Sitoutumalla puhtaiden vetyjalosteiden ostajaksi Suomi voisi parantaa huoltovarmuuttaan, edistää irtautumista fossiilienergiasta ja saada vauhtia investointeihin.
Epävarma maailmanaika edellyttää panostuksia huoltovarmuuteen ja puolustukseen. Mitä jos tämä välttämättömyys käännetään samalla mahdollisuudeksi investointeihin ja fossiilitaloudesta irtautumiseen?
Tällä ajatuksella ehdotimme viime viikolla Sofia Virran ja Hanna Holopaisen kanssa vihreästä vedystä valmistettujen polttoaineiden ja lannoitteiden raaka-aineiden huoltovarmuushankintoja.
Suomi on varautunut kriiseihin kriittisten tarvikkeiden ja raaka-aineiden varmuusvarastoilla. Tuontipolttoaineita varastoidaan noin viiden kuukauden tarpeisiin. Osasta varastointia vastaavat maahantuojat ja osasta Huoltovarmuuskeskus.
Polttoaineiden lisäksi lannoitteiden saatavuus on huoltovarmuuskriittistä. Valmiita lannoitteita ei Huoltovarmuuskeskus varastoi, mutta raaka-aineita kylläkin.
Riittävin varmuusvarastojen ylläpitäminen on vähintäänkin perusteltua. Varmuusvarastohankintoja olisi samalla mahdollisuus käyttää huoltovarmuuden syventämiseen ja vihreän siirtymän teollisten investointien vauhdittamiseen.
Polttoaineita voi nimittäin jalostaa vedystä fossiilienergian tuonnin sijaan. Sama koskee ammoniakkia, joka on lannoitetuotannon tärkeä raaka-aine.
Sähköpolttoaineiden ja ammoniakin tuottaminen puhtaasti sähköllä tuotetulla vedyllä on periaatteessa hiilipäästötöntä. Yhdistämällä puhdasta vetyä biogeeniseen hiileen – siis vaikkapa sellutehtaiden päästöihin – voidaan jopa sitoa hiiltä ilmakehästä. Siihen tarvitaan toki paljon puhdasta sähköä. Suomessa on kuitenkin hyvät mahdollisuudet rakentaa uutta tuuli-, aurinko- ja ydinvoimaa. Täällä vetytuotantoa on lisäksi mahdollisuus hyödyntää kaukolämmön lähteenä, mikä antaa luonnollisen kilpailuedun.
Tekniikka tähän kaikkeen on olemassa, mutta ilman varmuutta kysynnästä investoinnit saattavat jäädä piippuun tai odottelemaan. Vetyjalostamoita ei nouse ilman kysyntää sähköpolttoaineille ja vihreälle ammoniakille, eikä vetyä tuottavia elektrolyysereitä kannata rakentaa jollei vedyllä ole kysyntää. Uutta sähköntuotantoa ei sitäkään sitten kannata rakentaa, jos ei ole elektrolyysereitä sitä sähköä käyttämään. Ja ilman kaikkia näitä investointeja olemme kiinni fossiilienergiassa ja -lannoitteissa ja tuonnin varassa. Ei investointeja, ei töitä, heikompi vaihtotase, ei uutta vientialaa Suomelle, ei huoltovarmuuden ja omavaraisuuden rakenteellista parantamista. Ei hyvä meille, ei hyvä ilmastolle.
(Lannoitetarvetta voi ja kannattaa toki lievittää uudistavalla, maaperää parantavalla viljelyllä, joka on myös luonnolle hyväksi.)
Investoinnit ovat siis tarpeen, mutta tämän pyörän saaminen pyörimään saattaa tarvita lisää tuuppausta. Tässä valtio voisi ottaa vahvemman roolin, ja alkaa täyttää varmuusvarastoja puhtaan vedyn jalosteilla. Tällaisiin hankintoihin sitoutuminen toimisi siis kuten jakeluvelvoite, mutta vaikuttamatta kuluttajahintoihin vastaavalla tavalla. Toiminta olisi kuitenkin markkinoiden syntyä ruokkivaa, hankinnat pitäisi tietysti kilpailuttaa.
Tämä tietysti maksaisi rahaa, sillä vetyjalosteet ovat vielä valitettavasti fossiileja kalliimpia. Investointipyörän pärähtäminen vauhtiin maksaisi kuitenkin hintalappua takaisin, ja turvallisuudesta on ihan perusteltua maksaakin. Ja kannattaa muistaa, että fossiilienergian käyttö rahoittaa nyt Putinia ja muita despootteja eri puolilla maailmaa. Lannoiteralli Suomeen Venäjältä jatkuu sekin edelleen koko ajan.
Vetyjalosteiden tuotanto ei putkahda käyntiin hetkessä, joten eteneminen kannattaa porrastaa. Varmuusvarastoinnin yksityiskohdat eivät ole julkisia, mutta mittakaavaa antaa se, että vuonna 2022 Suomi vapautti varastoistaan 369 000 barrelia öljyä ilman, että se hetkautti huoltovarmuutta. Ihan pienistä määristä ei ole siis kyse, ja fiksusti rakennettu hankintasuunnitelma loisi selvän näkymän tuotantoinvestoinneille.
Tarjolla on siis mahdollisuus parantaa turvallisuutta, heikentää Venäjän valtaa, luoda työtä ja vientiä, ja purkaa fossiilitaloutta. Kuulostaa minusta ihan hyvältä.
ps. Kun sanon vihreä vety, tarkoitan oikeastaan vihreää ja pinkkiä vetyä. Vetyslangissa “vihreä vety” on uusiutuvilla tuotettua ja “pinkki vety” ydinvoimalla tuotettua. Tällainen jaottelu on tietysti pölvästi, vain päästöillä pitäisi olla väliä.
pps. Tässä viitattu Sofian ja Hannan kanssa tehty avauksemme turvallisuuspanostuksista aiheutti pärinää erityisesti esitettyjen puolustussektorin TKI-tukien osalta. Vihreät Nuoret kutsuivat ehdotusta ”asehankintafantasiaksi”, ja opastivat, että nyt pitäisi keskittyä rauhaan ja aseistariisuntaan. Se on kauniisti sanottuna naiivi ajatus.
Nuorisojärjestön kuulukin kyseenalaistaa ja rakentava kritiikki on tietysti tervetullutta. Olen kuitenkin Vihreiden Nuorten kanssa eri mieltä siitä, millaisessa tilanteessa nyt ollaan.
Suomi ja Eurooppa ovat sekä oman turvallisuutensa että Ukrainan tuen osalta erittäin riippuvaisia Yhdysvaltojen – ja osin jopa Israelin – teknologisista ja teollisesta kyvystä, ja epäsuorasti myös Kiinasta.
Pidän tilanteen korjaamista tärkeänä, ja ennemmin ajoissa kuin myöhässä. Suomella olisi tässä pelissä vieläpä paljon annettavaa esimerkiksi avaruus- ja kyberosaamisessa, energia-alalla ja kokonaisturvallisuuden rakentamisessa ihan perinteisen raudan ohella.
TKI-kannustimen vaikuttavuudesta ja hintalapusta tuli toki myös aivan perusteltua, rakentavaa kritiikkiä. Perusajatus ja toimien tarve on silti mielestäni täysin pätevä, ja toivon ehdotuksen herättävän jatkokeskustelua ja vielä parempia ideoita ilmoille.