Tuulivoima on puhdasta ja halpaa, mutta se ei tee tuulen tuomasta volatiliteetista hyvää asiaa.
Sähkö on Suomessa halpaa. Vuonna 2025 se oli vuoden mittaan keskimäärin Euroopan edullisinta.
Sähkö on lisäksi Suomessa jo lähes fossiilitonta. Viime vuonna sähköstä 96 prosenttia tuotettiin ilman fossiilisia polttoaineita*.
Nämä ovat hienoja saavutuksia, ja niiden taustalla ovat Olkiluoto 3 ja erityisesti maatuulivoiman nopea nousu.
Hienolla tarinalla on myös kääntöpuoli: sähkön tuotannon ja hinnan raju vaihtelu, volatiliteetti. Suomessa sähkön hinnan volatiliteetti on Euroopan suurinta. Tämän taustalla on tuulivoima. Maatuulivoiman tuotanto vaihtelee sään mukaan, ja Suomessa tuotanto on lisäksi keskittynyt melko kapealle alueelle, mikä lisää tuotannon keskinäisriippuvuutta ja vaihtelua.
Sähkön hinnan vaihtelu kannustaa joustavaan kulutukseen. Sähköä kannattaa käyttää paljon, kun se on halpaa ja pihistellä, kun se on kallista. Jousto on kuitenkin epäsymmetristä: On helpompaa ja mukavampaa keksiä käyttöä halvalle sähkölle kuin nuukailla pulan edessä.
Suomi onkin volatiliteetin myötä nyt ison haasteen edessä, sillä tilanne on menossa vain vaikeampaan suuntaan, kun nopeasti nousevat datakeskukset lisäävät järjestelmään jäykkää kysyntää**.
Markkina on sopeutumassa tilanteeseen rakentamalla lisää tuuli- ja aurinkovoimaa, akkuja ja fossiilista säätövoimaa. Kaasuvoiman kapasiteetti ja hinta muodostaa tässä tavallaan katon sähkön hinnan vaihtelullle, mutta järjestelmä säilyy erittäin volatiilina. Kysyntä myös joustaa, mutta alaspäin enemmänkin pakon edessä kuin ilomielin.
Yksi sopeuma on sekin, että edullista, tasahintaista sähköä kaipaavat investoinnit menevät muualle varsinkin tilanteessa, jossa EU sallii jäsenmaille rahan lappaamisen yrityksille – se on kisa, jossa Suomen kirstu loppuu kesken. Kun huomioidaan vielä verkon kapasiteetin rajallisuus, uhkaa nykykehitys tehdä Suomesta kaasusta riippuvaisen datakeskusreservaatin.
Hallitus on vastannut kapasiteettihaasteeseen laatimalla kiireellä esityksen sähköverkkoliittymien priorisoinnista. Valitettavasti esityksen lähtökohtana tuntuu energiajärjestelmän strategisen ohjaamisen sijaan olevan elämän tekeminen mahdollisimman helpoksi kantaverkkoyhtiölle. Volatiliteettiin hallitus vastaa säätyvään polttoon suunnatulla talvienergiatuella, joka on mittakaavaltaan niin pieni ettei se isoa kuvaa muuta juuri suuntaan tai toiseen.
Suhtaudun tuuli- ja aurinkovoimaan erittäin myönteisesti. Ne ovat vahvistaneet energiaomavaraisuuttamme ja painaneet sähkön hintaa alas. Minua kuitenkin turhauttaa se, kuinka alan lobbaajat pyrkivät kehystämään tarinan niin, että sähköntuotannon vaihtelu on hyvä asia, ja kertovat kuinka se luo uusia innovaatiota ja liiketoimintamahdollisuuksia. Totta kai luo, koska on pakko. Energiatalouden ja järjestelmän kannalta vaihtelu on kuitenkin ongelma.
Ajatellaanpa, että joku keksisi energiaa tuottavan taikakuution, jonka hinta, materiaalitarpeet ja kaikki muu olisi täysin tuulivoimaa vastaavaa, mutta joka tuottaisi sähköä tasaisesti. Tämä taikalaatikko tekisi tuulivoimasta tarpeetonta. Säästä riippuvasta vaihtelusta ei ole kokonaisuudessaan yhteiskunnalle hyötyä, vaikka sähkömarkkinoille se luo yksittäisille toimijoille bisnesmahdollisuuksia.
Olen erityisen turhautunut aiheesta, sillä volatiliteetin ongelmat eivät ole tulleet yllätyksenä. Tutkijat, minä mukaan lukien ovat varoitelleet tästä jo vuosikausia. Kaasuala – myös suomalainen Wärtsilä – on on toki innokkaasti vähätellyt vaihtelun haasteita. Ydinvoiman ansiosta Suomi on ollut vastavoima tälle tarinalle ja osoittanut, että kestävien uusiutuvien ja ydinvoiman yhdistelmällä voidaan edetä täysin fossiilittomaan ja ekologisesti kestävään ja kilpailukykyiseen energiajärjestelmään. Nyt tämä suunta on kuitenkin uhattuna.
Syvä dekarbonisaatio pitää kuitenkin edelleen pitää tavoitteena. Siksi tarvitaan strategista energia- ja teollisuuspolitiikkaa, joka varmistaa että Suomessa on edellytykset muillekin investoinneille kuin datakeskuksille*** ja että tuotannon volatiliteetti pysyy hanskassa ilman fossiilienergiaa – tai että sen rooli siltaavana säätövoimana mahdollisimman pieneksi ja lyhytaikaiseksi. Se ei onnistu ilman lisäydinvoimaa.
* Tästä käytetään myös termejä ”puhdas”, ”päästötön” tai ”hiilidioksidineutraali”, mutta biomassa ei ole oikeastaan mitään näistä varsinkaan lyhyellä aikavälillä, ja se kattoi 11,3 % tuotannosta
** Myös joustavaa laskentakapasiteettia on olemassa, mutta pääsääntöisesti datakeskuksien arvokkaita siruja halutaan käyttää säästä riippumatta.
*** Ja mitä datakeskuksiin tulee, pitäisi digitaalisen suvereniteetin olla yksi niiden sijoittumista ohjaavan politiikan lähtökohdista