“Vahva ja välittävä” Suomi verottaa hyvin samassa hengessä kuin aiemminkin, vaikka rohkeammalle uudistamiselle olisi tarvetta erityisesti ilmaston ja luonnon kannalta kestävän talouden rakentamiseksi.
Hyvän veropolitiikan lähtökohdat ovat lopulta aika simppelit. Verotuksen tason on oltava riittävän korkea ylläpitämään hyvinvointiyhteiskuntaa, mutta kansainvälisesti kilpailukykyinen. Veroja kannattaa kerätä tavoilla, jotka haittaavat taloutta mahdollisimman vähän, ja verotusta on järkevää käyttää ohjauskeinona ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden vauhdittamiseen. Verotuksen on tietysti oltava myös oikeudenmukaista, ja yksinkertaisuus ja suoraviivaisuus ovat nekin eduksi.
Fiksu veropolitiikka on siis kannustavaa ja uudistavaa. Valitettavasti uuden hallitusohjelman veropolitiikka on sitä vain osin ja hyvin rajallisesti. Pääpiirteissään Orpon hallituksen verolinjaa leimaa tietynlainen himmailu ja vision puute. Kokoomuksen lupailemaa jättimäistä tuloveroalea ei tule, ja hyvä niin, sillä siihen ei nyt olisi varaakaan. Päätön fossiilipolttoaineiden veronkevennys on sen sijaan valitettavasti osa ohjelmaa. Kokoomuksen kunnianhimoinen terveysvero osoittautui toden totta vain juhlapuheeksi, ja kaivatun mittaluokan ekologinen verouudistus jää edelleen haaveeksi.
Pääpiirteissään Orpon hallituksen verolinjaa leimaa tietynlainen himmailu ja vision puute.
Julkisen talouden tasapainottaminen on koko hallitusohjelman ja hallituspohjan keskeisimpiä päämääriä ja verotus on valtion talouspolitiikan tärkein väline. Tähän suhteutettuna verotuksen rooli kokonaisuudessa on varsin rajallinen ja menee vieläpä väärään suuntaan. Ohjelmassa linjattujen veropäätösten arvioitu suora vaikutus kun on itse asiassa 85 miljoonaa euroa julkista taloutta heikentävä. Toki esimerkiksi työn verotuksen keventäminen myös vahvistaa julkista taloutta työllisyyden kohentumisen kautta, vaikka nettovaikutus siinäkin jää esitetyn arvion mukaan pakkaselle.
Hallitusohjelma linjaa myös suoraan, ettei hallitus päätösperäisesti kiristä kokonaisveroastetta. Olen itsekin sitä mieltä, ettei Suomen kokonaisveroastetta ole tilaa nostaa merkittävästi. Kokonaan ei kuitenkaan kannattaisi tällä tavoin käsiä sitoa, jotta verotusta voi suunnata tehokkaammin ja tehottomia verotukia poistaa.
Ekonomistitkin ovat olleet varsin selvästi sillä kannalla, että verotusta on syytä hyödyntää valtiontaloutta tasapainottaessa. Kokonaisveroastetta pohtiessa tulisi myös tiedostaa, että ilman uusia päätöksiä veroaste jatkaa vaihvikaista laskuaan. Uuden hallituksen veronihkeyden ideologista luonnetta korostaa se, että samaan aikaan taloutta ollaan sopeuttamassa rajuilla leikkauksilla sosiaaliturvaan.
Hallitusohjelman tervetullut linjaus verotuksen sujuvuudesta ja digitalisaatiosta itse asiassa muuten nostaa päätösperäisesti veroastetta: kun veronkantokyky paranee, kerätään enemmän veroja.
Toki hyvääkin linjasta löytyy: Uuden hallituksen kaavailema työn verotuksen keventämisen kohdentaminen pieni- ja keskituloisiin on ollut myös vihreiden veropoliittinen lähtökohta. Valmisteverojen kiristykset, ALV mukaan lukien, ovat tälle periaatteessa luonteva vastinpari: verotetaan työtä vähemmän ja haittoja ja materiaalista kulutusta enemmän. Hallitusohjelmassa ALV-kiristykset suunnataan kuitenkin pitkälti juuri palveluihin – se on kummallinen valinta, jota myös Veronmaksajain keskusliitto kritisoi toteamalla, että parempi linja olisi ollut korottaa hieman enemmän esimerkiksi tupakkatuotteiden ja alkoholin valmisteveroja.
Kannustimien ja kohdentumisen kannalta ehdottomasti pöljin veroratkaisu on polttoaineen hiilipäästöihin perustuvan veron keventäminen. Kun fossiilienergian polttamisesta pitäisi päästä eroon sekä ilmaston, talouden että huoltovarmuuden takia, antaa Orpon hallitus tässä päinvastaisen signaalin.
Bensan veroalesta hyötyvät eniten suurituloiset autoilijat.
Bensapopulismia perustellaan pienituloisten hädällä, vaikka tiedossa on, että eniten siitä hyötyvät suurituloiset autoilijat, sillä ajokilometrit korreloivat vahvasti tulojen kanssa. Juuri suurituloisilla olisi lisäksi taloudelliset edellytykset vaihtaa sähköautoon – myös tältä syödään kannustimia pois.
Listaamattomien yritysten osinkoverohuojennukseen Orpon porukalla ei ole halua koskea, vaikka nykymalli on kallis, tehoton, elinkeinopolitiikkaa vääristävä ja eniten suurituloisia hyödyttävä, ja vaikka asiantuntijaryhmä toisensa jälkeen on uudistamista esittänyt. Vaihtoehtona vinoutuneelle nykymallille ei ole vain huojennusten poisto, vaan mallia voisi uudistaa neutraalimmaksi ja reilummaksi Vihreiden elinkeinopoliittisen ohjelman mukaisesti.
Fiksu verotus olisi oiva keino vauhdittaa päästöttömyyttä, resurssitehokkuutta ja kiertotaloutta. Tähänkään vipuun ei hallitusohjelmassa uskalleta tarttua: Ilmastopaneelin perusteltu ehdotus teollisen puunpolton verosta ohitetaan eikä muitakaan vaikuttavia keinoja pientä kaivosveron tarkistusta lukuun ottamatta näy. On valitettavaa, ettei hallituksella riittänyt rohkeutta koskea ympäristölle haitallisiin verotukiin, lisätä ekologisia veroja tai sitoa energiaverotusta indeksiin.
Hallitusohjelma linjaa myös, ettei hallitus valmistele maakuntaveron käyttöönottoa. Verot valtion maksettaviksi -linja hyvinvointialueilla siis jatkuu, vaikka tarjolla olisi taloustieteilijöiden suosima, toimiva kannustin kustannustehokkuuteen, joka vahvistaisi myös alueellista demokratiaa. Ymmärrän hyvin, miksi aluepolitiikan aina ja kaiken yli priorisoiva keskusta torppasi veron viime kaudella. Kokoomukselta odottaisi tässä asiassa vastuullisempaa linjaa, mutta valintana on opportunistinen veropopulismi. Siitä maksamme laskua lopulta kaikki.
Yleisesti ottaen hallituspuolueiden usko keski- ja hyvätuloisten ja yritysten kannustamiseen erilaisin verotuin on vahva, ja tämän seurauksena verotus Suomessa säilyy edelleen turhan pirstaleisena ja monimutkaisena. Hallitusohjelmassa linjataan myös pitkä lista erilaisia selvityksiä veromuutoksiin liittyen. Mukana on varsin hyviä nostoja, kuten varainsiirtoveron poisto ja aurinkovoiman verotuksen tarkistaminen, mutta myös dorkaa ja turhaa tavaraa, kuten perintöveron poiston selvittäminen.
Pienituloisia ohjataan kepillä, hyvätuloisia porkkanoilla.
Kokonaisuudessaan uuden hallituksen veropolitiikka peilaa hallitusohjelman muutakin henkeä, jossa keinovalikoima on ristiriitainen tavoitteisiin nähden ja toimivia ratkaisuja on rajattu tiukan ideologisesti ulos. Valittu veropolitiikka yhdistettynä kaavailtujen leikkausten kohdentamiseen näyttäytyy epäreiluna: pienituloisia ohjataan kepillä, hyvätuloisia porkkanoilla.
Lohdutuksena mukana on silti monia yksittäisiä hyviä linjauksia. Verotuksen iso kuva muuttuu edellisestä hallituskaudesta ja pitkästä linjasta tosiasiassa hyvin vähän. Se on sääli, sillä isommalle ekologiselle veroremontille ja fiksummalle verotukselle olisi tarvetta.
Veroilla rahoitetaan hyvinvointiyhteiskunnan pyörittäminen, mutta ne ovat myös keinot ohjata taloutta kestävämpään suuntaan.