Ryhmäpuheenvuoro Teollisuuspoliittisen selonteon mietintökäsittelyssä eduskunnassa 8.10.2025.
Elinkeinopolitiikan sävel on maailmalla geotalouden ja voimapolitiikan puristuksessa muuttunut viime vuosina kevyestä syntikkapopista raskaaseen industrial-teknoon.
Vapaan kaupan edellytyksiä murentavat nyt erityisesti riippuvuuksia häikäilemättömästi hyödyntävät tyrannit ja populistit. Myös se, ettei pelikenttää ole saatu reiluksi ilmasto- ja luontohaittojen ja ihmisoikeuksien osalta, on heikentänyt luottamusta markkinoiden kykyyn vastata ajan haasteisiin.
Samaan aikaan käynnissä on teknologinen murros – tai useita murroksia, kun energiataloutta irroitetaan fossiilienergiasta ja harppauksittain edennyt tekoäly ja muut murrosteknologiat muokkaavat talouden rakenteita. Sitä, mihin nousevien teknologioiden arvoketjut asettuvat, ratkotaan paraikaa ja seuraukset voivat kestää vuosikymmeniä.
Siihenkin on herätty, ettei puolustuskykyä ole ilman puolustusteollisuutta.
Siksi valtioneuvoston oli perusteltua laatia teollisuuspoliittinen selonteko.
Talousvaliokunta on nyt käsitellyt selonteon ja tehnyt hyvän, tasapainoisen mietinnön, jossa myös edustajamme Oras Tynkkynen on ollut mukana. On arvokasta, että eduskunnassa tehdään laadukasta, parlamentaarista valiokuntatyötä, eikä heti ensimmäisenä lähdetä etsimään erimielisyyksiä. Tämän selonteon aiheala edellyttää pitkäjänteisyydessään joka tapauksessa jatkuvuutta.
Talousvaliokunnan mietinnössä on useita ansiokkaita huomioita. Niihin nojaten terävöitän tässä vielä kolme teollisuuspoliittista pointtia, joiden toivon näkyvän seuraavissa selonteoissa ja tehdyssä politiikassa vielä nykyistä enemmän.
Ensinnäkin, Suomi tarvitsee kipeästi vihreää tuottavuutta. Nihkeän taloustilanteemme yksi keskeinen vaikutin on heikosti kehittynyt työn tuottavuus. Samaan aikaan Suomi on EU:n mittakaavassa tavallaan jo banaanivaltio, sillä olemme Euroopan häntäpäätä talouden resurssituottavuudessa – täällä siis käytetään paljon luonnonvaroja suhteessa tuotettuun arvoon. Suomen luonnonvarojen liikakäytöstä huomautti vastikään myös Euroopan ympäristökeskus EEA raportissaan.
Nousuun pitää saada siis sekä työn tuottavuus että kykymme käyttää kallisarvoisia raaka-aineita paremmin. Kierrätysmateriaalien käyttöä on vauhditettava neitseelliseen sijaan.. Tämä edellyttää tehottoman ja haitallisen yritystukisykkyrän purkamista ja ympäristöhaittojen rohkeampaa verotusta. Se edellyttää myös koulutukseen, tutkimukseen ja osaamiseen panostamista, ja reilua ja toimivaa kilpailua.
Tästä päästäänkin toiseen pointtiin. Suomen elinkeinorakenne on liian kapea. Monipuolisempi rakenne olisi iskunkestävämpi ja kasvulähtöisempi. Kuten valiokuntakin huomauttaa, palveluiden ja erityisesti digitaalisten palveluiden mahdollisuuksiin tulisi herätä myös teollisuuspolitiikan osana. Mietinnössä talousvaliokunta sivistysvaliokunnan säestämänä myös toteaa, ettei selonteko näytä tunnistavan luovien alojen merkitystä Suomen kestävän talouskasvun, yhteiskunnan kestävän uudistumisen ja kilpailukyvyn edistäjinä. Ei, vaikka luovat alat ovat kansainvälisten tutkimusten mukaan nopeimmin kasvava toimiala. Edellä mainittujen koulutuksen ja tutkimuksen ohella on siis panostettava myös kulttuuriin.
Olen insinööri, ja tykkään raskaasta teollisuudesta ja isoista koneista. Mutta teollisuuspolitiikassa on ymmärrettävä teollisuus ja sen pohjalla olevat ekosysteemit riittävän laajasti.
Kolmantena pointtina nostan eurooppalaiset sisämarkkinat. Lopulta tärkein teollisuuspolitiikan areena meille on Euroopan Unionin teollisuuspolitiikka. Sen pohjana pitää olla sisämarkkinoiden vahvistaminen. Se on kaikkein keskeisin asia EU:n kilpailukyvyn parantamisessa, ja se on erityisesti vientivetoisen Suomen kannalta kriittistä. Meillä on tapana syyttää EU:ta liiallisesta sääntelystä, mutta suurimmat kaupan esteet EU:n sisällä ovat jäsenvaltioiden tekosia – emmekä itsekään ole syyttömiä. Yhteensä nämä esteet vastaavat vaikutuksiltaan merkittäviä sisäisiä tulleja – kansainvälisen valuuttarahaston arvion mukaan jopa kymmenien prosenttien edestä.
Sisämarkkinoiden sujuvoittamisen pitäisi olla Suomen keskeinen kärkitavoite EU-vaikuttamisessa. Maataloustukien kinuminen tai metsien kestämättömien hakkuiden puolustaminen ovat enimmäkseen haitallista näpertelyä siihen verrattuna.
Sisämarkkinoiden vahvistaminen edellyttää paitsi kaupan esteiden purkua, myös laadukasta ja tiedepohjaista ilmasto- ja luontoohjausta. Myös rahoitusmarkkinassa on paljon tekemistä. Ja kun tukia ja EU-rahaa jaetaan, se pitää tehdä osaamisen ja laadun perusteella.
Jos peli on reilua, Suomi ja suomalaiset yritykset pärjäävät.
Suomella on teollisuudessa paljon mahdollisuuksia. On puhdasta energiaa, on turvallinen yhteiskunta, osaamistakin sekä yleisesti että tietyillä kriittisillä aloilla. Jäämme näiden vahvuuksiemme kanssa kuitenkin telineisiin ilman rohkeutta uudistua.
Siihen meillä ei ole varaa sen enempää talouden ja turvallisuuden, kuin luonnon ja ilmastonkaan kannalta.
