Kun politiikot juoksevat kilpaa tyrmäämään vahvaan näyttöön pohjaavan perustellun ja tarpeellisen politiikkatoimen, ei ole ihme, että Suomen talous on siinä jamassa kuin on.
Liikenne- ja viestintäministeriö esitti tällä viikolla virkapuheenvuorossaan ruuhkamaksujen käyttöönottoa suurissa kaupungeissa. Ministeriöiden virkapuheenvuorot ovat virkakunnan asiantuntemukseen perustuvia näkemyksiä, joita ei ole poliittisesti ohjattu. Ilmankos ne ovatkin usein varsin fiksuja.
Ruuhkamaksujen taloustieteellinen logiikka on selkeä. Niillä hinnoitellaan autoilun ulkoishaittoja, ennen kaikkea tilankäyttöä. Autot ja niiden vaatimat tiet ja pysäköintipaikat vievät kaupungeissa huomattavan paljon tilaa suhteessa niiden liikuttamaan ihmismäärään. Esimerkiksi koko Helsingin katutilasta kolme neljäsosaa on varattu autoille.
Ruuhkamaksut vapauttavat tilaa kahdella tapaa. Ensinnäkin niillä voidaan tasata liikenteen vilkkaimpia huippuja hinnoittelemalla ne kalliimmiksi. Näin tiet voidaan mitoittaa pienempien ruuhkahuippujen mukaan (suurimman osan vuorokaudesta tiet ovat melko tyhjiä). Tarvitaan vähemmän kaistoja.
Toisekseen niillä voidaan vähentää autoilua, kun sen suhteellinen houkuttelevuus joukkoliikenteeseen ja pyöräilyyn verrattuna vähenee. Kyse ei ole vain kepistä vaan myös porkkanasta: ruuhkamaksut olisivat erinomainen tapa rahoittaa kattavampaa ja edullisempaa joukkoliikennettä.
Merkittävä porkkana on sekin, että ruuhkamaksut auttavat rakentamaan elinvoimaisempaa kaupunkia, joka näkyy sitten kaikille parempina palveluina ja korkeampina palkkoina. Autoilta vapautuvaa tilaa voi ja kannattaa käyttää myös kaupunkivihreän lisäämiseen. Autoja voi kyllä viedä tunneleihin ja pysäköintihalleihin maan alle, mutta se on kallista puuhaa.
Autoliikenne sujuvoituu ruuhkamaksujen myötä. Se on niiden etu, jotka todella tarvitsevat autoa, ammattiliikenne mukaan lukien. Maksut voi tarvittaessa viedä hintoihin, joskin säästynyt aika tarkoittaa todennäköisesti kustannusten alenemista.
Kaupungissa ei siis tarvitse olla pahoja ruuhkia, jotta ruuhkamaksuissa on järkeä. Riski ruuhkien pahenemisesta on toki olemassa teknologian myötä. Kuten ministeriön väki puheenvuorossaankin toteaa, autoliikenteen sähköistyminen ja automatisaatio voivat johtaa tilanteeseen, jossa autoilun hinta putoaa dramaattisesti. Jos tilankäyttöä ei hinnoitella, ovat tiet ja kadut sitten tukossa robottiubereista.
Monien poliitikkojen näkemys siitä, onko Suomessa ruuhkia vai ei, vaihtelee toki nykyisin sen mukaan, ehdotetaanko ruuhkamaksuja vai autotunneleita.
Ruuhkamaksuilla voidaan vähentää myös päästöjä paitsi kulkutapoihin vaikuttamalla, myös hinnoittelemalla maksuja päästöjen tai autojen massan mukaan. Olennaisinta on kuitenkin juuri tilankäytön tehokas hinnoittelu. Tätä Timo Harakka ei joko ymmärtänyt tai esitti tyhmempää kuin on, kun viime kaudella liikenneministerinä asettui jo sovittua ruuhkamaksulainsäädäntöä vastaan.
Ei olekaan ihme, että ruuhkamaksuilla on vankka kannatus taloustieteilijöiden parissa. Tämä johtaa joskus hupaisiin tilanteisiin, esimerkiksi silloin kun Juhana Vartiainen ekonomistina samaan aikaan kannatti maksuja ja kokoomuspoliitikkona vastusti niitä.
Tieteen näkemys ei paljoa painanut, kun kollegani eri puolueista hyökkäsivät kilpaa ministeriön ruuhkamaksuehdotusta vastaan.
Pyrin poliitikkona rakentavaan keskusteluun ja omastani eroavien näkökulmien kunnioittamiseen. Nyt kuullut ruuhkamaksuja vastustavat argumentit ovat kuitenkin aikuisten oikeasti varsin typeriä.
Ensinnäkin on pidettävä mielessä, että nyt puhutaan vasta siitä, että ruuhkamaksujen kerääminen mahdollistettaisiin. Tarkka malli on oma asiansa, ja maksut voi toteuttaa hyvin tai huonosti. Pelkän mahdollisuuden torjuminen suoralta kädeltä on erityisen pöhköä.
SDP:n Joona Räsänen toisti tutun virren ”työssäkäyntiverosta”. Eivät ruuhkamaksut kohdistu työssäkäyntiin, ne kohdistuvat autojen viemään tilaan. Suomessa kyllä verotetaan työntekoa, melko paljonkin. Helsingissä kantakaupunkiin töihin autoilevat ovat keskimäärin ihan hyvin pärjäävää porukkaa, joiden työn verotus ei perinteisesti ole ollut demareille mikään ongelma.
Kokoomuksen Pia Kauma perusteli vastustusta sillä, että autoilijoita kuritetaan jo nyt liikaa erilaisilla veroilla ja maksuilla, ja että harvaan asutussa maassa auto on välttämätön kulkupeli. Tosiasiassa autoilijoilla kerätty veropotti on nimenomaan pienentynyt ja pienentymässä miljarditolkulla. Erityisesti kaupunkiseutujen hyvätuloisten autoilijoiden maksutaakka on keventynyt sähköistymisen myötä.
Lapsikin ymmärtää, miten pöljä kommentti harvaan asutusta maasta on, kun puhutaan ruuhkamaksuista suurissa kaupungeissa. Se ei liity asiaan mitenkään. Tuskinpa Savukoskella aletaan ruuhkamaksuja periä.
Keskustan Antti Kaikkosen mukaan ruuhkamaksut edellyttäisivät massiivista ja kallista seurantajärjestelmää ja vaikeuttaisivat ihmisten töihin pääsyä. Höpö höpö. Toimivia ruuhkamaksujärjestelmiä on käytössä maailmalla vaikka kuinka, ja töihin pääsyhän nimenomaan jouhevoituu – ja tehokkaampi kaupunkitilan käyttö luo uusia työpaikkoja.
RKP:n Henrik Wickströmin mukaan Tukholman parempi joukkoliikenne perustelee miksi ruuhkamaksut ovat käytössä siellä, mutta eivät sovi tänne. Niin. Parempi joukkoliikenne maksaa rahaa, ja ruuhkamaksut ovat tapa kerätä sitä. Ruotsissa ylipäänsä valtio rahoittaa kaupunkien joukkoliikennettä paljon enemmän. Wickströmin puolue on hallituksessa, joka on edustanut päinvastaista linjaa.
Liikenne- ja viestintäministeriön virkapuheenvuoron otsikoksi on valittu ”Rohkeutta ja ratkaisuja”. Ruuhkamaksut ovat vain yksi paperissa nostettu keino, ja koko politiikan kentällä pienehkö yksittäinen asia (tuotoksi on toki arvioitu n. 100 miljoonaa euroa, eli ei tämä mitään nappikauppaa). Reaktio ehdotukseen kertoo kuitenkin paljon Suomen politiikasta, eikä ollenkaan hyvää. Rohkeuden sijaan kukkii populismi, ratkaisujen avoimen pohtimisen sijaan on kova kiire sulkea ratkaisuja pois.
Kun niin monet puolueet juoksevat kilpaa tyrmäämään vahvaan näyttöön pohjaavan perustellun ja tarpeellisen politiikkatoimen, ei ole ihme, että Suomen talous on siinä jamassa kuin on.
Ruuhkamaksuista sovittiin jo kertaalleen Antti Rinteen / Sanna Marinin hallitusohjelmassa. SDP:n liikenneministerit ja keskustan valtionvarainministerit kuitenkin estivät etenemisen.