Vihreät teki kunta- ja aluevaaleissa valtakunnallisesti hienon tuloksen. Helsinkiin povattu romahdus torpattiin, mutta kahden paikan menetys haastaa uuteen asentoon.
Kun puheenjohtajamme Sofia kaksi kuukautta sitten visioi puheessaan puoluevaltuustolle, että vihreät on kevään vaaleissa neljänneksi suurin puolue ja ohittaa perussuomalaisetkin, moni pyöritteli silmiään. Ei pyörittele enää. Sofian johdolla vihreät ylsi hienoon 10,5 prosentin kannatukseen kuntavaaleissa ja toiseksi suurimpana nousijana 9,1 prosentin kannatukseen aluevaaleissa. Kahden vuoden takaisiin eduskuntavaaleihin verrattuna äänimäärämme kasvoi 17 %, eniten kaikista puolueista. Ei siis ihme, että vaalivalvojaisissa pompittiin ilosta. Lisäpaikkoja vihreät haali muun muassa Espoossa, Turussa ja Tampereella.
Helsingin osalta tulos ei ole yhtä aurinkoinen. Kun meillä on tällä kaudella ollut 18 valtuutettua, on meitä ensi kaudella 16. Joidenkin gallupien ja kommentaattorien povaamaa romahdusta ei kuitenkaan tullut, ja tiukan loppukirin myötä vaalipäivän äänillä vihreät on Helsingin kolmanneksi suurin puolue. Vahva, vaikuttava ja näkyvä poliittinen voima kaupungissa siis edelleen.
Oma äänimääräni, 6220 ääntä, ilahduttaa tietysti. Se on hurja määrä ihmisiä, ja olen jokaisesta äänestä äärimmäisen otettu ja kiitollinen. Tällainen tulos ei tietenkään olisi onnistunut ilman erinomaista kampanjapäällikköä ja muuta tukitiimiä, tukijoita ja tsemppaajia. Valtavan iso kiitos jokaiselle!
Oma tulos ei olisi ollut mahdollinen eikä merkityksellinen myöskään ilman meidän ehdokasjoukkoamme, 127 demokratian ja Helsingin puolesta itsensä likoon laittaneelle sankarille. Olen ylpeä tästä upeasta porukasta ja kiitollinen siitä ahkerasta ja energisestä kampanjoinnista, joka näkyi isosti kadulla ja verkossa. Vihreät eivät voi kilpailla vaalikassalla suurten valtakunnallisten puoluiden kanssa, joten tarvitaan sydäntä ja joukkuehenkeä. Sitä todella oli – kiitos siitä jokaiselle, ja myös ehdokkaiden kampanjatiimeille ja puolueen vapaaehtoisille ja duunareille.
Tultuani joulukuussa valituksi pormestariehdokkaaksi, että se on suurin kunnia ja vastuu, jota olen vihreissä saanut. Ajattelen niin yhä, ja tunne vain vahvistui vihreän porukan rinnalla kampanjoidessa. Kiitos kaikesta tuesta tässä projektissa – Olen pahoillani, että en tässä roolissa saanut meille enempää nostetta.
Vaalien vaikea asetelma vihreille
Vaalien asetelma ei ollut vihreille Helsingissä kovinkaan helppo. Valtakunnallisen politiikan tilanne tuo nostetta sosiaalidemokraateille ja vasemmistolle – vaikka Sofia on erittäin hienosti tuonut vihreät vahvasti mukaan sote-aiheisiin ja oli vaalien alla hallituksen kenties terävin kriitikko, korostaa ajan henki vihreille hankalasti oikeisto-vasemmisto-polarisaatiota, kun taas meihin selkeiten yhdistetyt politiikan kysymykset – ilmasto ja luonto – ovat valitettavan vähän tapetilla.
Vihreät ovat Helsingissä saaneet paljon aikaan, ja vihreiden johdolla kaupungin nopea kasvu on pääsääntöisesti suunnattu varsin kestävästi kaupunkirakennetta tiivistäen. Raiteisiin, kävelyyn ja pyöräilyyn on satsattu. Kasvun tuoma muutos aiheuttaa kuitenkin ymmärrettävästi monenlaista kitkaa, ja vihreistä on muodostunut tietynlainen “valtionhoitajapuolue” pääkaupungissa erityisesti kaupunkikuvaan liittyvissä asioissa. Jokainen kaadettu puu ja jättipäiväkoti tuntuu menevän korostetusti vihreiden piikkiin, vaikka päätökset olisivat olleet yksimielisiä. Vääntö ja neuvottelut esimerkiksi lähiluonnon puolesta eivät näy ulos niin paljon kuin se, että olemme antaneet kasvot kompromisseille.
Ylipäänsä kaupunkisuunnittelusta puhuttiin näissä vaaleissa verraten vähän ja aihe typistyi yksittäisiin keisseihin, erityisesti polttomoottorikieltoon ja satamatunneliin. Pintapuolinen käsittely mahdollisti erikoisen tilanteen, jossa SDP ja kokoomus kertoivat samaan aikaan puolustavansa lähiluontoa ja vauhdittavansa asuntorakentamista, torjuen kuitenkin autoilun rajoitukset. Tällainen yhtälö on tosiasiassa geometrinen mahdottomuus, varsinkin kun samat puolueet ovat olleet varauksellisia teollisuusalueiden asuntokaavoittamiseen.
Väistämätön rajatun tilan matematiikka tulee kuitenkin päätöksenteossa vielä vastaan, kuten sekin, ettei ilmastotavoitteisiin päästä ilman uusia keinoja. Varoittelin vaalien alla sinipunaisen autopuolueen noususta, enkä valitettavasti turhaan, kuten Helsingin Sanomien koonti valtuutettujen kannoista kertoo.
Pintapuolisuus julkisessa keskustelussa vaivaisi myös taloutta. Ainakaan pormestaripaneeleissa ei kysytty liki lainkaan sitä, miten esimerkiksi jotakuinkin kaikkien lupaamat lisäpanostukset kouluihin rahoitetaan. Todelliset prioriteetit jäivät vielä hämärän peittoon, ne nähdään aikanaan budjettineuvotteluissa.
Vihreiden menetettyjen paikkojen ohella suren sitä, miten vähän nuoria uudessa valtuustossa on. Alle 30-vuotiaita valtuutettuja on vain kourallinen, eikä alle 25-vuotiaita lainkaan. Valtuustoon kuitenkin nousi muun muassa Iida Tani, toimittajataustainen eduskunta-avustajani ja todella osaava ja tarmokas tyyppi. Myös varavaltuutetuiksi nousi meiltä nippu erittäin skarppeja nuoria.
Pormestariehdokaskilpakumppaneita Danielia, Eveä ja Paavoa haluan vielä erikseen kiittää tasokkaasta ja asiallisesta kisasta – ja onnitella jokaista hienosta äänipotista!
Uutta kautta kohti
En tietenkään ajattele, että vika paikkojen menetykseen olisi muissa eikä meissä. On selvä, että luottamuksemme kaupunkilaisten silmissä yhteisen edun ajajina on heikentynyt. Tämä pitää uudella kaudella korjata, ja parhaiten se onnistuu tekemällä eikä selittämällä.
Vihreät saavat nyt kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestarin tehtävän vastuulleen. Se on erinomainen tontti meille, sillä koulutus ja sivistys ovat Helsingissä vihreiden kovinta ydinosaamista ilmaston, luonnon, kulttuurin ja kaupunkisuunnittelun rinnalla.
En itse tavoittele tätä apulaispormestarin pestiä. Pyrin vaaleissa nimenomaan pormestarin tehtävään, ja apulaispormestarin rooli on toisenlainen. Vaakakupissa pohdinnassa painoi kansanedustajan tärkeä työ vaikutusmahdollisuuksineen ja se, että tämän tontin apulaispormestariksi tiedän meillä olevan erinomaisia kandidaatteja ilman minuakin.
Omat luottamustoimeni kaupunginvaltuutetun roolissa ovat vielä auki ja pohdinnassa. Sen tiedän, että haluan tehdä todeksi sitä mahdollisuuksien vihreää Helsinkiä, jonka puolesta mahtavan ehdokaskaartimme kanssa kampanjoin.
Kiitos vielä kerran kaikesta tuesta!
Työ kestävän kaupunkipolitiikan puolesta jatkuu ensi kaudella!