jos vain tilillä riittää saldoa. Autot eivät ehkä lennä, mutta kulkevat sentään sähköllä.
Ja tämä kaupunki, Helsinki, lämpenee vielä 2030-luvulla sarjatuotetulla ydinvoimalla – kuinka siistiä se on! Meno on kuin Fallout-pelisarjasta, ja hyvällä tavalla.
Yksi asia tulevaisuudesta on joka tapauksessa varma. Sähköllä on siinä iso, kasvava rooli. Ilmastonmuutoksen torjunnan perussapluuna on selkeä. Ensin sähköistetään kaikki, ja sitten putsataan sähköntuotanto. Sama strategia jeesaa myös sen luontokadon kanssa. Ja kaikki digidigi, tekoäly, datatalous – sähköä sekin syö, ja paljon.Samoin ne eksoskeletonit, robotit ja laserpyssyt. Sähköön liittyvää osaamista tarvitaan elektroniikasta voimalinjoihin, nanomitoista megaluokan infrastruktuuriin.
Paljon keksimistä, suunnittelua, rakentamista, tuottamista, ylläpitoa.
Tulevaisuuden rakentaminen tarkoittaa valtavaa määrää insinöörityötä.
Erityisesti sähköinsinöörien työtä. Varmaankin tekoäly tiiviisti rinnalla, mutta silti.
Eli te hyvät ihmiset, te teette tulevaisuuden.
Ja koska te olette niin skarppeja ja osaavia, uskallan luottaa siihen, että se tulevaisuus on enemmän Star Trekiä kuin Mad Maxia, enemmän Paluuta tulevaisuuteen kuin Fallouttia. Paitsi tietysti sen sarjatuotetun, modulaarisen ydinvoiman osalta. Sitä tarvitaan.
Hauskaa lähitulevaisuutta tälle illalle ja valoisaa tulevaisuutta pidemmälle aikajänteelle!
Malja Aalto-yliopiston Sähköinsinöörikillalle!
