Ehdotin ilmaston ja luonnon huomioimista eläkejärjestelmässä. Moni hermostui. Ympäristövaikutusten ohittaminen olisi kuitenkin huonoa kirjanpitoa ja epäreilua tuleville sukupolville.
Sohaisin jälleen muurahaispesää, kun Libera-säätiölle yhdessä Tero Lundstedtin ja Jussi Pyykkösen kanssa kirjoittamamme raportti sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta julkaistiin. Raportti käsittelee eläkejärjestelmän taloudellisen kestokyvyn ja reiluuden ohessa uutena asiana myös samaa asiaa luonnon ja ilmaston näkökulmasta.
Kuten eläkkeisiin liittyen tapana on, kiukkuista ja varsin asiatontakin palautetta on tullut paljon. Mikään muu aihe kuin eläkkeet ei aiheuta vastaavaa tulvaa nimittelyä ja ilkeilyä. Vähemmän yllättäen harva kriitikko on lukenut itse raporttia. Suosittelen lämpimästi lukemaan sen, teimme mielestäni siinä hyvää työtä.
Ikävä tosiasia on, että nykyinen vauraus ja hyvinvointi on rakennettu suuressa määrin fossiilienergialla ja luonnon kulutuksella.
Asia tiivistyy Shunsuke Managin ja Pushpam Kumarin vuonna 2018 toimittaman raportin kuvaajaan, joka tuli tunnetuksi taloustieteilijä Partha Dasguptan laajasta luonnon monimuotoisuuden ja talouden suhdetta käsitelleestä raportista vuonna 2021. Tutkijoiden käppyrä kuvaavat, kuinka taloudellista pääomaa kerryttäessä luontopääoma on köyhtynyt. Jos tätä ei huomioi, on kirjanpito varallisuudesta keturallaan.
Kuvan lähde: The Economics of Biodiversity: The Dasgupta Review (2021), jossa lainattuna Inclusive Wealth -raportista vuodelta 2018.
Managin ja Kumarin kuvaaja summaa globaalia kehitystä. Suomessa tarina on pääpiirteissään sama, ja ulottuu toki kauas vuotta 1992 pidemmälle. Kehityksen voi havaita omilla silmilläänkin tarkastelemalla sameita vesistöjä, padottuja jokia tai monotonisia metsätalousmetsiä.
Luontopääoman mittaaminen on tietysti varsin monimutkaista, eikä luonto toimi kuin pankkitili, josta voisi nostaa luottoa tarpeen mukaan. Luonnon kuormittamisen ja tuhoamisen vaikutukset eivät ole lineaarisia.
Toisin kuin luonnon köyhdyttämisen, hiilipäästöjen vaikutukset ovat globaaleja eivätkä niiden syy-seuraussuhteet näy arjessa yhtä suoraviivaisesti kuin vaikkapa ojitettu suo. Niiden osalta sukupolvien välisessä tarkastelussa olennaista ovat kumulatiiviset päästöt, eli kaikki se ylimääräinen hiili, jota ilmakehään on vuosien varrella tuupattu.
Iso kuva on joka tapauksessa selkeä ja kiistaton. Vuosikymmenten riittämättömien toimien ja luonnon aliarvottamisen seurauksena luonto on kärsinyt, ja ilmakehässä on liikaa hiiltä. Tilanteen korjaaminen ja siihen sopeutuminen vaatii varoja tässä ja nyt. Samalla viivyttely on tehnyt ja tekee tarvittavista toimista kalliimpia.
Eikö siis olisi reilua, että ylisukupolviset kustannukset huomioitaisiin myös sukupolvet ylittävissä tulonsiirroissa?
Jotkin palautteenantajat ovat vastustaneet ajatusta sillä, ettei aikanaan tiedetty ilmastonmuutoksesta tai luontokadosta. Väite ei oikein kestä vettä.
Ilmastonmuutoksen tieteellinen pohja on tunnettu hyvin jo vuosikymmeniä, ensimmäinen IPCC:n ilmastoraporttikin julkaistiin jo 1990. Ympäristöajattelua inspiroineen blue marble -valokuvan nappasi Apollo 17 -miehistö vuonna 1972, ja Rachel Carsonin Äänetön kevät julkaistiin 1962. Koijärvi-liike syntyi Suomessa keväällä 1979.
Itse asiassa jo silloin, kun Suomen suuria jokia padottiin, aikalaiset ymmärsivät surra alle jäävää luontoa. Se oli kehityksen hinta. Sellutehtaiden ”rahan haju” oli sekin yleinen vitsi aikanaan.
Kun itse olin pikkupoika, telkkarissa pyöri Kapteeni Planeetta – piirretty, joka valisti ympäristöongelmista.
Tänään eläköityvä on tehnyt suurimman osan työurastaan kaiken tämän jälkeen.
Tietämättömyyteen on siis kehno vedota. Huomautin tästä eräälle palautteenantajalle. Hän vastasi, että oikeita syyllisiä ovat tavallisen kansalaisen sijaan päätöksiä tehneet ja tekemättä jättäneet poliitikot. Meillä päättäjillä toki on korostettu vastuu, mutta demokratiassa päättäjät agendoineen valitsee kansa. Muut asiat ovat olleet enemmistölle äänestäjistä tärkeimpiä ja ymmärrän sen toki, mutta lasku on silti edessä nyt.
En myöskään halua pätkääkään vähätellä vanhempien sukupolvien työtä Suomen ja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa. Tämäkin näkökulma on aina syytä pitää mukana, ja niin se on raportissammekin. Kyse onkin siitä, että hyväksytään se tosiasia, että taloudellisella ja yhteiskunnallisella kehityksellä on ollut hinta luonnolle ja ilmastolle.
Libera-raportin ajatus on ymmärretty useiden toimesta lisäksi väärin niin, että ympäristöperusteinen lisävero tai indeksileikkaus kohdistuisi vain johonkin tiettyyn sukupolveen tai nykyisiin eläkeläisiin. Ei suinkaan, yhtä lailla tässä pitää jokaisen ikäluokan kantaa vastuunsa. Kirjoitan raportissa ihan erikseen, ettei ole mitenkään mielekästä jaotella sukupolvia ”pahiksiin” ja ”hyviksiin”.
Ilman tarkempaa arviota on itse asiassa vaikea sanoa, kenelle raskaimmat maksut kuuluisivat. Oma ikäluokkani on kaukana synnittömästä – olemme olleet töissä jo noin parikymmentä vuotta, joiden aikana luonto on jatkanut köyhtymistään ja päästöt ovat kaukana nollasta. Materiaalinen kulutus on kasvanut edellisistä vuosikymmenistä. Tietoa on, toimintaa edelleen liian heikosti. Oma työurani oletettavasti jatkuu vuosisadan puolivälin paikkeille.
Ohi on monelta mennyt sekin, ettei raportissa tietenkään esitetä ilmastokriisin tai luontokadon taklaamista vain eläkkeitä kevyesti rokottamalla. Saastuttaja maksaa -periaatteen vahvistaminen ja ympäristölle haitallisten tukien poisto ovat siellä mukana myös, kuten myös oikeidenmukainen ilmastopolitiikka yhteiskunnassa tässä ja nyt kaikille sukupolville.
Esimerkiksi hiiliosinkojen tai luontorahan tulouttaminen kaikille itse asiassa parantaisi pienituloisen ja säästeliäästi kuluttavan eläkeläisen asemaa.
Raportin esitystä on kritisoitu myös siitä, että se edustaisi taannehtivaa puuttumista jo ansaittuihin eläkkeisiin. Näin ei kuitenkaan oikeastaan ole, sillä vastoin yleistä väärää käsitystä nykyiset eläkeläiset eivät ole maksaneet itse eläkkeitään vaan niitä katetaan pitkälti nykyisistä eläkemaksuista.
Oma kysymyksensä sitten on, missä määrin kokonaista ikäpolvea voidaan pitää kollektiivisesti vastuussa mistään. Liberaalin, yksilön vapautta ja vastuuta korostavan näkökulman kanssa se ei sovi yhteen aivan saumattomasti.
Eläkejärjestelmä on kuitenkin luonteeltaan nimenomaan sukupolvien välinen kollektiivinen sopimus, ja vieläpä sellainen, joka syö varsin suuren osan koko hyvinvointivaltion kakusta. Sellaisessa kirjanpidon pitää olla reilu ja kunnossa, eikä ilmastoa ja luontoa voi silloin ohittaa.
ps. Eräs ystäväni kysyi huolestuneena, miksi teen taas tällaisen poliittisen itsemurhan, josta saa valtavasti paskaa niskaan. Syy on yksinkertaisesti se, että olen huolissani tulevaisuudesta.