Julkaistu Helsingin Sanomissa 14.1.2026
Biometriset tunnisteet ovat korvanneet salasanojen käyttöä, ja niiden avulla pääsee käsiksi valtavaan määrään yksityistä ja arkaluonteista tietoa.
Suomessa käytiin 2000-luvun alussa kiivasta keskustelua sormenjälkien lisäämisestä passeihin. Lopulta useimmista EU-maista poiketen Suomessa perustettiin kansallinen passirekisteri, jossa on nykyään jokaisen suomalaisen passin tai henkilökortin omaavan sormenjäljet ja kasvokuva. Esimerkiksi Saksa ja Ruotsi sen sijaan päätyivät ratkaisuun, jossa jäljet ovat vain passista löytyvässä sirussa.
Passirekisterin alusta asti sen käyttötarkoituksen laajentamisesta oltiin huolissaan. Poliisi halusi rekisterin tiedot käyttöönsä, mutta eduskunnassa tämä mahdollisuus rajattiin pois. Kansalaiset ovat siis ainakin periaatteessa voineet luottaa siihen, että rekisterin tietoja käytetään vain henkilöllisyyden todistamisessa.
Keskustelu rekisterin avaamisesta poliisin käyttöön on silti jatkunut läpi vuosien. Syyskuussa hallituksen esitys avaamisesta lähetettiin eduskuntaan, jossa se on tällä hetkellä valiokuntakäsittelyssä.
Esityksen mukainen passirekisterin biometristen tietojen käytön laajentaminen olisi erittäin ongelmallista.
Teknologinen kehitys on laajentanut sormenjälkien ja kasvojen merkitystä ihmisen tunnistamisessa. Tämänkin kirjoituksen lukemiseksi suuri osa lukijoista on avannut laitteensa kasvoaan tai sormenjälkeään näyttämällä. Biometriset tunnisteet ovat korvanneet salasanojen käyttöä, ja niiden avulla pääsee käsiksi valtavaan määrään yksityistä ja arkaluonteista tietoa.
Karkuun päässyttä pullon henkeä on vaikea sulloa sinne takaisin.
Kehityksen myötä biometristen tunnisteiden merkitys yksityisyyden suojassa on olennaisesti kasvanut siitä, kun passirekisteri perustettiin. Kaikki kansalaiset kattava biometrinen rekisteri on ongelma jo itsessään, ja sen käytön laajentaminen kasvattaa riskejä huomattavasti.
Perustavanlaatuisempi ongelma on silti luottamus. Jotta yhteiskunta voi toimia, kansalaisten tulee luottaa julkisen vallan käyttäjiin. Kun Suomen kansalaiset on käytännössä pakotettu luovuttamaan viranomaisille biometriset tietonsa, on erittäin kyseenalaista avata niiden käyttöä alkuperäisen tarkoituksen ulkopuolelle. Vaikka nyt käsillä oleva esitys on varsin rajattu, on karkuun päässyttä pullon henkeä vaikea sulloa sinne takaisin. Todennäköisesti vuosien edetessä poliisin toimivaltuuksia passirekisterin hyödyntämiseen halutaan aina vain laajentaa ja kynnystä madaltaa.
Passirekisterin biometristen tietojen käytön laajentamisen sijaan Suomessa tulisikin siirtyä Saksan tapaan toimia. Saksassa sormenjälkitieto tuhotaan kaikista järjestelmistä passin luomisen jälkeen, eikä sitä siten voi jälkikäteen väärinkäyttää tai avata muuhun käyttöön. Rekisteri, josta löytyy lähes jokaisen suomalaisen sormenjäljet ja kasvot, onkin liian houkutteleva kohde sekä laillisille että laittomille toimijoille.
Viranomaisilla on oltava riittävät keinot taata yhteiskunnan turvallisuus. Turvallisuus ei kuitenkaan saa olla perusoikeudet ohittava kaatopykälä. Suomen tulisi ennemminkin tarjota kansalaisilleen lupaus vahvasta oikeudesta yksityisyyteen.
Atte Harjanne
kansanedustaja (vihr)
Helsinki
Lauri Lavanti
johtava ohjelmistokehittäjä, informaatioverkostojen diplomi-insinööri,
kunnanvaltuutettu (vihr), Kirkkonummi