Ukraina tarvitsee nyt akuutisti Euroopan diplomaattista, taloudellista ja materiaalista tukea. Keskustelu eurooppalaisista joukoista ei ole ennenaikaista, vaan hitaus ja reaktiivisuus on vaihdettava päättäväiseen aloitteellisuuteen.
Viimeisen viikon aikana käänteet geopolitiikan saralla ovat olleet karmeita. Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin suhtautuminen Ukrainaan näyttää noudattavan pahimpia ennakkopelkoja. Yhdysvallat neuvottelee Ukrainan ja liittolaistensa päiden yli suoraan Venäjän kanssa, ja Trump toistaa puheissaan täyttä Kremlin potaskaa.
Euroopassa on hätäkokoustettu ja tuskailtu, mutta tilanteen vaatimat päätökset puuttuvat ainakin toistaiseksi. Näin ei voi jatkua enää kauaa. Ukrainalaiset ovat puolustaneet sekä itseään että koko Eurooppaa ja sen arvoja mittaamattoman kovalla hinnalla. Heitä ei saa nyt jättää susille.
Yksi keskusteluihin nopeasti noussut kysymys on Euroopan maiden sitoutuminen Ukrainan turvaamiseen omilla joukoillaan tilanteessa, jossa Ukrainassa päädytään jonkinlaiseen tulitaukoon tai rauhaan.
Totesin itse maanantaina, että Suomen tulisi viestiä olevansa tällaiseen valmis osana laajempaa kansainvälistä joukkoa, toki huomioiden sen, että Suomi on pieni etulinjan maa.
Koko keskustelu on kiirehditty leimaamaan “ennenaikaiseksi”. Tätä ovat toistelleet sekä Saksan liittokansleri Scholz että moni päättäjä Suomessa.
Keskustelu on kaikkea muuta kuin ennenaikaista. Koko sodan ajan Eurooppaa on vaivannut hitaus ja reaktiivisuus. Monien tärkeiden asejärjestelmien toimittamisessa hidasteltiin, venäläisestä energiasta ei ole päästy vieläkään kokonaan irti ja panostukset puolustuskykyyn ja -teollisuuteen ovat olleet aivan liian puolivillaisia ja verkkaisia.
Jos jotain, niin vakava keskustelu eurooppalaisista joukoista Ukrainassa on myöhässä. Rauhaa ei tietenkään voi turvata, kun sellaista ei ole, eikä Euroopan pidä nyökytellä mukana, jos Ukrainaa yritetään pakottaa kestämättömään “rauhaan” Venäjän ehdoilla.
Tosiasia kuitenkin on, että jossain tulevaisuudessa häämöttää tulitauko tai rauha, ja sen on oltava Ukrainan suvereniteettia ja vapautta kunnioittava. Se edellyttää turvatakuita länsimailta, ja turvatakuut selkänojakseen sotilaallista voimaa.
Siksi tästäkin asiasta on keskusteltava nyt ja varauduttava vauhdilla, jotta siihen ollaan tarvittaessa valmiita.
Kysymys joukoista on tietysti vain yksi, eikä edes merkittävin osa paljon laajempaa ryhdistäytymistä.
Euroopan pitää pitää nyt akuutisti tukea Ukrainaa asemateriaalilla, rahalla ja diplomatialla entistä vahvemmin, ja ylipäänsä ottaa aloitteellinen rooli tapahtumien kulkuun. Samalla Euroopan on vihdoin mobilisoitava puolustusteollisuutensa tilanteen vaatimalle tasolle: Koottava yhteistä rahoitusta, järkeistettävä hankintoja ja tuotantoa ja lisäämällä volyymia reippaasti. Mallia ajatteluun ja toimiin tulisi hakea Rooseveltin Yhdysvalloista ja tuolloisesta ”demokratian arsenaalista”.
Euroopan puolustusteollisen ja joukkotuotantokyvyn nopea nostaminen olisi teknisesti todennäköisesti helpompaa kuin ajattelemme. Tähän asti sitä ei ole kunnolla edes yritetty.
Teknistaloudellista lihasta löytyy, jos sitä halutaan käyttää. Ja sitä pitää nyt käyttää.
Olisi typerää ja anteeksiantamatonta antaa Trumpin ja Putinin sanella Euroopan tulevaisuus, kun täältä löytyy rahkeita ottaa asiat omiin käsiin.
Vaikka ajattelisi reaalipolitiikan kautta, ei Venäjän edessä pidä taipua kylmän sodan tapaan. Siinä missä Neuvostoliitto oli kylmän sodan aikana sotilaallinen supervalta ja maailman toiseksi suurin talous, on Nyky-Venäjä siihen verrattuna lähinnä ydinaseilla varustettu, rosvojen pyörittämä bensa-asema.
Sen edessä on Euroopan ryhdistäydyttävä.
Ja mikä tämä Eurooppa siis tarkalleen ottaen on ja kuka sitä johtaa? Se on vielä osin epäselvää. EU on luonteva ja välttämätön toimija, mutta kourallinen saappaannuolijoita voi sabotoida unionin päätöksentekoa turhan tehokkaasti. EU:n ulkopuoliset Nato-maat kuten Iso-Britannia, Norja ja Islanti taas vastaavasti kuuluvat selkeästi Ukrainaa tukevaan rintamaan. Myös Turkki on tilanteessa merkittävä tekijä, ja tukea Ukrainalle on etsittävä myös Euroopan ulkopuolelta.
Vakavassa tilanteessa on löydyttävä notkeutta koota kasaan uudenlaisia maaryhmittymiä toimimaan tehokkaasti.
Myönnytykset Venäjälle kasvattaisivat riskiä uusiin sotiin.