Pienituloisten auttamisen varjolla ajetaan politiikassa usein keski- ja hyvätuloisten etuja. Esimerkkejä löytyy niin verotuksesta kuin eläkkeistäkin.
Helsingin kaupunginvaltuusto päätti marraskuun alussa kaupungin veroista ensi vuodelle. Osana puolueiden välistä yhteistä kompromissia vuoden 2026 talousarviosta veroprosentit jätettiin ennalleen, ja kiinteistövero pidetään lain asettamassa minimissä.
Kiinteistövero kirvoitti valtuustossa eläväisen keskustelun. Matalaa kiinteistöveroprosenttia puolustettiin tutuin perusteluin: korkeampi kiinteistövero nostaisi asumisen hintaa, eikä helsinkiläisten verotaakkaa haluta kasvattaa. Erityisesti pienituloisten elinkustannukset huolettivat.
Oikeasti kiinteistövero on varallisuusvero, eli sitä maksaa vain, jos omaa kiinteistövarallisuutta. Tämä ei toki sulje pois pieniä tuloja, mutta taloudellisesti tiukimmassa paikassa oleviin se ei osu. Vaikka arkijärki voi alkuun sanoa muuta, tosiasiassa kiinteistövero ei nosta vuokria vaan alentaa asuntojen arvoa, kuten ekonomisteilla on tapana muistuttaa. Ja toisin kuin kuntavero, kiinteistövero ei erikseen kohdistu vain Helsingin asukkaisiin, vaan kaikkiin kaupungissa kiinteistöjä omistaviin.
Valtuustossa nähtiinkin taas klassinen esimerkki siitä, kuinka köyhät valjastetaan hyväosaisten keppihevosiksi politiikassa.
Näitä turhauttavia esimerkkejä valitettavasti riittää.
Hallitus on päättänyt alentaa fossiilisten polttoaineiden verotusta, ja perustelee tätä elinkustannusten helpottamisella. Tosiasiassa bensan halpuutus on korostetusti hyväosaisten tukemista, sillä ajokilometrit nousevat Suomessa tulotason mukana. Pienituloisista ylipäänsä harvempi omistaa autoa ollenkaan.
Tuhansia kilometrejä kuussa ajava köyhä on tilastojen valossa erityistapaus, mutta fossiilipopulisteille oiva keppihevonen, jonka turvin verotusta ollaan alentamassa 250 miljoonalla eurolla ja käytännössä velaksi.
Kuvio on tuttu myös eläkekeskustelussa. Kokemuksesta tiedän varsin hyvin, että joka ikinen kerta kun nostaa esiin ajatuksen kasvavien työeläkekulujen maltillistamisesta, keskustelu viedään hetkessä köyhiin ja pienituloisiin eläkeläisiin. Eläkeläisköyhyys on toki Suomessa todellinen ilmiö, mutta iso kuva on se, että suurin osa vanhuuseläkeläisistä pitää toimeentuloaan helppona eikä köyhyys korostu eläkeläisten joukossa tilastollisesti. 65-74-vuotiaat ovat tilastojen valossa Suomen varakkain ikäryhmä.
Keskieläke Suomessa vuonna 2024 oli 2100 euroa, ja 15 prosenttia eläkkeensaajista sai eläkettä yli 3000 euroa. Eiväthän nämä mitään hurjia summia ole, mutta mitä paremmat tulot työuran aikana on ollut, sitä todennäköisemmin on kerännyt myös varallisuutta ja asuu esimerkiksi velattomassa asunnossa.
Eläkkeistä sopeuttamista vastustavalle on kuitenkin kätevä viedä huomio rahan kanssa arjessa vaivoin kitkuttelevaan köyhään vanhukseen.Keski- ja hyvätuloisten tulonsiirtojen tai veronalennuksia kyseenalaisin perusteluin harjoitettiin myös Marinin hallituksessa. Energiakriisiin sorvattiin antelias sähkötuki ja joulukuussa 2022 maksettiin ylimääräinen lapsilisä. Nämä rahat menivät isoilta osin ihan muuhun kuin pienituloisten välttämättömiin tarpeisiin.
Tietysti on niinkin, että pienituloinen autoilija hyötyy halvemmasta polttoaineesta ja köyhä eläkeläinen anteliaasta inflaatiokorjauksesta. Matala kiinteistövero ei suoraan haittaa, jos ei hyödytäkään. Jos olennaista on auttaa köyhiä tai pienituloisia, mitä väliä, jos samalla tuetaan reippaasti keski- ja hyvätuloisia?
Ongelma on tietysti se, että Suomen julkinen talous on tiukilla. Mitä tehottomammin veroja alennetaan tai tukia jaetaan, sitä vähemmän liikkumatilaa on tuottaa hyvinvointivaltion palveluita ja kustantaa kohdennettuja tukia niille, jotka niitä eniten tarvitsevat. Sosiaaliturvaan, sosiaali- ja terveyspalveluihin ja koulutukseen kohdistuvat leikkaukset satuttavat kaikkein eniten köyhimpiä ja pienituloisia.
Vahva valtiontalous onkin tosiaan köyhän paras ystävä, kuten vasemmistoliiton kansanedustaja Outi Ojala aikanaan totesi.
Meillä on varaa ylläpitää hyvinvointivaltiota ja parantaa sen juoksua, mutta vain, jos pidämme veropohjan kunnossa ja käytämme julkisia varoja tehokkaasti. Köyhät keppihevosiksi valjastava höttöinen taloudenpito sen sijaan johtaa epäreilumpaan tulevaisuuteen.
Alkuperäinen kuva: Keppihevosharrastaja / Wikipedia (muokattu)