Datakeskukset ovat kasvattamassa sähkön kulutusta Suomessa hyvin nopeasti. Kasvava kysyntä kannustaa rakentamaan uutta tuotantoa. Nopein ja kilpailukykyisin ratkaisu on nykytilanteessa pääsääntöisesti maatuulivoima.
Sääriippuvaisen tuulivoiman osuuden kasvaminen lisää kuitenkin tuotannon ja hinnan vaihtelua eli volatiliteettia. Syntyy kasvava tarve säätövoimalle, jossa nopein ja kilpailukykyisin ratkaisu on fossiilinen maakaasu siltä osin, kun sähkövarastot eivät riitä – niiden kapasiteetti kun ei kanna pitkien vähätuulisten jaksojen yli. Kaasuun perustuvaa sääntövoimaa nouseekin nyt eri puolille Suomea.
Helsingin Sanomat uutisoi myös hiljattain suomalaisyrityksestä, joka suunnittelee datakeskusten kylkeen kaasulla toimivia moottorivoimaloita, jotka huolehtisivat samaan aikaan keskusten varavoimasta ja toisivat säätövoimaa verkkoon.
Lukuisat esimerkit maailmalta, kuten Saksasta, osoittavat, että ilman ydinvoimaa tuuli- ja aurinkovoiman kasvu nojaa lopulta maakaasuun – poikkeuksena ovat erittäin suuren vesivoimakapasiteetin markkinat. Nyt tämä uhkakuva on toteutumassa Suomessakin. Vaikka maakaasua käytettäisiin vain murto-osan vuodesta, on riskinä jäädä loukkuun tilanteeseen, jossa energiajärjestelmä on lopulta kriittisesti riippuvainen fossiilisesta tuontipolttoaineesta. Biokaasun potentiaali kun on varsin rajallinen, vedyn tai siitä jalostettujen polttoaineiden kokonaisenergiatalous puolestaan surkea. Näille maakaasun vaihtoehdoille on myös muita, välttämättömämpiä käyttökohteita – sellaisia, joissa suora sähköistäminen ei vielä onnistu.
Ongelmana on myös kierre, jossa uusi kaasuvoima luo kysyntää kaasulle Suomessa, johon sitten vastataan tarjontainvestoinneilla, jotka voisivat ajaa kaasun hintaa Suomessa alas, jolloin voimaloiden rakentaminen tulee taas kannattavammaksi. Kaasuvoimalat ovat melko halpoja investointeja, ja maksavat itsensä varmaankin melko nopeasti takaisin volatiililla markkinalla. Kaasun kuljettamiseen tarvittava putki-infra on sen sijaan kallista, ja takaisinmaksuaika pidempi. Volatiilin tilanteen takia osa Suomen teollisuudesta haaveilee jälleen kaasuputkesta Norjaan. Jos tällainen rakennettaisiin, jäisi Suomi mitä todennäköisimmin jumiin kaasuun pitkäksi aikaa.
Kaasu saattaa olla lyhyellä välillä perusteltu osaratkaisu, mutta energiapolitiikan on ohjattava sen rooli minimiin ja mahdollisimman lyhytaikaiseksi. Sähkön kysynnän kasvaessa on huolehdittava, että ydinvoiman osuus tuotantopaletista säilyy riittävän suurena. Tarvitaan siis myös uutta ydinvoimaa.
Huomionarvoista on, että sähkön kulutus kasvaa ilman datakeskuksiakin, kun liikenne, lämmitys, maatalous ja teollisuus irroitetaan fossiilienergiasta sähköistämällä ja vetyjalosteilla. Datakeskukset kiihdyttävät haasteen vauhtia, mutta datakeskusten torppaaminen ei poistaisi haastetta.
