Vihreiden puoluekokouksessa on käsittelyssä aloite velkajarrusta irtaantumisesta. Irtautuminen olisi kehno veto puolueen ajamien tavoitteiden ja vaikuttavuuden kannalta.
Vihreät ovat vahvan puoluedemokratian liike, jonka perinteisiin kuuluu puolueen politiikan ohjaaminen jäsenten ja jäsenyhdistysten puoluekokousaloitteilla. Tälläkin kertaa käsittelyssä on nippu aloitteita laidasta laitaan, joiden aiheina on muun muassa kotihoidontuen lakkauttaminen, AMOC-romahdukseen varautuminen ja vihreiden nosto johtavaksi start up -puolueeksi.
Eniten huomiota etukäteen on herättänyt aloite parlamentaarisesta velkajarrusovusta irtaantumisesta.
Aloitteen perusteluissa on paljon sitä samaa kritiikkiä, jota esitimme velkajarrun valmistelun aikana. Meidän mielestämme kansallista EU-säännöt ylittävää lainsäädäntöä ei sinänsä olisi tarvittu, vaan parlamentaarisen yhteistyön malli olisi voitu rakentaa ilmankin. Tälle ajatukselle ei kuitenkaan löytynyt riittävästi tukea muilta puolueilta, joten keskityimme tekemään laista ja sovusta mahdollisimman fiksun. Mukaan tulikin ajamaamme joustoa ja laaja-alaisen vaikutustenarvioinnin kehittämistä. Kokoomus ei saanut läpi haaveilemaan kuritusta.
Puolueen sisältä nousi sekä kritiikkiä että kiitosta, molempia fiksuin perusteluin.
Pidän valintamme viisaana ja vastuullisena, vaikka kompromisseseista jää aina vähän kissankakan makua suuhun. Se on käytännössä poliittisen vaikuttamisen hinta.
Puoluekokousaloitteessa ehdotettu vihreiden irtaantuminen velkajarrusta nyt olisi todella kehno ratkaisu. Sen seurauksena vaikutusvaltamme talouspolitiikassa laskisi huomattavasti. Parlamentaarisessa työssä olisimme toki mukana kuulemassa ja kertomassa kantojamme. Ne vaan ohitettaisiin muiden toimesta täysin, kun tiedossa olisi, ettemme ole sitoutuneet yhteistyöhön eikä meitä kannata roikuttaa neuvotteluissa mukana. Tämä on se polku, jonka vasemmistoliitto valitsi.
Lisäksi matkalla vaaleihin huomio kiinnittyisi meissä siihen, olemmeko mukana vai emme – ei vihreisiin talouspoliitikan ratkaisuihin. Paneelista ja debatista toiseen toimittajat ja muut puolueet grillaisivat ja nälvisivät sekavasta linjasta sen sijaan, että voisimme paukuttaa vaikkapa saastuttaja maksaa -periaatetta, elinkeinorakenteen monipuolistamista ja vihreää verouudistusta.
Suomen talouden sopeuttamisen mittakaavaan vihreiden velkajarrusta lähtö ei vaikuttaisi. Puoluekokousaloitteessakin esitetään EU:n finanssipoliittisista säännöistä kiinni pitämistä, ja juuri ne säännöt meitä ensi kaudella velvoittavat julkista taloutta vahvistamaan – oli velkajarrua tai ei. EU-sääntöihin voi ja kannattaa tietysti vaikuttaa, mutta olisi vastuutonta rakentaa politiikka sen varaan, että säännöt ihan heti muuttuisivat vain, koska ne ovat Suomelle hankalat.
Velkaantuminen on Suomelle aito ongelma. Seuraavalla hallituksella on edessään siis mittava sopeuttamisurakka.
Mitä isompi painoarvo vihreillä on siinä, miten tuota temppua yritetään, sen parempaa jälki on Suomelle, luonnolle ja ilmastolle.
Velkajarrusta on edelleen ilmoilla myös väärinkäsityksiä. Se ei ole velkakatto, se ei ole jäykkä leikkauspakko, eikä se poista hallituksen valtaa ja vastuuta talouspolitiikasta. Sen ytimessä on tavoitteenasetanta sekä yhteiset pelisäännöt siitä, ettei talouslukuja yritetä vahvistaa keinotekoisella kikkailulla (kuten Orpon hallitus on tehnyt).
Velkajarrun väitettyyn demokratianvastaisuuteen liittyen puolestaan kannattaa lukea tämä Oraksen erinomainen kirjoitus.
Puoluekokousaloitteen ehdottama velkajarrusta irtautuminen olisi siis iso virhe.
Itse laittaisin nyt paukut vihreiden talouspoliittisten ideoiden hiomiseen ja esiintuomiseen. Meillä on iso nippu ratkaisuja, joilla vahvistaa julkista taloutta ja samaan aikaan ratkoa ilmastokriisiä ja luontokatoa sekä rakentaa oikeudenmukaista yhteiskuntaa.
Vihreät ovat asiantunteva talouspuolue. Mitä enemmän talouden osalta puhutaan asioista ja mitä vähemmän mielikuvista, sen parempi meille. Velkajarrussa on ongelmansa, mutta se tarjoaa myös mahdollisuuden juuri tähän.
