Suomen metsien käyttöä olisi korkea aika ohjata tosissaan nykyistä enemmän polttamista ja lyhytikäisiä tuotteita arvokkaampaan käyttöön.
Luonnonvarakeskus julkaisi tänään tuoreimmat Puun kulkuvirrat -tilastot, jotka kuvaavat Suomen metsistä hakatun puubiomassan käyttöä. Luken mukaan puun kuiva-aineesta 60 prosenttia päätyi lopulta energiaksi. Vuoden 2008 jälkeen metsäteollisuustuotteisiin sitoutuneen puun määrä on jäänyt jatkuvasti energian tuotantoon kulunutta määrää pienemmäksi.
Materiaalikäytöstäkin valtaosa on verrattain lyhytikäisiä tuotteita. Puuhun sitoutunut hiili on siis nopeasti ilmakehää lämmittämässä, ja jalostusarvo jää keskimäärin verrattain matalaksi. Asiasta ei kannata syyttää energia- tai metsäyhtiöitä tai metsänomistajia, sillä tämä on pitkälti ohjaavan politiikan seurausta. Sitä saa mitä tilaa.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana puun jalostusarvo on laskenut, kun paperin osuus puunjalostuksesta on pienentynyt. Kehittyneitä tai pitkäikäisiä tuotteita ei ole tuotettu juurikaan lisää.
Suomen energiatalous onkin syvästi koukussa valtavaan mittakaavaan teolliseen puubiomassan polttoon. Se, että energiakäytössä on valtaosaltaan kyse sivuvirroista ja niiden sinänsä resurssitehokkaasta hyödyntämisestä, ei lopulta muuta asiaa. Olisi luonnon, ilmaston ja kansantalouden etu saada suurempi osa puusta arvokkaampaan käyttöön.
Ohjauskeinoja kyllä löytyy, ja metsien arvokkaampaan ja kestävämpään käyttöön tarvitaan sekä keppiä että porkkanaa. Teollisen puunpolton maltillinen verottaminen ja metsänomistajien palkitseminen hiilensidonnasta ja luontoarvoista kannustaisivat arvokkaampaan käyttöön. Fossiilisten raaka-aineiden käytön korvaamiseen esimerkiksi muovin osalta jakeluvelvoitteet ovat taasen toimivia ratkaisuja.
Polttoon perustuvaa energiaa on korvattava tuulella, auringolla ja ydinvoimalla, joten niiden rakentamisen edellytyksiä pitää sujuvoittaa.
Jonkin verran puuta palaa jatkossakin, mutta sen osalta pitäisi napata hiili talteen ja hyödyntää. Tekniseen hiilensidontaan piippujen päissä tarvitaan pilottitukea, mutta olisi paikallaan myös luoda ennakoitavaa kysyntää puhtaan vedyn ja biogeenisen hiilen jalosteille esimerkiksi synteettisten polttoaineiden ja lannoitteiden huoltovarmuushankinnoilla.
Sekin pitää muistaa, että metsät ovat arvokkaita myös virkistyskäytössä ja ennen kaikkea luontona ja ekosysteemeinä. Jos luonto- ja ilmastotavoitteista oikeasti pidetään kiinni, on hakkuita maltillistettava. Tässäkin yhtälössä arvokkaampi materiaalikäyttö auttaa, kun samasta määrästä puusta saadaan enemmän euroja. Kotimaisen puun käytön määrän kautta metsäteollisuus sen sijaan ei enää voi kasvaa. Metsiä pitää siis myös suojella ja ennallistaa, ja tässä valtion rooli on suurena metsänomistajana keskeinen. Ne vanhat ja luonnontilaiset valtion metsät pitäisi nyt suojella ihan oikeasti.
