Vuonna 2026 koetan löytää vielä enemmän aikaa lukemiselle. Se ei mene koskaan hukkaan.
Jatkoin tänä vuonna viime vuonna aloittamaani tapaa, jossa pidän instagramissa lukupäiväkirjaa. En siis ole antanut kummallisen keskustelun performatiivisesta lukemisesta häiritä itseäni, vaan olen kulkenut kirja kädessä metrossa, kävellessä ja kuntosalilla ja tosiaan vieläpä julistanut asiasta sosiaalisessa mediassa. Palautteen perusteella moni on samoilla linjoilla, ja seuraa kirjavinkkejä mielellään. Itsekin poimin usein lukemista muiden suositteluiden perusteella.
Arvostan myös lehtien kirjallisuuskritiikkejä, joista itselleni tärkein Tähtivaeltajan Antikuvat-palstaa. Lisäksi erityisen ison hatunnoston ansaitsevat pääkaupunkiseudun kirjastojen työntekijät. Taaperon kanssa kirjastossa pyöriessä ehdin usein tsekkailla vain erikseen esille kuratoidut nostot, ja niiden joukosta on tarttunut matkaan monta lukukokemusta, joita en itse olisi keksinyt muuten lukea. Siispä kiitos teille kirjastotädit ja -sedät!
Tosiasia on, että kirjojen lukeminen on parasta vastalääkettä tekoälytauhkalle, heimoutuneelle kinastelulle, ultrahektiselle uutisvirralle ja loputtomalle sovellusten syötteiden rullaukselle.
Lukemista valitessasi koetan pallotella faktan ja fiktion välillä ja katsoa sen perään, ettei tulisi luettua vain miesten kirjoittamia kirjoja. Tällainen hivenen pakotettu avarakatseisuus on auttanut löytämään helmiä, jotka olisin muuten ehkä missannut.
Kaikkiaan luin läpi 37 kirjaa, joista 26 suomeksi ja 11 englanniksi. Äänikirjojen kuuntelun lopetin jo viime vuonna, enkä löytänyt niille tarvetta tai paikkaa tänäkään vuonna.
Osa tämän vuoden lukukokemuksista iski lujaa, toiset vähemmän ja joukossa oli muutama, jotka olin ehtinyt jo unohtaakin kun aloin koota vuoden listaa. Ajattelen silti, että kaikki lukeminen on kotiin päin, ja kynnykseni jättää kirja kesken on varsin korkea.
Vuoden vaikuttavimmiksi lukukokemukseksi nostan tämän kymmenikön. Tällä kertaa en latele näitä järjestykseen, sillä hyvin erilaisten kirjojen kanssa se tuntuu hankalalta ja vähän keinotekoiselta.
Irene Zidan: Isäni appelsiininkukkien maasta
Zidanin kuvaa kirjassaan helsinkiläistä perhe-elämää, johon heijastuvat juurettomuuden kokemukset, rasismi ja palestiinalaisten sorto ja sen pitkä historia. Tämän kirjan lukeminen Gazan kansanmurhauutisten rinnalla teki siitä erityisen vaikuttavaa ja vaikeaa luettavaa.
Otso Kivekäs: Kuinka rakennetaan vihreä kaupunki
Kaupunkipolitiikka on siitä turhauttavaa, että hyvän kaupungin resepti tunnetaan. Reseptin toimeenpanoa vaikeuttaa se, kuinka sekä oikealla että vasemmalla jumitetaan omissa suosikki-ideoissa, vaikka ne eivät toimi. Otso on kirjoittanut mainion kaupunkipolitiikan manuaalin, jonka toivoin vaalikeväänä mahdollisimman monen äänestäjän lukevan, ja nyt toivon mahdollisimman monen valtuutetun sen lukevan. Osmo Soininvaaran Talous ja kaupunki on erinomainen rinnakkaisteos tälle. Otson kirja on käytännönläheisempi, Ode pohtii enemmän teoriaa.
Satu Hassi: Uhma ja intohimo
Opin arvostamaan Satua toden teolla, kun teimme yhdessä töitä eduskunnassa viime kaudella. Tämän kirjan lukemisen jälkeen arvostan vielä kaksi kertaa enemmän. Satun ansioluettelo erityisesti ympäristöpolitiikan saralla on vaikuttava, ja vielä vaikuttavammaksi sen tekee se, miten paljon sukupuolittunutta vähättelyä ja asiatonta arvostelua hän on vuosien mittaan saanut osakseen ja on silti painanut rohkeasti menemään. Muistelmakirjan sävy ei kuitenkaan ole katkera, vaan lämmin ja viisas.
Sophie Yeo: Nature’s Ghosts
On selvää, että luontokadon pysäyttäminen edellyttää lisää luonnon suojelua ja ennallistamista. Ihmisen ja koskemattoman luonnon välille on kuitenkin vaikea vetää tarkkaa rajaa, sillä olemme muokanneet luontoa ja vuosisatojen ja tuhansien ajan monin tavoin. Ympäristötoimittaja Sophie Yeo käy kirjassaan kattavasti läpi esimerkkejä siitä, kuinka maankäytön, metsästyksen, saasteiden ja ilmaston lämpenemisen syvät jäljet kummittelevat oikeastaan kaikkialla ympärillämme luonnossa. Siksi luonnon tilan parantamiseen ei ole yhtä joka paikassa toimivaa reseptiä: Joskus ekosysteemit tarvitsevat ennen kaikkea rauhaa, joskus aktiivista otetta ja esimerkiksi perinteistä maataloutta. Yeon kirja on selkeä lukusuositus
Bent Flyvbjerg & Dan Gardner: How Big Things Get Done
Isot infrahankkeet ylittävät säännönmukaisesti aikataulunsa ja budjettinsa. Tanskalainen maantieteilijä Bent Flyvbjerg on tutkinut näitä mönkäänmenemisiä kattavasti, ja yhdessä Dan Gardnerin kanssa kirjoitettu kirja kokoaa nämä opit valaisevaksi lukupaketiksi. Lentokenttäkirjan maneereista huolimatta How Big Things Get Done on lukusuositus kaikille hankejohtamisesta ja julkisen rahan käytöstä kiinnostuneille, ja pohjautuu laajaan tutkimukseen. Kirjoitin Flyvbjergin opeista pidemmin Verdeen joulukuussa.
Ville Mäkipelto, Juha Pakkala & Raimo Hakola: Jumalan synty – Isän ja pojan kätketty historia
Kristinusko, juutalaisuus ja islam ovat vaikutusvaltaisia uskontoja, ja näiden ns. abrahamilaisten uskontojen jumala onkin edelleen maailmaa muokkaavaa voima riippumatta siitä, uskooko siihen vai ei. Siksi Ville Mäkipellon ja kumppaneiden kirja tämän jumalan historiasta – siis käsitteen ja oppien muodostumisen historiasta – on äärimmäisen kiinnostava. Nykyisin pyhänä kaanonina pidettyjen tekstien taustalla on vanhempien uskontojen jumalkaarteja, vaihtoehtoisia tulkintoja ja vahingossa tai tarkoituksella pieleen menneitä käännöksiä. Mäkipellon ja Paavo Huotarin Sensuroitu – Raamatun muutosten vaiettu historia oli vuonna 2023 tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana. Tämä on mielestäni vielä sitäkin parempi lukukokemus.
Josephine Quinn: How the World Made the West
Jakautuneessa ajassamme blokkiutunut tulkinta maailmasta on jälleen nousussa. Hyvä esimerkki on presidentti Alexander Stubbin Vallan kolmio -kirja (joka kannattaa lukea), jossa Stubb hahmottaa maailman globaalin lännen, idän ja etelän käsitteiden kautta. Me kuulumme länteen, jonka ajattelemme paitsi edustavan vapauden ja demokratian ihanteita, olevan myös niiden kehto. Irlantilainen historioitsija Josephine Quinn pirstoo tämän yksinkertaistetun ja usein hieman omahyväisen tarinan ja muistuttaa siitä, että niin sanotun lännen eurooppalainen historia kietoutuu syvästi Aasian ja Afrikan maantieteeseen ja kulttuurihistoriaan, ja että historiantutkimuksen valossa erillisten “sivilisaatioiden” tarkkoja rajoja on usein käytännössä mahdoton vetää. Quinnin kirjan isoin miinus on, että se loppuu tavallaan kesken uuden ajan alun kieppeille, jolloin länsi vasta nousi globaaliksi voimaksi. Quinnin jatkolukemiseksi sopiikin viime vuonna kehumani David Graeberin ja David Wengrowin Alussa oli … Ihmiskunnan uusi historia.
Ferris Jabr: Becoming Earth
Maapallo on kirjaimellisesti elävä planeetta. Ilman elämää ja ekosysteemejä Maan geologia, maaperä ja ilmakehä olisivat hyvin erilaisia, ja kotiplaneettamme nykymuodossaan on elottoman ja elollisen miljardien vuosien yhteiselon edelleen kehittyvä tuotos. Yhteyttäminen teki ilmakehästä happipitoisen. Toimittaja Ferris Jabr käy kirjassaan läpi, kuinka meren plankton säätelee ilmastoa, sademetsät ja pikkuruiset bakteerit kylvävät sateita ja megafaunaa tarvitaan ylläpitämään rikasta ekosysteemiä – monen muun monimutkaisen ja herkän vuorovaikutuksen ohella. Jabrin kirja opettaa arvostamaan luontoa entistäkin enemmän meille kriittisen tärkeänä voimana, ja kannustaa pitämään planeetasta parempaa huolta. Myös Jabrin kirja innoitti aikanaan Verde-kolumniin.
Juan Jacinto Munõs-Rengel: Königsbergin kyky rakastaa
Joskus kirjan luettuaan kokee oppineensa uutta, joskus on lähes puhki tunteiden vuoristoradan jäljiltä. Ja joskus ihmettelee, että mitä hittoa sitä tuli juuri luettua – ja on silti fiiliksissä. Espanjalaisen Juan Jacinto Munõs-Rengelin lyhytromaani on hyvällä tavalla absurdi, jopa vonnegutilainen kokemus. Asetelma tunnollisesta byrokraatista selviytymässä avaruusolentojen invaasion kohteena olevassa New Yorkissa etenee erikoisemmaksi yllättävä käänne toisensa jälkeen, ja mustan huumorin alta löytyy sekä inhimillistä lämpöä että syvällisempiä kerroksia.
Annette Kehnel: The Green Ages – Medieval Innovations in Sustainability
Saksan tietokirjallisuuden NDR-palkinnon vuonna 2021 voittanut historioitsija Annette Kehnelin kirja avartaa käsitystä sekä Euroopan historiasta että kestävän yhteiskunnan rakenteista. Kehnel kuvaa, kuinka erilaiset yhteisöt ja yksilöt ovat luoneet sosiaaliturvan, kierrätyksen, luonnonvarojen kestävän käytön, jakamistalouden ja mikrorahoituksen käytäntöjä jo kauan ennen näiden käsitteiden modernia keksimistä. Nämä ratkaisut eivät toki sellaisenaan solahda tähän päivään, mutta oppia niistä voi hyvinkin ammentaa, ja lukiessa tunnistaa myös oman historiallisen likinäköisyytensä. Kehnelin muuten mainion kirjan ongelma on se, että historiantutkimukseen pohjaavasta, varsin akateemisesta kirjasta on ilmeisesti toimitusvaiheessa koetettu leipoa simppelimpää lentokenttäkirjaa ja lopputulos on siksi välillä vähän poukkoileva. Otsikkokin on hieman outo, sillä monet Kehnelin esimerkeistä ulottuvat selvästi myöhäiskeskiaikaa pidemmälle uuteen aikaan teollisen vallankumouksen aikakaudelle asti.
–
Kuten ylläolevasta listasta huomaa, vuonna 2025 historia kiinnosti ja upposi lukemisena varsin hyvin. Ehkäpä monikriisinen aika kannustaa erityisesti katsomaan ajassa taaksepäin oppien ammentamiseksi. Näiden kymmenen kirjan lisäksi vuoden lukulistasta löytyisi paljon muutakin nostettavaa. Esimerkiksi H.P. Lovecraft on Lauri Latun seikkaperäisellä kontekstoinnilla äärimmäisen sivistävä kokemus, Erkka Mykkäsen ja Juha Itkosen tekstit osuvat jotenkin aina tosi hyvin ja Edward Ashton kirjoittaa sujuvaa ja hauskaa nykyscifiä. Tuuli Orasmaan Maaseudun tulevaisuus oli jo korkea aika lukea, Stubbin Vallan kolmio on oikein hyvä opas maailmanpolitiikan murrokseen ja Timo Lapin selkeät opit osakeyhtiön johtamisesta ovat sekä käytännöllisiä että yleisesti sivistäviä.
Ei muuta kuin kirja käteen ja lukemaan! Kuulen myös tosi mielelläni hyviä vinkkejä opuksista, joihin tänä vuonna kannattaa tarttua.
Aten luettua 2025 -lista:
- Janne M. Korhonen (toim.): Oikeudenmukainen siirtymä Suomessa 2025
- Irene Zidan: Isäni appelsiininkukkien maasta
- Helen MacDonald & Sin Blaché: Prophet
- Helena Telkänranta: Millaista on olla lemmikki?
- Alastair Reynolds: Ikirouta
- Erkka Mykkänen: Miehet joita ajattelen öisin
- Robert Coram: Boyd – The Fighter Pilot Who Changed the Art of War
- Otso Kivekäs: Kuinka rakennetaan vihreä kaupunki
- H.P. Lovecraft (toim. Lauri Lattu): Hulluuden vuorilla
- Bill Gates: How to Avoid a Climate Disaster
- Ben Macintyre: Kova joukko
- J. Doyne Farmer: Järkeä kaaokseen
- Ferris Jabr: Becoming Earth
- Satu Hassi: Uhma ja intohimo
- Henrik Meinander: Helsinki – Erään kaupungin historia
- Juha Itkonen: Teoriani perheestä
- Antony Beevor: Venäjän vallankumous ja sisällissota
- Annie Jacobsen: Ydinsota – Näin maailma tuhoutuisi
- Miikka Tamminen: Keskiajan hirviöt
- J.P. Pulkkinen: Täydellinen keksintö – Polkupyöräesseitä
- Edward Ashton: Mal Goes to War
- Sophie Yeo: Nature’s Ghosts
- Michelle Min Sterling: Nollaleiri
- Ville Mäkipelto, Juha Pakkala & Raimo Hakola: Jumalan synty – Isän ja pojan kätketty historia
- Juan Jacinto Munõs-Rengel: Königsbergin kyky rakastaa
- Clive Cussler & Dirk Cussler: Kelttien valtakunta
- Eric C. Cline: After 1177 B.C. – The Survival of Civilizations
- Anthony D. Barnosky: Dodging Extinction
- Tiedekulmapokkari 8: Mitä kuuluu Suomi? Ihmiset ja yhteiskunta suurten murrosten äärellä
- Bent Flyvbjerg & Dan Gardner: How Big Things Get Done
- Josephine Quinn: How World Made the West
- Tuuli Orasmaa: Maaseudun tulevaisuus
- Annette Kehnel: The Green Ages – Medieval Innovations in Sustainability
- Osmo Soininvaara: Talous ja kaupunki
- Timo Lappi: Osakeyhtiön johtoketju
- Alfredo Garcia: Nuclear Power Will Save the World
- Alexander Stubb: Vallan kolmio
Salilla voi kehittää sekä kehoa että mieltä.