Puhe Emme unohda! -mielenilmauksessa Tehtaankadulla 24.2.2026
Neljä vuotta täysimittaista laajaa sotaa.
Helmikuinen viikko neljä vuotta sitten on painunut minulle ja varmasti kaikille muillekin täällä tarkkaan mieleen. Venäjä laajensi 2014 aloittamaansa sotaa täydeksi hyökkäykseksi alistaakseen koko Ukrainan.
Moni ajatteli, Putin kätyreineen mukaan lukien, että Ukraina kaatuisi nopeasti.
He olivat kaikki väärässä. Ukraina on puolustautui sisukkaasti ja päättäväisesti silloin, ja puolustautuu sisukkaasti ja päättäväisesti yhä.
Meillä on tapana sanoa, että Ukraina puolustaa koko Eurooppaa, vapaata maailmaa. Se on kirjaimellisesti totta, ja aivan erityisen totta se on meille täällä Suomessa.
Jos Ukraina olisi kaatunut 2022, Suomi tuskin olisi NATOn jäsen. Droonien ja ohjusten vyöry voisi sataa Helsinkiin, kuten nyt Kiovaan.
Neljä vuotta Ukraina on padonnut Venäjän uhan, valtavin uhrauksin. Ukraina ansaitsee syvän kunnioituksen ja kiitoksen. Ei koskaan unohdeta sitä. Ja toimitaan nyt sen mukaisesti.
Meillä ei ole oikeutta väsyä sotaan, jota ukrainalaiset käyvät puolustaakseen myös meitä.
Siksi Ukrainaa on tuettava entistä enemmän, ja rikollista Venäjää vastaan asetettava voimakkaampia pakotteita.
Sodan vuosipäivän alla luemme lehdestä jälleen häpeällisiä uutisia, kun Unkari on estävänsä uusien Venäjä-pakotteiden että 90 miljardin euron Ukraina-lainan hyväksymisen. Vaihtaisin tällaiset saappaannuolijat urheisiin ukrainalaisiin EU-jäseniksi koska tahansa. Ukrainan paikka on Natossa ja Euroopan Unionissa.
On selvää, että jos putinistit vesittävät Venäjän-vastaiset toimet ja Ukrainan tukemisen EU-päätöksenteossa, on etsittävä tehokkaat tavat edetä ilman heitä.
Suomi on seisonut ja seisoo Ukrainan tukena. Suhteessa kokoomme olemme tukeneet Ukrainaa merkittävästi. Millekään oman selän taputtelulle ei kuitenkaan ole aihetta, olisimme voineet tehdä vielä enemmänkin ja aiemmin.
Tavalliset suomalaiset ja kansalaisyhteiskunta ovat onneksi myös toimineet: keränneet rahaa, toimittaneet varusteita, kampanjoineet, sotineet, haavoittuneet, kaatuneetkin. Valtavan suuri kiitos kaikille teille tästä.
Kaikki sodat loppuvat aikanaan, myös sota Ukrainassa. Toivottavasti sota loppuu pian, mutta tärkeämpää on, että se loppuu oikeudenmukaisesti ja ukrainalaisten ehdoilla. Juuri nyt kaikkein tärkein tehtävämme on huolehtia siitä, että itseään puolustaa ja rauhasta neuvottelee mahdollisimman vahva Ukraina mahdollisimman heikkoa Venäjää vastaan.
Tänään on aika muistaa ukrainalaisten urheutta ja uhrauksia oman ja meidän vapautemme puolesta. Ja niin on huomennakin, ja joka ikisenä päivänä sen jälkeenkin.
Eikä vain muistaa, vaan seisoa Ukrainan tukena sanoin ja teoin, tinkimättä.
Slava Ukraini!
Kiitos mielenilmauksen järjestäneille Ukrainaa tukeville yhdistyksille!