Venäjä pyrkii kiusaamaan ja horjuttamaan Suomea välineellistetyllä siirtolaisuudella. Vastauksen pitää olla tasapainoinen ja tehokas, ja sen pitää kunnioittaa perus- ja ihmisoikeuksia ja oikeusjärjestelmäämme.
Olen aikanaan saanut voimankäytön koulutusta sekä siviilissä että puolustusvoimissa. Olen opetellut ja harjoitellut muun muassa sitä, miten käytetään patukkaa, OC-sumutetta tai käsirautoja tilanteessa, jossa käskyt ja kehoitukset eivät tehoa.
Yksi käsite, joka noista koulutuksista jäi mieleen, on välinesidonnaisuus. Sillä tarkoitetaan jumiutumista tiettyyn voimankäytön välineeseen tilanteessa, jossa se ei toimi ja sitä kannattaisi vaihtaa. Lopputuloksena voi olla joko liiallinen tai liian rajattu voimankäyttö, joka vaarantaa joko voimankäyttäjän, kohteen tai molemmat. Senkin jälkeen, kun olet vetänyt pampun esiin, on tärkeää koko ajan pohtia, onko se oikea työkalu tilanteeseen.
Kansanomaisemmin tunnetaan sanonta: Kun kädessä on vasara, kaikki ongelmat ovat nauloja.
Venäjä pyrkii kiusaamaan ja horjuttamaan nyt Suomea käyttäen välineellistettyä siirtolaisuutta välineenään. Toistaiseksi ihmismäärät rajoilla ovat olleet lopulta melko pieniä verrattuna vaikkapa eteläisen Euroopan siirtolaisvirtoihin. Tiedossa ei myöskään ole, että mitään suurta massaa olisi rajan takana odottelemassa mahdollisuuttaan.
Olen silti hallituksen kanssa samaa mieltä siitä, että riski laajempaan ilmiöön on olemassa, ja siihen on paitsi varauduttava, myös pyrittävä ehkäisemään se ennalta. Se on hyväksikäytön riskissä olevien ihmisten etu. Samalla on niin, että uhka kansalliselle turvallisuudelle on asia, johon voi vedota vain erittäin painavin perusteluin.
Kun kädessä on vasara, kaikki ongelmat ovat nauloja.
Raja on tällä hetkellä käytännössä suljettu. Riskin muodostaa maastoraja: lumien sulaessa ihmiset voivat hakeutua rajanylityksiin 1300 kilometrin rajan mitalta. Mikäli henkilö Suomeen pääsee ja hakee turvapaikkaa, hän on oikeutettu asianmukaiseen hakemuksen käsittelyyn. Aidon hädältä ja vainolta pakenemisen ohella tämä voi näyttäytyä houkuttelevana keinona päästä Schengen-alueelle. Turvapaikkajärjestelmää ei tietenkään ylipäänsä ole tarkoitettu tilanteeseen, jossa Venäjä houkuttelee kolmansien maiden asukkaita alueelleen ohjatakseen heidät Suomeen.
Hallitus on valinnut tässä haasteessa työkalukseen mahdollisuuden kuljettaa saapujia ilman asianmukaista turvapaikanhakumenettelyä takaisin Venäjälle. Hallituksen tähän tarpeeseen luonnostelema pushback-laki on ristiriidassa Suomen perustuslain ja kansainvälisten sitoumusten kanssa. Oikeusoppineiden palaute lakiluonnokseen lausuntokierroksella olikin tyrmäävää. Lisäksi laki sisältää merkittävän oikeusturvaongelman yksittäisen rajavartijan kannalta, ja tällainen irtaantuminen sitoumuksista vaikuttaisi myös Suomen kansainväliseen asemaan.
Hallituksessa on tunnistettu ongelmat suhteessa oikeusjärjestelmään: ne on todettu luonnoksessa varsin suoraan. En kannata näin räikeästi perustuslain ja kansainvälisten sopimusten yli kävelevää esitystä, en usko sen olevan Suomen etu. En varsinkaan siksi, etten usko, että se toimii.
Näin radikaalin ehdotuksen kanssa kun pitäisi sentään sitten olla edes jotenkin varma, että se tuottaa halutun tuloksen. Tästä ei valitettavasti ole mitään takeita. Kuten Rajavartiolaitoksen laillisuusvalvonnan ja oikeudellisten palveluiden edustajat lausunnossaan toteavat, laki ei mitä todennäköisimmin estäisi Venäjää jatkamasta operaatiotaan itärajalla. Venäjä voi työntää ihmisiä rajalle vaikka meillä olisi pushback-laki. Seurauksena voi olla tilanne, jossa rajalla on jumissa suuri joukko epätoivoisia ihmisiä, joita työnnetään maastorajan yli puolin ja toisin. Tämä ei varsinaisesti paranna tilanteen hallintaa.
Poliisihallituksen lähestymistapa asiaan onkin hieman outo, kun he lausuvat lakiluonnokseen näin: “Jos sulanmaan aikana maastorajan yli saapuu Suomeen hallitsemattomasti ulkomaalaisia siten, että kaikkia Suomeen tulleita ei tavoiteta viranomaisen toimesta, on toiminta omiaan vaarantamaan yleistä järjestystä ja turvallisuutta Suomessa. Suomeen on mahdollista lähettää helpommin Venäjän toimesta Suomen turvallisuutta vaarantavia henkilöitä rikollisista Venäjän valtiollisiin toimijoihin, jopa sotilaisiin, kun maahantulo ei ole viranomaisten kontrollissa.”
Juuri nyt ollaan tilanteessa, jossa maastorajan yli tuleva henkilö nimenomaan haluaa päästä viranomaisten kanssa tekemisiin käynnistääkseen turvapaikkamenettelyn. Jos käytössä on pushback-laki, asetelma kääntyy päinvastoin. Maahantulijalla olisi kaikki syyt vältellä viranomaisia ja kiinniottoa, jopa väkivaltaisesti. Epäilen, että Suomessa riittäisi resursseja koko rajan täydelliseen tulppaamiseen, joten tiedossa olisi pahimmillaan erittäin työlästä ja jopa vaarallista kissa ja hiiri -leikkiä.
Rajahaasteeseen voisikin ottaa toisenlaisen lähestymisen, joka perustuisi nimenomaan tilanteen hallintaan. Viime kaudella kesken jäänyt rajamenettelylaki voisi tuoda tähän nykyistä paremmat työkalut. Rajamenettelyn haasteena on perusteettomien turvapaikkahakemusten jälkeinen palauttaminen maihin, jotka eivät tee tässä yhteistyötä. Pohdittavana voisi olla palautus Venäjälle näissä tapauksissa, joissa Venäjän voi katsoa olevan turvallinen maa. Venäjälle tuoreeltaan viisumin saaneen tai Venäjällä vuosia oleskelleen tapauksessa näin voisi kuvitella olevan.
Yksi työkalu voisi olla myös turvapaikkahakemusten keskittäminen lähetystöön Moskovaan, jota Vihreät aiemmin ja nyt viimeksi vasemmistoliiton Merja Kyllönen ovat ehdottaneet. Tärkeää on myös todellisen tilanteen viestiminen lähtömaissa, jottei ihmisille muodostu kuvaa, että Venäjän temppu olisi viisas tapa pyrkiä Suomeen tai Suomen kautta Schengen-alueelle. Tässä toki auttaisi se, että turvapaikanhakuun ja siirtolaisuuteen olisi nykyistä parempia,laillisia ja turvallisia reittejä rikollisten pyörittämän kuskaamisen sijaan.
Sekin on hyväksyttävä, ettei näin viheliäiseen vaikuttamiseen välttämättä löydy tapaa torpata sitä kokonaan. Painostuksen edessä emme kuitenkaan saisi antaa periksi keskeisistä arvoistamme; siitä, keitä me yhteiskuntana olemme.
Uskon, että perustuslain mukainen keinovalikoima on löydettävissä.
Siksi ajattelen, että hallituksen tulisi nyt pohtia avoimin mielin perustuslain ja kansainvälisten sopimusten mukaista ja tehokasta työkalupakkia tähän tilanteeseen. Uskon, että sellainen on löydettävissä.
Hallitus tuntuu kuitenkin jumittaneen siihen, että tätä tilannetta halutaan ratkoa nimenomaan pushback-lailla. Viis siitä, että se on oikeusjärjestelmän kannalta erittäin ongelmallinen, ja viis siitä, että se ei välttämättä edes tehoa vaan jopa pahentaa tilannetta. Keino menee päämäärän edelle, ja vieläpä erittäin ongelmallinen keino. Välinesidonnaisuus johtaa helposti ongelmiin.
Toivottavasti lausuntopalaute herättää miettimään linjaa vielä uusiksi.
Venäjä häiritsee Suomea yhteisen rajan avulla, eikä tilanne välttämättä parane pitkään aikaan. (Kuva: JIP / Wikipedia)
