Onko vihreä siirtymä mahdollinen?

Sähköistämisen tuoma energiatehokkuus tuo toiveikkuutta fossiilienergiasta luopumiseen.

Ranskalainen historioitsija Jean-Baptiste Fressoz maalasi hiljattain Ylen haastattelussa synkkää kuvaa vihreästä siirtymästä. Fressozin mukaan mitään siirtymää ei ole tapahtunut. Aiemmin tänä vuonna Fressoz esitteli samoja näkemyksiä Helsingin Sanomille.

Fressozin ydinteesi on, että koska fossiilienergian kulutus on jatkanut kasvuaan, ei vihreää siirtymää ole olemassa. Päästötön energiantuotanto ei ole korvannut fossiilienergiaa, vaan tullut sen rinnalle. Energiankulutus on jatkanut nopeaa kasvuaan. Teknologiauskon sijaan tulisi keskittyä kulutuksen vähentämiseen.

Fressozin mietteet perustuvat hänen vuonna 2024 julkaistuun kirjaansa More and more and more: An all consuming history of energy. En ole vielä kirjaa lukenut, joten kommentoin hänen juttujaan haastatteluiden perusteella.

Siirtymä on käynnissä – liian hitaasti, mutta kuitenkin

Ranskalainen historioitsija on monessa asiassa oikeassa. Teknologia itsessään ei pelasta maailmaa, ja kulutuksen jatkuva kasvu on ongelma. Fossiilienergiasta irtautuminen ja ilmastonmuutoksen hillintä on ollut aivan liian hidasta ja se on todella suuri haaste.

Keskeinen väite vihreästä siirtymästä ei kuitenkaan ole totta. Fossiilienergiaa on korvattu uusiutuvalla energialla ja ydinvoimalla. Hyvä esimerkki on Suomi, jossa fossiilienergian osuus sähkön tuotannosta on enää pikkiriikkinen, muutamia prosentteja. Fossiilienergian osuus maailman primäärienergiasta on laskenut 1970-luvun öljykriisistä asti – hitaasti, mutta kuitenkin – ja vuonna 2025 myös fossiilienergian käyttö sähkön tuotannossa väheni absoluuttisesti. Globaalin energiankulutuksen kasvun taustalla on kehittyvien talouksien vaurastuminen ja elintason nousu – kehittyneissä talouksissa energian kokonaiskulutus on ollut pitkälti tasaista.

Tämä näkyy myös päästöissä: Global Carbon Budgetin arvion mukaan maailmanlaajuiset hiilidioksidipäästöt fossiilisista polttoaineista laskevat 0,4 % vuonna 2026. Sota Iranissa on yksi osa selitystä, mutta nopean kulutuksen vähentämisen lisäksi korkeat polttoaineiden hinnat vauhdittavat rakenteellista siirtymää. On aivan mahdollista ja jopa todennäköistä, että vuosi 2025 jää historiaan fossiilienergian huippuvuotena.

Näiden pudotusten pitäisi tietysti olla paljon jyrkempiä ja muutoksen nopeampi. On kuitenkin harhaanjohtavaa väittää, etteikö siirtymää tapahtuisi. Pahimmillaan väite antaa puhtia ilmastotoimien vastustamiseen ja kyynisyyteen. Vastuullinen johtopäätös sen sijaan on katsoa, mitkä toimet purevat ja vauhdittaa niitä.

Sähkö muuttaa energiatalouden matematiikkaa

Fressoz korostaa murroksen mittakaavan tuomaa haastetta. Fossiilienergialla tuotetaan nyt laskentatavasta riippuen 80-86 % maailman primäärienergiasta. Tämän korvaaminen päästöttömällä energialla on valtava urakka.

Onneksi kaikkea ei tarvitse korvata. Primäärienergia kun viittaa kokonaisuudessaan tuotettuun energiaan, ei kaikkeen hyödyksi käytettyyn energiaan*. Polttoaineita polttaessa suurin osa energiasta menee harakoille lämpönä. Tutuin esimerkki ovat autot: polttomoottoriauto muuttaa liikkeeksi vain 20-30 % polttoaineensa energiasta.

Sähköautolla vastaava luku on 80-90 %. Sähköistäminen ylipäänsä laskee valtavasti primäärienergian tarvetta, kun suurempi osa siitä käytetään hyödyksi.


Oxfordin yliopiston tutkija Jan Rosenow kollegoineen perkaa tätä “primäärienergiaharhaa” tuoreessa tutkimusartikkelissaan npj Clean Energy -tiedejulkaisussa. Tutkijoiden viesti on, että primäärienergiaan keskittyminen johtaa harhaan, ja antaa muutoksesta liian masentavan kuvan. He laskevat, että sähköistämisen myötä sama määrä hyödyllistä energiaa voitaisiin saada noin puolet pienemmällä primäärienergian tuotannolla. Kun sähköistämisen tuoma harppaus järjestelmätason energiatehokkuudessa huomioidaan, muuttuu tavoite fossiilienergiasta irtautumisesta huomattavasti saavutettavammaksi.

Haaste on silti vaikea

Sähköistäminen on aivan keskeinen osa vihreää siirtymää ja ilmastonmuutoksen hillintää. Onkin hienoa, että isäntämaa Turkki on erikseen nostanut aiheen myös käynnissä olevan YK:n ilmastokokouksen agendalle.

Sähkömurros auttaa valtavan haasteen taklaamisessa, mutta isoksi se silti jää. Jos Fressozia on paikallaan moittia liiasta pessimismistä, näyttäytyy Rosenowin ja kumppaneiden laskelma turhan toiveikkaalta. Heidän arvionsa on varsin karkea, eikä ota huomioon päästöttömän energian resurssitarpeita: maa-alaa ja kaivannaisia**. Laskelma nojaa optimistiseen oletukseen täysin uusituvasta sähköjärjestelmästä, jossa tuulen ja auringon vaihtelu taklataan akuilla ja vesivoimalla.

Tosimaailmassa vaihteluun on vastattu ja vastataan suuressa määrin kaasuvoimalla, ja täysin uusiutuvan, kansallisen tason sähköjärjestelmän rakentaminen on onnistunut ilman merkittävää vesi- tai geotermistä voimaa vain paperilla. Ydinvoiman pitäminen mukana vähentää huomattavasti päästöttömän energiajärjestelmän tarvetta luonnonvaroille, mutta tuotettaessa pelkkää sähköä menee ydinvoimalassakin energiasta suurin osa lämpönä hukkaan (kaukolämmön lähteenä ydinvoima sen sijaan on erinomaisen tehokas).

Rosenowin ja kumppaneiden analyysi ohittaa myös ne sektorit ja käyttökohteet, joiden suora sähköistäminen ei onnistu. Esimerkiksi lannoitteiden tuotanto, erittäin korkeita lämpötiloja vaativat teolliset prosessit ja lentoliikenne tarvitsevat todennäköisesti vetyä tai vetyjalosteita fossiilienergian korvikkeiksi. Puhtaan vedyn tuotanto ja jalostaminen vaatii paljon energiaa, josta vain pieni osa päätyy hyödylliseen käyttöön. Tämä kasvattaa kokonaisenergian tarvetta samalla kun sähköistäminen vähentää sitä.

Sekin on syytä muistaa, että ilmastonmuutoksen hillintä siedettävälle tasolle, edes lähelle 1,5 astetta, edellyttää teollisen mittakaavan hiilensidontaa ilmakehästä. Vuosisadan jälkipuoliskolla tämän mittakaava vastaa globaaleja päästöjä 1950-1960-luvuilla. Toiminta on käänteistä fossiilienergian käytölle: fossiilisia polttoaineita poltettaessa vapautettiin hiiltä ilmakehään ja saatiin hyödyllistä energiaa. Nyt pitäisi sitoa hiiltä pois ilmakehästä, ja se vaatii energiaa. Tämä on kokonaan uusi, merkittävä energiantarve ihmiskunnalle.

Ilmastonmuutoksen edessä ei kannata lannistua Fressozin masentamana, mutta ei myöskään aliarvoida käsillä olevaa haastetta Rosenown käppyröiden perusteella. Vihreä siirtymä, murros pois fossiilienergiasta, on mahdollinen ja jo käynnistynyt. Sähköistäminen on aivan keskeinen osa tätä murrosta, jota on vauhditettava aivan uudelle tasolle kaikin tavoin. Pelkkä teknologinen siirtymä ei silti riitä, myös kulutusta on kohtuullistettava oikeudenmukaisesti.

Ilmasto- ja energiapolitiikan tulisi ohjata johdonmukaisesti vaadittuun suuntaan.

* Oikeasti energiaa ei voi tuottaa. Sitä voi vain muuttaa muodosta toiseen. Fossiilisia polttoaineita käyttäessä hyödynnetään ammoisina aikoina maankuoreen hautautuneen ja geologisten voimien tiheäksi puristaman biomassan kemiallista energiaa, ydinvoimaloissa atomiydinten kasassa pitävää voimaa, aurinkoenergiassa auringon säteilyn energiaa ja tuuli- ja vesivoimassa liike-energiaa. Primäärienergiakin on lopulta määrittelykysymys – ylipäänsä energialle ei ole kovin hyvää ja kattavaa määritelmää fysiikassa. Se on todellisuuden laskennallinen ominaisuus, tiivistettynä kykyä aikaansaada muutos järjestelmän tilassa.

** Rosenow ja kumppanit toki huomauttavat aivan oikein, että kokonaisuudessaan kaivannaisten tarve vähenee sähköistämisen myötä, kun fossiilisten polttoaineiden kaivamisesta ja pumppaamisesta päästään.