SDP:n ja kokoomuksen pormestariehdokkaat rakentaisivat kaupunkia autot edellä. Se kävisi kalliiksi helsinkiläisille, ilmastolle ja luonnolle.
Kehitetäänkö kaupunkia ihmisille vai autoille? Otetaanko ilmastotavoitteet tosissaan? Miten kaupunkilaisten verorahat käytetään fiksusti?
Liikenne on noussut Helsingissä vaalien alla yhdeksi näkyvimmistä keskustelunaiheista. Ensin debattiin nousi ajatus polttomoottorien rajoittamisesta tulevaisuudessa osassa kaupunkia, sitten Satamatunneli eteni päätöksentekoon kaupunkiympäristölautakunnassa. Samalla jo tutuksi tullut pohdinta keskustan elinvoimasta ja liikenteen merkityksestä siinä jatkuu.
Polttomoottorirajoitus ja Satamatunneli ovat yksittäisiä kysymyksiä, mutta päätöksenteko, puheenvuorot ja perustelut niiden yhteydessä kertovat paljon puolueiden ja pormestariehdokkaiden eroista. Ja niitä eroja on.
Polttomoottorikieltokeskustelu osoitti asenteet
Kerrataanpa hieman. Ajatus polttomoottorirajoituksesta nousi keskusteluun kaupungin selvitettyä keinoja saavuttaa kaupungin ilmastotavoite vuodelle 2030. Kaukolämmön päästöt ovat laskussa ja romahtavat pian, joten tavoitteen saavuttaminen on kiinni liikenteen päästökehityksestä.
Autoilun korvaaminen joukkoliikenteellä, kävelyllä ja pyöräilyllä on tässä tärkeää, mutta tavoite edellyttää myös autojen käyttövoiman muutoksen vauhdittamista, käytännössä siis nopeampaa siirtymää sähköautoihin.
Selvityksessä tehokkaaksi keinoksi tähän todettiin polttomoottorikielto kantakaupungissa. Päästöperustaiset tietullit tai ruuhkamaksut olisivat toki parempi vaihtoehto, mutta laki ei niitä ainakaan vielä mahdollista – niistä sovittiin viime hallitusohjelmassa, mutta SDP:n ja keskustan ministerit jarruttivat etenemisen.
Kategorinen kielto on kiistatta jäykkä keino, ja vaatisi todennäköisest erilaisia poikkeuksia muun muassa biokaasun ja pienituloisten huomioimiseksi. Juuri siksi asiaa olisi pitänyt jatkovalmistella. Kaupunkilaisista äänestäjistä liki puolet kannattaa polttomoottorirajoituksia. Kannattajia on enemmän kuin vastustajia.
Polttomoottorirajoitus tai ympäristövyöhyke ei ole erityisen radikaali ajatus, vastaavia on suunnittelussa ja toteutettukin pitkin maailmaa.
Siirtymäajan pitäisi tietysti olla riittävän pitkä, jotta ihmisillä on aikaa ja varaa autonsa vaihtaa pois fossiileista. Yleisesti on puhuttu noin kymmenestä vuodesta, jonka aikana autokanta Helsingissä uudistuu jo suurilta osin joka tapauksessa. Tällainen polttomoottorirajoitus tai ympäristövyöhyke ei ole erityisen radikaali ajatus, vastaavia on suunnittelussa ja toteutettukin pitkin maailmaa.
Polttomoottorikiellon jatkoselvittäminen pysäytettiin kaupunkiympäristölautakunnassa SDP:n aloitteesta. Kokoomus luonnollisesti peesasi. Vaikutuksia eri tuloluokkiin ja niiden tasaamista oli nimenomaan tarkoitus selvittää tarkemmin, mutta se siis torpattiin.
Pelkkä pysäyttäminen ei riittänyt, vaan päätösmuotoilusta erikseen poistettiin se kiusallinen fakta, että selvityksen perusteella kyse oli tehokkaimmasta keinosta. Syy lienee se, että sekä demarit että kokoomus mielellään poseeraavat puheissa ilmastotavoitteiden kanssa, mutta päätöksenteon hetkellä fossiiliautot menivät tärkeysjärjestyksessä ohi. Näiden puolueiden ilmastopolitiikassa onkin paljon ilmaa – ja suoranaista fuulaa.
Satamatunnelilinjaus uhkaa olla kallis virhe
Seuraavan kerran sinipunaisen autopuolueen aseveliakseli löysi toisensa Satamatunnelin yhteydessä. Kaupunkiympäristölautakunta käsitteli niin sanotun Satamatunnelin linjausta kokouksessaan 18.3.. Tunnelin on tarkoitus yhdistää tulevaisuudessa Länsiväylä Länsisatamaan. Tunnelin osalta on ollut pohdinnassa kaksi erilaista linjausta, mutta itse asiassa koko tunnelin tarpeellisuuskin on edelleen hyvin kyseenalainen. Suosittelen lukemaan Hannu Oskalan sekä Sameli Sivosen ja Myyri Sysiveden kirjoitukset aiheesta. Kaikki kolme ovat muuten mainioita ehdokkaitamme.
Nyt joka tapauksessa päätettiin edetä linjauksella, joka sekä nakertaa Lapinlahden rakastettua puistoa että romuttaa edellytykset Salmisaaren alueen tehokkaalle maankäytölle tulevaisuudessa. Fiksummalla linjauksella alueelle olisi mahdollista kaavoittaa asuntoja tuhansille helsinkiläisille paikkaan, jossa luontoon ei tarvitse koskea lainkaan. Tämä helpottaisi myös rakentamispainetta Lauttasaaressa.
Helsinkiläisten verorahat ansaitsevat enemmän kunnioitusta.
Tunnelin hintalapuksi on arvioitu 320 miljoonaa euroa, ja siihen tulevat vielä kehnon maankäytön myötä menetetyn rakennusoikeuden vaihtoehtoiskustannukset päälle. Siinä puhutaan ainakin sadasta miljoonasta eurosta. Tämä raha on ihan oikeasti pois joukkoliikenteestä ja päiväkodeista, sillä satamatunneli tuskin on kannattava investointi.
Kannattavuutta kun ei ole edes kunnolla selvitetty. Kokoomuksen ja SDP:n voimin ei ainoastaan päätetty edistää kehnoa tunnelilinjausta, vaan erikseen kieltäydyttiin tekemästä kattavampaa hyöty-kustannusarviota. Ei näin. Helsinkiläisten verorahat ansaitsevat enemmän kunnioitusta.
Satamatunnelilinjaus päätettiin lautakunnassa yhden äänen erolla, ja tuon äänen antoi SDP:n pormestariehdokas Eveliina Heinäluoma.
Autopuolueen paluu valtaan olisi surkea uutinen monin tavoin
Kokoomus on jälleen Helsingissä vahvasti autojen asialla, jopa kirjaimellisesti keskisormi ojossa. Puolue suhtautuu nihkeästi myös ajatukseen halvemmista joukkoliikennelipuista. Pormestariehdokas Daniel Sazonov on kiistatta liberaali ja fiksu tyyppi, mutta mitä liikennepolitiikkaan tulee, linja on vanhakantainen autoilun edistäminen. Tässä on ero jopa nykyiseen kokoomuslaiseen pormestariin Juhana Vartiaiseen, jolle autojen asian edistäminen on ollut enemmänkin puolueen sanelemaa pakkopullaa kuin henkilökohtainen missio.
Myös SDP:n pormestariehdokas Eveliina Heinäluoma on erittäin fiksu ja osaava poliitikko – ja vahvasti autopuolueleirissä. Heinäluoma ratkaisi tosiaan omalla äänellään satamatunnelin linjauksen ja vastustaa sekä polttomoottorirajoituksia että ruuhkamaksuja. Heinäluoma olisi myös halunnut erittäin kalliin keskustatunnelin. Tuolloin demareiden oma ryhmä asettui lopulta häntä vastaan.
Myös nyt Satamatunnelin yhteydessä SDP:n rivit ovat rakoilleet. Demareiden liikennepoliittinen linja onkin varsin epäselvä, ja lopullinen linja riippuu vahvasti siitä, kuka demari missäkin kokouksessa milloinkin istuu. Näyttää kuitenkin ilmeiseltä, että Heinäluoma pormestarina naulaisi linjan vahvasti kokoomuksen kylkeen.
Nyt vaalien alla nähdyt päätökset ja kannanotot osoittavatkin, että kokoomus ja SDP muodostavat Sazonovin ja Heinäluoman johdolla autopuolueiden aseveliakselin. Tällaisen akselin paluu valtaan olisi katastrofi Helsingin liikenteelle ja maankäytölle monestakin syystä.
Aloitetaan rahasta ja taloudesta. Investoinnit autoilun sujuvoittamiseen ovat tyypillisesti varsin kalliita. Satamatunnelin hintalappu vaihtoehtoiskustannukset huomioiden hipoo puolta miljardia. Keskustatunneli maksaisi vähintään 1,3-1,4 miljardia, todennäköisesti enemmän. Kalleinkin pyöräilyinvestointi on pieniä hiluja näihin verrattuna. Ero raideinvestointeihin taasen on se, että autotunnelit eivät nosta maan arvoa niitä vastaavalla tavalla. Maan päällä autokaistat ja parkkipaikat taasen vievät arvokasta tilaa muulta käytöltä.
Kaupungin elinvoiman näkökulmasta keskeistä ovat ihmisvirrat, ja niitä saadaan hyvällä kävely-ympäristöllä ja joukkoliikenteellä. Logistiikka on sekin tärkeää, ja ylimääräinen yksityisautoilu on sujuvan logistiikan tiellä.
Sitten on tietysti ilmasto. Ilmastonmuutos etenee vaarallisen nopeasti, eikä nyt ole paikka aikailla vaan toimia. Helsingin on kannettava oma vastuunsa. Autoilun lisääminen ei yksinkertaisesti sovi yhteen ilmastotavoitteiden kanssa. Kalliit investoinnit autoilun sujuvuuteen eivät useinkaan edes sujuvoita autoilua, vaan johtavat sen kasvuun. “Yksi kaista lisää korjaa tilanteen” on tyypillinen harha kaupunkisuunnittelussa.
Myös terveys ja tasa-arvo on huomioitava. Kaupungin rakentaminen autojen ehdoilla heikentää liikenteen turvallisuutta ja ilmanlaatua kaikille. Autoiluun kannustaminen vähentää myös arkiliikuntaa ja kaupunkilaisten liikkumista heikentäen hyvinvointia ja kasvattaen sote-menoja.
Suurituloiset autoilevat tilastojen valossa eniten, ja miehet autoilevat naisia enemmän.
Tasa-arvon näkökulmasta pitäisi muistaa, että noin puolella helsinkiläisistä kotitalouksista ei ole autoa. Suurituloiset autoilevat tilastojen valossa eniten, ja miehet autoilevat selvästi naisia enemmän. Lapset ja moni iäkkäistä eivät voi autoilla lainkaan. Kaupunkia pitäisi kuitenkin tehdä kaikille.
Keskustelussa polttomoottorirajoituksista sekä Sazonov että Heinäluoma ovat olleet huolissaan kaupunkilaisten eriarvoistamisesta. Ystävät hyvät, juuri autoja ylikorostava politiikka eriarvoistaa kaupunkia. Pienituloinen on autokeskustelussa keppihevonen hyväosaisten kapean edun ajamiseen.
Autojen keskeinen haaste kaupungissa on se, että autokaistat ja parkkipaikat vievät paljon tilaa suhteessa autolla kulkeviin ihmismääriin. Autoa korostavaan kaupunkiympäristöön mahtuu vähemmän asuntoja. Se tarkoittaa pienempiä ja kalliimpia asuntoja helsinkiläisille, ja vähemmän palveluja, sillä asukastiheys parantaa liiketoiminnan edellytyksiä.
Autojen viemä tila on pois myös luonnolta. Tämä konkretisoituu Satamatunnelin linjauksessa sekä suoraan että epäsuoraan. Puistosta lähtee pala, ja mahdollisuuksia rakentaa asuntoja luontoon kajoamatta hassataan.
Hyvän kaupungin resepti tunnetaan
Hyvän kaupunkiympäristön resepti on aika selvä. Sitä syntyy, kun panostetaan viihtyisin kävelyoloihin, joukkoliikenteeseen ja vehreyteen. Päinvastaista, yleensä kehnoa kaupunkia syntyy autojen ehdoilla. Tämä peruslainalaisuus on nähty ja eletty todeksi sadoissa kaupungeissa ympäri maailmaa, hyvässä ja pahassa.
Kaupungissa tilaa on rajallisesti, ja autoille varattu tila on muusta pois.
Minulla ei sinänsä ole mitään autoja vastaan, omistan sellaisen itsekin. Kaupungissa tilaa on kuitenkin rajallisesti, ja autoille varattu tila on muusta pois. Tiiviissä kaupungissa tila kannattaakin käyttää tehokkaasti ihmisten, liiketoiminnan ja luonnon näkökulmista. Sama pätee kaupungin rahoihin.
Itse asiassa myös autoa eniten tarvitsevat hyötyvät siitä, että muut vaihtavat useammin auton muuhun kulkutapaan.
Autotunneleissakin on joskus järkeä. Tampereen rantatunneli mahdollisti kokonaisen asuinalueen kaavoituksen, ja Helsingissä keskustan huoltotunnelin laajempi hyödyntäminen on fiksua.
Kyse ei siis ole dogmaattisesta autoilun vastustamisesta. Kyse on siitä, millaista kaupunkia ja kenelle tehdään, ja toki luonnosta ja ilmastosta myös.
Vanhakantainen autokeskeinen kaupunkisuunnittelu käy kaupunkilaisille kalliiksi, katsoi asiaa sitten verorahojen, maankäytön, terveyden, ilmaston tai luonnon kannalta.
Siksi kannattaa äänestää sellaisen kaupungin puolesta, jota tehdään fiksusti ja kestävästi ihan kaikille.
Vihreät haluaa Helsingin, jossa voi sujuvasti liikkua kaikilla kulkumuodoilla. Jotta tämä onnistuisi, täytyy jalankulkuun, joukkoliikenteeseen ja pyöräliikenteeseen panostaa aiempaa enemmän.