Vihreiden uusi poliittinen ohjelma nuotittaa kestävää tulevaisuutta ja liberaalia edistystä

Vihreiden poliittinen ohjelma valmistellaan aidosti yhdessä. Mediassa huomio kiinnittyy usein yksittäisiin jännittäviksi koettuihin kirjauksiin, mikä ei anna oikeaa kuvaa vihreän politiikan laaja-alaisuudesta ja painopisteistä. 

Vihreät kokoontui viikonloppuna 21.-22.5. Joensuuhun ensimmäiseen fyysiseen puoluekokoukseen kahteen vuoteen. Kokouksen asialistan pihvi oli poliittisen tavoiteohjelman uusiminen vuosille 2023-2027, mutta vihdoin yhdessä kasvotusten vietetty aika ja vaihdetut ajatukset saattoivat silti olla kokouksen tärkein anti. 

Poliittinen tavoiteohjelma on toki tietysti erittäin tärkeä puolueen toimintaa ohjaava asiakirja. Vihreissä se valmistellaan aidosti yhdessä alusta loppuun, ja olenkin ylpeä sekä prosessista että lopputuloksesta. 

Ohjelmassa on seitsemän ylätason tavoiteotsikkoa, jotka kuvaavat varsin hyvin, millaista maailmaa vihreät puolueena haluaa rakentaa. Luonnon suojelu, ilmastonmuutoksen hillintä, hyvinvointivaltion päivittäminen, talouden kestävyys, koulutus ja kulttuuri, tasa-arvo, oikeusvaltion puolustaminen, kaupunkien ja alueiden elinvoima, kansainvälinen ja eurooppalainen Suomi sekä turvallisuus ovat teemoina puolueen agendalla, kun politiikkaa tämän ohjelman pohjalta tehdään. 

Kokouksen yhteydessä käytävässä julkisessa keskustelussa huomio kiinnittyy usein yksittäisiin kirjauksiin. Se on ihan ymmärrettävää, mutta myös turhauttavaa eikä anna oikeaa kuvaa politiikan painopisteistä ja kokonaisuudesta tai siitä, mistä itse kokouksessa eniten puhutaan. Myös tällä kertaa pienet asiat keulivat ison kuvan ohi, kun median yltiömäinen kiinnostus kannabiskantaan tai laukalle lähtenyt tulkinta sunnuntailisäkirjauksesta ohjasivat keskustelua laajemmista kokonaisuuksista ja tärkeämmistä aiheista sivuun. 

Itseäni politiikassa eniten sytyttäviä aiheita ovat ilmasto- ja energiapolitiikka, luonto, talous ja ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Poliittisessa ohjelmassa on näistä monenmoista erinomaista linjausta. Tässä muutama nosto, joista on toistaiseksi ollut mediassa vähemmän puhetta, mutta joita itse pidän varsin hyvinä. 

1. Koko kulutus mukaan ilmastotavoitteisiin 

Ohjelmassa todetaan nyt, että ulotetaan hiilineutraaliustavoite 2035 koskemaan myös suomalaisten kulutuksesta muualla aiheutuvia päästöjä. Tämä on kova tavoite ja mittaroinnissa on edessä omat haasteensa, mutta lähtökohtana erittäin perusteltu. Kansallinen päästökirjanpito ei huomioi kulutuksesta muualla syntyviä päästöjä, mutta ilmakehää nekin lämmittävät ja meillä on niistä vastuumme myös. On lisäksi oikeudenmukaista, että tämä huomioidaan ilmastopolitiikassa, sillä esimerkiksi pienituloisten päästöt näyttävät ilman sitä helposti suhteessa suuremmilta suurituloisiin, paljon kuluttaviin.

Mukana ohjelmassa on toki sitten myös tämän saman asian kääntöpuoli, eli hiilikädenjäljen vahvistaminen. Suomella on valtava potentiaali kehittää, pilotoida ja viedä skaalautuvia ilmastoratkaisuita.

2. Ydinvoima osana kestävää energiapalettia

Ydinvoimaa tarvitaan osana kestävää, ekologista ja päästötöntä energiataloutta tuulen, auringon ja rajallisen  vesi- ja bioenergian rinnalla. Uusi ohjelma toteaa aivan oikein, että ydinvoiman turvallisuudesta on huolehdittava osana kestävää energiapalettia. Lisäksi ohjelmassa linjataan Venäjään kytkeytyneen Fennovoiman korvaamisesta vakaalla, päästöttömällä perustuotannolla, puolletaan nykyisten reaktorien jatkolupia ja halutaan uudistaa ydinenergialaki ja sujuvoittaa erityisesti pienydireaktoreiden sääntelyä – turvallisuudesta tinkimättä. 

Vihreiden tiukka ydinvoimavastaisuus on ollut historiaa jo pitkään, ja viimeistään tämän ohjelman myötä sen pitäisi viimeistään olla selvä asia. On vain ja ainoastaan hyvä, että puolueet päivittävät kantojaan tiedon ja tilannekuvan karttuessa.

3. Luontolaki ohjaamaan suomalaisen luonnon suojelua

Luontokato on valtavan globaali haaste, ja suomalaisten rakastama Suomen luontokin köyhtyy. Vaarallisen kehityksen torppaaminen vaatii kahta asiaa: luontoalueiden suojelua ja kaikkea päätöksentekoa läpileikkaavaa luontopolitiikkaa. Uudessa ohjelmassa linjataan, että kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti suojellaan vaiheittain maa- ja vesialasta eriasteisesti vähintään 30 prosenttia niin, että suojelu jakautuu tasaisesti maan eri osien ja elinympäristöjen välillä. Tämä ei ole hatusta vedetty esitys, vaan vastaa sitä mittakaavaa, jollaisen puolesta tutkimustietokin puhuu.

Lisäksi ohjelmassa linjataan, että säädetään ilmastolakia vastaava luontolaki, jossa asetetaan luonnon monimuotoisuuden parantamiselle sitovat tavoitteet ja vahvistetaan luontopaneelin asemaa. Tällainen puitelaki on tarpeen juuri sen takia, ettei luontokadon pysäyttäminen jää erilliseksi yksittäisasiaksi politiikassa. Silloin siinä varmasti epäonnistutaan, eikä suomalaista luontoa voi suojella kuin Suomessa.

4. Toimivammat markkinat ja vauhtia reiluun kilpailuun

Poliittinen ohjelma linjaa viisaasti, että hyvinvointiyhteiskunnan ja vihreiden investointien rahoittaminen edellyttää vahvaa julkista taloutta, ja että julkinen talous on saatava tasapainoon keskipitkällä aikavälillä. Tähän liittyen löytyy kirjauksia sekä fiksummasta verotuksesta että työllisyyden parantamisesta kuten esimerkiksi vastuullisesta paikallisen sopimisen edistämisestä.

Myös kilpailupolitiikkaa halutaan skarpata esimerkiksi Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimintaedellytyksiä vahvistamalla sekä apteekkien ja raideliikenteen kilpailua edistämällä. Alkoholin myynnin osalta ohjelmassa esitetään viinien vapauttamista Alkosta kauppoihin ja alkoholin etämyynnin mahdollistamista kotimaisille toimijoille. Se on hyvä, liberaali linja.

5. Nato-jäsenyys ja asevelvollisuuden kehittäminen 

Uusi poliittinen ohjelma linjaa selvän tuen Suomen Nato-jäsenyydelle. Omasta puolustuskyvystä pitää siitä huolimatta pitää kiinni, ja se nojaa meillä asevelvollisuuteen. Nykyinen malli tuottaa laajan ja osaavan porukan puolustuksen tarpeisiin, mutta kohtelee sukupuolia eriarvoisesti. Järjestelmän päivittäminen yhdenvertaiseksi on edessä ennemmin tai myöhemmin. Se ei tapahdu sormia napsauttamalla eikä puolustuskykyä saa siirtymässä vaarantaa, joten selvittäminen ja valmistelu kannattaa tehdä rauhassa ja hyvissä ajoin. Tämän selvittämisen aloittamisesta löytyy nyt ohjelmasta kirjaus.

Uudesta poliittisesta ohjelmasta löytyisi pitkä liuta muutakin hyvää nostettavaksi esiin. Usko koulutukseen ja sivistykseen on vahva, ja talouden ajurina on yrittäjyys, uuden luominen ja osaaminen. Humaanin ja liberaalin ajattelun ja tiedepuolueen perinteet lyövät kättä päihdelinjauksissa ja tietopoliittinen perehtyneisyys näkyy erilaisissa digikirjauksissa. Toki ohjelmassa on niitäkin kohtia, jotka itse kirjoittaisin toisin. Se on aina tällaisen yhteisen paperin luonne. Silti kokonaisuus on erittäin hyvä, ja sen pohjalta lähtee mielellään rakentamaan kestävää tulevaisuutta ja inhimillistä edistystä.

_MG_7433

Puoluekokouksessa käsiteltiin poliittisen ohjelman ohella myös tukku jäsenistön ja yhdistysten aloitteita, joissa käsiteltiin mm. julkisen talouden kestävyyttä ja vihreiden vaalitulosten sukupuolivinoumaa.

Vihreät on vastuunkantaja ja muutosvoima paremman tulevaisuuden puolesta – Puheenvuoro puoluekokouksessa Joensuussa 21.5.2022

Arvoisa puoluekokous,

Ensi alkuun on pakko sanoa, että on ihan mahtavaa nähdä teidät kaikki. Tätä on odotettu, puoluekokousta, joka tuo tämän hienon liikkeen yhteen. Otetaan siitä kaikki irti: vaihdetaan kuulumisia, sparrataan, jutellaan, nauretaan, väitellään ja ollaan läsnä. On varsin jees, että kokouspäivän päätyttyä voi nostaa yhdessä maljan ilta-auringossa sen sijaan, että kierähtää läppärin ääreltä sohvalle. Paradoksaalisesti tällä kertaa Pohjois-Karjalaan lähtö on johtanut verkkareiden vaihtumiseen farkkuihin.

Sitäkin on siis odotettu, että päästään kokoon juuri tänne Joensuuhun. Piipahdin itse täällä pienellä lämmittelykeikalla jo viime viikolla, ja tämä on kyllä ihan mahtava paikka. Toivottavasti jokainen ehtii fiilistelemään tätä pohjoiskarjalaista kasvukaupunkia kaikkine ihmeineen tässä kokouksen lomassa.

Puoluekokous osuu historialliseen hetkeen koko maan kannalta. Tiistaina eduskunta äänesti äänin 188-8 Suomen Nato-jäsenyyshakemuksen puolesta. Perusteellisesti punnittu ja oikea päätös, jota vihreä eduskuntaryhmä tuki yksimielisesti ja johon johtaneessa keskustelussa vihreillä oli näkyvä rooli. Nato ei ole toki ole täydellinen ratkaisu. Silti Suomi on Naton jäsenenä paremmassa turvassa, ja Naton jäsenenä Suomi rakentaa turvallisempaa ja vakaampaa Eurooppaa ja maailmaa. Venäjän häikäilemätön hyökkäys Ukrainaan käänsi kansan ja päättäjien ylivoimaisen enemmistön puolustusliiton kannalle. Se hyökkäys jatkuu yhä, eikä tilanteeseen saa turtua. Urheasti puolustautuvia ukrainalaisia on tuettava.

Sotaan ei saa turtua. Urheasti puolustautuvia ukrainalaisia on tuettava.

Tämän puoluekokouksen tärkein asia on uusi poliittinen tavoiteohjelma. Puolue on lopulta olemassa muuttaakseen maailmaa, ja poliittinen ohjelma kuvaa ne nuotit joiden mukaisesti me haluamme sitä muuttaa. Ohjelman lopulliset muotoilut selviävät huomenna sunnuntaina, kun puoluedemokratia ja te puoluekokousedustajat, olette puhuneet: isot linjat ovat sinänsä selvät, me rakennamme kestävää tulevaisuutta, hyvinvoivaa ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa ja parempaa arkea kaikille. 

Tuoreen Nato-päätöksen myötä prosessit ovat nyt muodissa. Poliittinen ohjelma on sekin meillä hyvin vahvasti prosessi, taas kerran. Sitä työstettiin ensin työryhmän toimesta ahkerasti eri tahoja kuullen, sitten kerättiin satamäärin palautetta luonnokseen, leivottiin yhdessä puoluehallituksen kanssa pohja kasaan ja nyt taas on taas punnittu pitkä lista parannusehdotuksia, joista lopulta äänestysten kautta valmis versio syntyy. Aito ja vaikuttava osallistaminen tekee ohjelmasta yhteisen. Se ei ole ylhäältä saneltu tai tismalleen sellainen, jollaisen minä kirjoittaisin tai sinä kirjoittaisit, vaan aidosti yhdessä luotu ja hiottu, ja siksi siitä tulee niin hyvä.

Aito ja vaikuttava osallistaminen tekee polittisesta tavoiteohjelmasta yhteisen.

Poliittinen ohjelma muodostaa myös puitteet ensi kevään vaalikampanjalle ja lopulta hallitusohjelmalle meidän osaltamme, sikäli kun hallitukseen päädymme myös ensi kaudella. Hallitukseen kannattaa aidosti ja tosissaan pyrkiä, vaikka mitään ilmeisen helppoja hallituspohjia ei näkyvissä olisikaan. Tämä viimeiselle neljännekselleen kääntynyt kausi osoittaa, että me voimme kantaa salkun kuin salkun, tilanteessa kuin tilanteessa. Vaikka vaalitulokset ja gallupit viimeisen vuoden sisällä ovat olleet alavireisiä, on hyvä tiedostaa mitä meidän johdollamme on saavutettu. 

Uusi ilmastolaki on viimeistä äänestystä vaille hyväksytty ja uusi luonnonsuojelulaki juuri saapunut eduskuntaan. Molemmat näistä ovat historiallisia edistysaskelia. Ilmastonmuutoksen torjunnassa ollaan pääsemässä vauhtiin ja raha virtaa jo päästöjä vähentäviin investointeihin: Vahva ilmastolaki sementoi signaalin markkinoille ja antaa yrityksille näkymän investoida ja kehittää tulevaisuuden kestäviä ratkaisuja. Ainutlaatuista, meille rakasta suomalaista luontoa voidaan puolestaan suojella vain Suomessa. Siksi on todella hieno asia, että luonnonsuojelulaki on nyt saatu päivitettyä, vasta toista kertaa sen lähes satavuotisen historian aikana.

Kaivostoimintaa pusketaan kestävämmälle pohjalle kaivosveron, luonnonsuojelulain ja vielä uudistettavan kaivoslain myötä. Energiakriisiin on vastattu fiksusti, tilanteen vaatimalla tavalla: tarttumalla akuuttiin kriisiini ja vauhdittamalla kestävää siirtymää. Sisäisen turvallisuuden uhkia tilkitään perusoikeuksia kunnioittaen. Kun Suomen Nato-hakemus sinetöitiin, kynää piteli vihreä ulkoministeri. 

Olemme vastuunkantajia, ja samalla uudistava muutosvoima paremman huomisen puolesta.

Saavutuksia riittäisi listattavaksi pidemminkin. Olemme vastuunkantajia, ja samalla uudistava muutosvoima paremman huomisen puolesta. Kun istun torstaisin eduskunnassa paikalleni johtamaan puhetta vihreän eduskuntaryhmän kokouksessa, näen edessäni joukkueen, joka puurtaa päivästä toiseen tuloksekkaasti niiden tavoitteiden eteen, joita olemme yhdessä linjanneet. Kaikki työ ei näy otsikoissa, eikä krediittejä aina saa se, joka ne ansaitsisi. Elämä koalitiohallituksessa ei toki ole kitkatonta ja joka ikinen saavutus on lopulta kompromissi. Joskus kaksi askelta eteen vaatii yhden taakse. Silti ne kannattaa ottaa. Maailma ei tule tällä kaudella valmiiksi, ja juuri siksi meidän pitää tehdä kova tulos seuraavissa vaaleissa.

Kova tulos vaatii tietysti töitä ja sanoman, joka puree. Tai oikeammin sanoman, joka kutsuu mukaan, vakuuttaa ja innostaa. Tavoitteemme ovat tietysti kirkkaita. Ilmasto ja luonto ovat meille selkeitä prioriteetteja, ja tiedeyhteisön viesti kiistaton ja velvoittava. Suomen on kannettava vastuunsa päästöjen vähentämisessä ja kaikki syyt olla edelläkävijä maailmanlaajuisesti skaalautuvissa ratkaisuissa. 

Luontokato on välttämätöntä pysäyttää: monimuotoinen luonto on hyvinvointimme edellytys, talouden ja ruokaturvan perusta, elossapitojärjestelmä, jota on vaarallista purkaa pala palalta. Näistä teemoista pitää puhua ja ne suorastaan huutavat tekoja. Viestin niistä on oltava mukaansatempaava ja arkeen ja kokemuspiiriin sopiva: abstraktien malliskenaarioiden käppyröissä kyse on ytimessään jokaisen meistä tulevan hyvinvoinnin turvaamisesta, populaatioekologian ja biodiversiteetin hälyttävissä indikaattoreissa ihan siitä suomalaisesta luonnosta, jota tässä maassa arvostetaan, ja joka uhkaavasti köyhtyy.

Me olemme johtava tiedepuolue, joka kunnioittaa tiedettä ja sivistystä koko skaalalla insinööreistä antropologeihin ja ekonomeista filosofeihin. Nojaamme faktoihin ja tiukkaan analyysiin. Samalla meidän pitää osata olla myös kansanpuolue, kuunnella ja puhua niin, että se ymmärretään.

Me olemme johtava tiedepuolue. Samalla meidän pitää osata olla myös kansanpuolue.

Vihreiden pitää myös olla uskottava talouspuolue. Se edellyttää sitä, että kiinnitämme huomiota sekä julkisen talouden tulo- että menopuoleen. Hyviä menoja on todella helppo keksiä. Säästämisen paikkojen kanssa on sitten vaikeampaa, mutta siihenkin on meillä eväät. Ylipäänsä fokus kannattaa olla vivuttavassa, puitteita ja kannustimia luovassa sääntelyssä, ei kaikkien ongelmien korjaamisessa julkista rahoitusta lisäämällä. Sitä ei ole loputtomasti käytettävissä, on priorisoitava. 

Tulopuolella olennaista on kakun kasvattaminen: siinä tutkimuksella ja kehityksellä ja osaavan työvoiman tarjonnalla – sekä koulutuksen että työperäisen maahanmuuton kautta – on avainrooli. Myös veroja tietysti tarvitaan, ja verot on kohdennettava fiksusti ja pidettävä tasolla, joka kannustaa luomaan uutta, yrittämään ja tekemään töitä. Mihin veroprosentit sitten asetellaan, missä menee mielekkään julkisen sektorin ja hyvinvointivaltion rajat – sitä keskustelua tässä puolueessa on kaikessa rikkaudessaan riittänyt ja riittää onneksi jatkossakin. Tulojen ja menojen pitäisi kuitenkin olla pidemmän päälle tasapainossa. Tämän toivoisin myös näkyvän poliittisen ohjelman lopputuloksessa ja sen pitää näkyä politiikassa, jota teemme.

On tietysti aivan oikein ja tarpeen herätellä nykyisen talousjärjestelmän ongelmiin ja puutteellisiin menestyksen ja kestävyyden mittareihin. Erityisesti väistämättömät ilmastolliset ja ekologiset reunaehdot ovat muiden puolueiden talouspuheessa usein hukassa, ja siksi juuri meidän roolinamme on ankkuroida talouskeskustelua todellisuuteen. Silti pitää tehdä vaikuttavaa politiikkaa nykysäännöillä – vaikka niitä perustelluisti haluaisikin haastaa. On samaan aikaan luovittava poliittisessa todellisuudessa ja muutettava sitä.

Energian rooliin taloudessa on Venäjän hyökkäyssodan myötä herätty uudella tavalla. Käynnissä on reaalitalouden, fysikaalisten reunaehtojen oppitunti. Euroopassa on totuttu siihen, että lämpöä tulee patterista, bensaa pumpusta ja sähköä töpselistä. Liian suuri osa siitä kuitenkin edelleen tullut fossiilisista lähteistä ja vieläpä itsevaltaisen sortovaltio Venäjän sotakassaa tukien. Nyt edessä on vieroitushoito nopealla aikataululla. Energiaa on syytä säästää kaikin tavoin, ja kaikkea päästötöntä, kestävää tuotantoa vauhditettava niin paljon kuin mahdollista. Tarvitaan päättäjiä ja politiikkaa, joka ymmärtää energiatalouden realiteetit. Vihreät on se porukka, joka tämän osaa.

Edessä on vieroitushoito venäläisesta fossiilienergiasta nopealla aikataululla.

Täällä Pohjois-Karjalassa on pakko sanoa muutama sana erikseen metsistäkin. Suomi on metsien maa, ja metsillä on valtava kulttuurinen ja taloudellinen merkitys tälle maalle. Näin on satavarmasti jatkossakin. Meidän kuitenkin tunnustettava tosiasiat, nähtävä metsä puilta: suomalainen metsäluonto köyhtyy, suurin osa kaadetusta metsästä päätyy polttoon tai lyhytaikaisiin tuotteisiin ja metsistä saadaan aivan liian vähän arvoa irti suhteessa hakkuumääriin. Vanhoja metsiä pitää säästää, ja nuoria metsiä päästää vanhenemaan.

Luontopääoma köyhtyy paljon enemmän kuin teollinen pääoma kasvaa. Ajatus suomalaisen metsätalouden kestävyydestä on niin syvällä poliittisessa puheenparressa, että tosiasiat ääneen lausumalla saattaa saada kerettiläisen, jopa epäisänmaallisen leiman. Kestävyys syntyy kuitenkin teoilla eikä hokemilla, ja siksi suomalaisessa metsäpolitiikassa olisi aika kääntää uusi sivu, jossa metsien rooli luonnon kehtoina, teollisuuden raaka-aineena, hiilinieluna ja -varastona sekä virkistyksen ja puhtaan ilon lähteenä ovat paremmin tasapainossa. Kyse ei ole tietenkään vain rajoituksista, vaan myös metsänomistajien ja yritysten oikein asetetuista kannustimista. Metsistä huolehtimisen pitäisi olla yhdistävä, ei jakava asia.

Metsistä huolehtimisen pitäisi olla yhdistävä, ei jakava asia.

Meitä tarvitaan kaiken edellä mainitun ohella edelleen myös johtavana Eurooppa-puolueena, kansainvälisen ja eurooppalaisen Suomen puolestapuhujana, ja kansallista ja kansainvälistä turvallisuutta laaja-alaisesti rakentavana voimana, sekä oikeusvaltion ja demokratian puolustajana. Myös tietopolitiikan, kulttuurin ja koulutuksen kautta vihreä politiikka rakentaa kestävän hyvinvoinnin edellytyksiä. Meillä on annettavaa kaikilla politiikan osa-alueilla.

Työtä siis riittää; matkalla vaaleihin, vaalien alla, vaalien välissä. Vastuunkantoa ja uudistavaa rakenteiden ravistelua.

Itse saan tähän työhön virtaa teistä. Upeasta, moninaisesta joukosta ihmisiä ja ideoita, liikkeestä, joka on vihdoin pitkän odotuksen jälkeen koottu saman katon alle. Olen varma, että täältä Joensuusta lähdetään paitsi hienon poliittisen ohjelman kera, myös entistä vahvempana puolueena.

Joensuusta lähdetään paitsi hienon poliittisen ohjelman kera, myös entistä vahvempana puolueena.

Joensuu tunnetaan muuten maailmanluokan fotoniikkaosaamisesta. Mikä siis parempi paikka rakentaa yhdessä valoisaa vihreää tulevaisuutta!

Kiitos ja antoisaa puoluekokousta!

 

puoluekokous2

Joensuun puoluekokous on siirtynyt koronan takia jo kahteen kertaan. Nyt vihdoin porukka koossa täällä!

Suomi hakee Naton jäsenyyttä – Astumme uuteen aikaan yhdessä ja turvallisin mielin

Kun on tullut aika lunastaa Nato-optio, Suomi on siihen valmis. Kiitos siitä huolehtineille.


Toukokuun 15. vuonna 2022 jää historiaan päivänä, jona Suomen valtionjohto teki virallisen päätöksen hakea jäseneksi Pohjois-Atlantin puolustusliitto Natoon. Seuraavaksi asiaa käsittelee eduskunta, jossa voimasuhteet jäsenyyden puolesta ovat harvinaisen selvät. Sen jälkeen Nato saa käsiteltäväkseen Suomen ilmoituksen kiinnostuksesta liittyä jäseneksi. Ruotsi kulkee rinnalla maan sosiaalidemokraattien ilmoitettua tänään kannatuksensa jäsenyydelle. Tämä tehdään yhdessä – tillsammans.

Päätös on perusteellisesti punnittu, ja päätös on oikea. Suomi on Naton jäsenenä paremmassa turvassa, ja Naton jäsenenä Suomi osallistuu entistä enemmän koko Euroopan turvaamiseen ja puolustamiseen. Me saamme turvaa ja me jaamme turvaa, kuten tasavallan presidentti tänään totesi. Nato-jäsenyyden hakeminen on puhtaasti puolustuksellinen ratkaisu.

Olen itse tunnetusti kannattanut Nato-jäsenyyttä näkyvästi jo vuosia. Olen myös todennut, että Suomen olisi ollut viisainta liittyä jäseneksi jo 90-luvun tai 2000-luvun alun laajenemiskierroksilla. On kuitenkin totta, ettei kansan enemmistö kannattanut liittymistä eikä poliittisia edellytyksiä asiaan siten ollut. Voi toki pohtia, olisiko historia mennyt toisin, jos poliittisesta johdosta olisi löytynyt jäsenyydelle innokas puolestapuhuja ja puuhaaja. Juuri nyt sillä ei tosin ole merkitystä, nyt katsotaan eteen- eikä taaksepäin.

Nyt kun on tullut aika lunastaa optio, Suomi on valmis.

Suomen valinta oli pysytellä sotilasliiton ulkopuolella, mutta säilyttää mahdollisuus hakea Nato-jäsenyyttä. Tämä niin sanottu Nato-optio olisi periaatteessa voinut olla vain sanoja paperilla: toteamus siitä, ettemme sulje jäsenyyden hakemista pois. Onneksi se ei kuitenkaan jäänyt siihen, vaan Suomi on harjoittanut tiivistyvää yhteistyötä Naton ja Nato-maiden kanssa, ja huolehtinut osaltaan siitä, ettei käytännön esteitä jäsenyydelle muodostu. Naton kannattajien säännöllisesti virittelemä keskustelu jäsenyydestä on pitänyt vaihtoehdon vireänä, vaikkei laajemmin etenemishaluja vielä ollutkaan. Ne heräsivät vasta, kun luottamus naapuriin romahti Venäjän hyökättyä häikäilemättömästi Ukrainaan osana etupiiripolitiikkaansa.

Nyt kun on tullut aika lunastaa optio, Suomi on valmis. Se, että näin on, ei ole itsestäänselvyys. Siitä on kiittäminen kaikkia niitä, jotka ovat vuosien varrella huolehtineet, ettei ovi sulkeudu tai optio happane. Tärkeää on ollut sekin, että Suomen puolustuskyvystä on pidetty huolta. Se tasoittaa tietämme Natoon valtavasti, kun voimme rehellisesti todeta vahvistavamme jäsenenä koko liittokuntaa. Kiitos tästä kuuluu paitsi viisaalle politiikalle ja sitä toteuttaneelle virkakunnalle, myös jokaiselle maanpuolustuksen parissa ammattilaisena, käskettynä tai vapaaehtoisesti ahertaneelle. On syytä olla myös kiitollinen ukrainalaisille: Jollei Venäjän hyökkäystä olisi päättäväisesti torjuttu, voisimme olla hyvin toisenlaisessa tilanteessa nyt. Sota ei todellakaan ole toki vielä ohi, ja tuen Ukrainalle on jatkuttava.

Kiitoksen ansaitsee myös valtionjohto, joka on nuotittanut viimeisten kuukausien aikana etenemistä niin, että päätös on kiistattoman demokraattinen ja yhteinen. Hommassa ei ole hidasteltu, mutta puolueilla, eduskuntaryhmillä ja päättäjillä on ollut aikaa pohtia, perehtyä ja muodostaa kantansa. Tahditus Ruotsin kanssa näyttää lopulta onnistuvan erinomaisesti, mikä on todella merkittävä ja tärkeä asia. Suomen olisi kannattanut liittyä Natoon ilman Ruotsiakin, mutta yhdessä olemme samassa puolustusliitossa enemmän kuin osiemme summa.

Yhdessä Ruotsin kanssa olemme samassa puolustusliitossa enemmän kuin osiemme summa.

Myös viesti kansalta oli onneksi kirkas ja selkeä, ja laittoi eittämättä vauhtia päättäjiin. Olisi kuitenkin reipasta mutkien oikomista sanoa, että kansa työnsi poliitikot Natoon. Ne samat ajatusprosessit ja päättelyketjut, jotka kansalaisten kyselytuloksissa näkyvät, käynnistyivät myös päättäjien päässä. Niitä sai monella liikkeelle jo sotarumpujen sointi ja Putinin uhittelu ennen Venäjän hyökkäystä. Vuodenvaihteessa kiivaana käyneen turvallisuuspoliittisen keskustelun jatkona puhemies aikataulutti eduskuntaan ylimääräisen ajankohtaiskeskustelun. Tuo keskustelu käytiin lopulta juuri sodan aattona.

Suomen paperit Natoon ovat siis pian virallisesti vetämässä. Sen jälkeen pallo siirtyy Natoon ja lopulta Nato-maihin, joista jokaisen on Suomen jäsenyys ratifioitava. Tämän prosessin aikana voidaan nähdä eri maissa monenlaisia käänteitä ja kannanottoja, joista jonkin verran tuntumaa on jo saatukin. Kannattaa ottaa rauhallisesti ja pitää katse pallossa. Nato on sen jäsenmaille aivan keskeinen turvallisuusrakenne, ja Suomen ja Ruotsin jäsenyys vahvistaa sitä entisestään. Tämä iso kuva ymmärretään ja jaetaan kautta liittokunnan. Silti kaikkien puolueiden on paikallaan olla mukana talkoissa edistämässä ripeää jäsenyyttä sisarpuolueidensa ja muiden yhteyksien kautta. Tämä on oikeastaan kaikkien suomalaisten asia: Nyt kannattaa rakentaa hyvää maakuvaa omilla puuhillaan ja sanomisillaan. Jos näet kaupungilla eksyneen kiekkoturistin, tarjoa ihmeessä apua. 

On hyvin tiedossa, että Suomen Nato-jäsenyys on Venäjälle epämieluisa asia. Voi olla, että näemme vielä jonkinlaisia vaikuttamis- tai horjuttamisyrityksiä. Ne me kestämme, ja niihin me olemme varautuneet. Jos Kreml tähän peliin lähtee, se huomaa, että yritykset puuttua omiin valintoihimme vain vahvistavat päättäväisyyttämme. Jollain tapaa Venäjä Suomen Nato-jäsenyyttä vastaan varmaankin silti protestoi tai siihen vastaa. Tässä on tärkeää pitää pää kylmänä. Suomen osalta intressinä on pitää toimivat naapurisuhteet jatkossakin. Suhteiden tason, luonteen ja tiiviyden määrittää luottamus. Tällä hetkellä se on nollissa, ja asian tilaa voi parantaa oikeastaan vain Venäjä itse vaihtamalla kurssinsa pois väkivallasta, sorrosta ja järjettömistä etupiirihaaveista.

Suomesta tulee pragmaattinen, oman tonttinsa huolella hoitava luotettava liittolainen.

Millainen Nato-maa Suomesta sitten tulee? Pragmaattinen, oman tonttinsa huolella hoitava luotettava liittolainen, jos minulta kysytään. Mitään kansallisia erityisehtoja ei ole tarpeen tai järkevää asettaa, vaan Natoon liitytään kaikin oikeuksin ja velvottein ja jäsenenä sitten toteutetaan sellaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jolla parhaiten rakennamme turvallisuutta, rauhaa ja vakautta.

Mahdollisuudet entistä tiiviimmälle, kaikkea muutakin yhteistyötä tukevalle pohjoismaiselle puolustusyhteistyötä ovat ilmeiset. Sama pätee Viroon ja Baltiaan, joiden kanssa puolustusliiton koillista kulmaa turvaamme. Myös muita jo nyt rakennettuja kumppanuuksia on erinomaiset mahdollisuudet syventää jatkossa. Brittivetoinen JEF, EU-puolustusyhteistyö, muut maaryhmät ja kahden- ja monenkeskinen yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa ovat näistä tietysti merkittävimpiä.

Naton transatlanttisen ja eurooppalaisen painotusten välille on aika ajoin muodostunut sisäistä jännitettä. Tiivistä yhteistyötä Yhdysvaltoihin harjoittava ja samalla eurooppalaisen puolustuksen kehittämisen puolesta liputtava Suomi sopii rakentamaan Natoa, jossa nämä painotukset tukevat toisiaan vastakkainasettelun sijaan. EU-maiden uusien puolustuspanosten myötä edessä on entistä eurooppalaisempi Nato, mutta johon Yhdysvallat ja Kanada ovat edelleen sitoutuneet tiiviisti. Tämä kehitys sopii Suomelle erinomaisesti.

Suomi maksimoi Nato-jäsenyydellä oman turvallisuutensa. Puolustusliitto on silti tietysti yhteinen ja vastavuoroinen rakenne. Isossa kuvassa Suomen selkein vastuu on oman alueensa puolustaminen. Siihen olemme myös varautuneet ja varustautuneet. Siksi Suomeen ei varsinaisesti nykyisellään välttämättä tarvita Nato-maiden EFP-joukkoja enkä usko Suomelta oletettavan suurta panostusta muissa maissa rotatoiviin EFP-joukkoihin. En silti näe mitään syytä sulkea kumpaakaan pois, vaan Suomen on syytä olla mukana Natossa täydellä sydämellä ja valita linjansa kokonaisuuden kannalta fiksusti. Olen varma, että Suomesta löytyy vapaaehtoisia enemmän kuin kylliksi Nato-palvelukseen liittolaismaihin, jos tarvetta on. Suomeen puolestaan sopisi rotatoivia joukkoja mainiosti, jos sellaisia päädymme puolustuksen ja turvallisuuden kannalta tarkoituksenmukaisina pitämään ja onnistumme tänne sitten vielä saamaankin.

Pohjoisen Suomen, Ruotsin ja Norjan puolustus on joka tapauksessa siinä määrin sidoksissa toisiinsa, että sillä ilmansuunnalla on helppo visioida hyvinkin tiivistä yhteistyötä ja miksei pysyvämpiäkin järjestelyitä. Suomi tarjoaa myös erinomaiset puitteet harjoitella esimerkiksi ilma- ja tykistötoimintaa, ja täällä vieraileekin varmasti liittolaisia harjoittelemassa tiiviisti vaikkei pysyviä rotaatiojoukkoja tulisikaan. 

Nato-jäsenyys ei ole Suomem ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätepiste vaan luonteva ja tarpeellinen, edellisiä valintoja täydentävä seuraava askel.

Kaiken kaikkiaan Suomi solahtaa mainiosti osaksi puolustusliittoa, jolla on jo nykyisellään ollut aivan keskeinen osa oman turvallisuutemme takaamista. Nato-jäsenyys ei ole tämän maan ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätepiste vaan luonteva ja tarpeellinen, edellisiä valintoja täydentävä seuraava askel.

Astumme uuteen aikaan yhdessä ja turvallisin mielin.

 

_MG_7442

Vihreä eduskuntaryhmä kokoontui viikottaiseen ryhmäkokoukseensa samana päivänä, jonka aamuna Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan. Totesin tuolloin ryhmälle, että jokaisen on syytä varautua siihen, että edessämme on väistämättä historiallisia turvallisuuspoliittisia ratkaisuja. Nyt tärkein ratkaisu on viimeistä silausta vaille taputeltu. 

Tänä wappuna juhlitaan kolmen wapun edestä – Puhe Wappuriehan julistuksessa 30.4.2022

Arvoisa wappukansa,

Tässä työssä saa monenlaisia kutsuja puhua ja tavata ihmisiä. Kutsu puhua Smökin katolta rakkaalle Aalto-yhteisölle wappuaattona on helposti isoimpia kunnioita mitä voi olla!

Wapulla on teekkarin ja aaltolaisen sydämessä aina erityinen paikka: päättyvän lukuvuoden, saapuvan kevään, pitkien perinteiden ja anarkistisen ilonpidon täydellinen cocktail, karnevaali, jota saa viettää juuri niin kuin itse haluaa ja juuri se tuo meidän tänään yhteen. Wappu on niin tärkeä juhla, että oma koiranikin on nimetty sen mukaan. Se Vappu täytti muuten juuri 10 vuotta.

Kun funtsii parhaita muistoja opiskeluajalta, parhaita muistoja elämästä ylipäänsä, monta wappua vilisee silmissä. Olen ollut mukana seilaamassa kauppatorille omatekoisella lautalla, driftannut wappubussin kyydissä raviradalla, duunannut sata litraa simaa, heittänyt löylyä maailman suurimmassa wappusaunassa, dipannut Mantan altaaseen ja skoolannut varmasti jo satoja skumppalasillisia Otaniemessä, Mantalla ja Ulliksella.

Kaikki nämä muistot olen saanut osana tätä mahtavaa yhteisöä, joka Otaniemessä majailee. Ja vähän Mikkelissäkin.

Niin, Otaniemi. Kun täällä nykyään kulkee, on ihan mahtavaa nähdä kuinka ne ajatukset yhteisestä, monitieteisestä ja poikkitaiteellisesta kampuksesta ovat tulleet todeksi ja punatiileksi. Täältä niemestä on ponnistanut liuta tätä maata ja maailmaa parantanutta ideaa, keksintöä, bisnestä – ja ihmistä, ja kaveriporukoita. Kun olen jutellut tämän päivän opiskelijoiden kanssa, olen varma, että hienokin historia jää kalpeaksi kaikelle sille vielä hienommalle, mitä täältä vielä versoaa. Pääministerin nahkatakki valloitti Ruotsin, aaltolaistenideat koko maailman.

Jokainen polvi uusia opiskelijoita näyttää olevan edeltäjiään fiksumpi ja valveutuneempi. Kehitys kehittyy, mutta ei itsestään vaan teidän ansiostanne.

Koska wappu on niin mahtava kansanjuhla, korpesi ensimmäisenä koronakeväänä yhteisöllisen wapun menettäminen valtavasti. Toisenakin harmitti, kun kulkutauti edelleen rajoitti tekemistä. Mutta mikä minä olen valittamaan, vanha ihminen, jolle wappu on nyt enemmänkin paikka muistella menneitä ja piipahtaa alma materin ja kasvattajayhteisön parissa. Korona kuritti koko yhteiskuntaa, mutta opiskelijat kuuluvat eniten kärsineisiin. Erityisesti koen tuskaa koronan ikeessä aloittaneista opiskelijoista.

Luvut opiskelijoiden kokemasta masennuksesta, ahdistuksesta ja muista mielenterveyden ongelmista ovat pysäyttäviä. Tällä maalla ei ole varaa menettää, musertaa tai polttaa loppuun nuoria toivojaan. Tällä hetkellä saan kuulla surullisia viestejä siitä, että edes apua hakeville ei riitä resursseja. Siksi tekoja tarvitaan, ja on ihan pakko nostaa esiin ja kiittää Aalto-Yliopiston ylioppilaskunnan Fuksitoimikuntaa ja Kansainvälisyystoimikuntaa Wappumieli-keräyksen järkkäämisestä ja kaikkia siihen osallistuneita!

Koulutusjärjestelmä tai korkeakoulu ei ole tehokkuutta optimoiva makkaratehdas, vaan sivistyksen, luovuuden ja henkisen kasvun kehto sekä yksilölle että yhteiskunnalle.

Pitää myös funtsia ongelmien juurisyitä: Ovatko koulutusputkemme rakenteet kunnossa, kun henkinen kuorma niin monelle opiskelijalle niin raskaaksi? Koulutusjärjestelmä tai korkeakoulu ei ole tehokkuutta optimoiva makkaratehdas, vaan sivistyksen, luovuuden ja henkisen kasvun kehto sekä yksilölle että yhteiskunnalle.

Maailmassa toki riittää murehdittavaa, sitä ei voi kiistää. Lämpenevä ilmasto ja köyhtyvä luonto uhkaavat kaikkea tulevaa hyvinvointia. Täälläkin kehitetään innolla teknisiä, kaupallisia ja taiteellisiakin ratkaisuja, mutta viime kädessä parempaa maailmaa jumittaa poliittisen tahdon, ei teknologian tai ratkaisujen puute. Mutta älkää lannistuko, kyllä sitä politiikkaakin potkitaan koko ajan eteenpäin. Potkikaa tekin, se auttaa.

Vaikka pullonkaula on politiikka, eikä teknologia, huutaa kestävän tulevaisuuden rakentaminen myös investointeja tutkimukseen ja kehitykseen. Siihen ollaankin nyt satsaamassa ja niin kannattaakin tehdä. Se maksaa itsensä takaisin. Uutta ei synny pelkästään rahaa tiskiin heittämällä, tarvitaan myös käsipareja, osaamista: tekniikkaa, kauppatieteitä, taidetta – kaikkea tarvitaan. Te, hyvät ihmiset ja kaikki se kasvava tietotaito päänne sisällä ovat palladiuminarvoisia tässä ajassa. Tämä on myös se tapa, jolla olemme kokoamme suurempi ratkaisija globaalien haasteiden edessä.

Ukrainassa käydään sotaa. Ukrainalaiset puolustautuvat Venäjän roistomaista hyökkäystä vastaan. Voi tuntua makaaberilta puhallella täällä serpentiinejä, kun Ukrainassa ihmisiä kuolee puolustaessaan maataan, ja myös meitä ja arvojamme. Siksi me tuemme Ukrainaa, ja niin ovat tukeneet sekä Aalto-yliopisto että ylioppilaskuntakin, ja koko opiskelijaliike. Kiitos siitä.

Tänä wappuna juhlitaan kolmen wapun edestä.

Synkkinäkin aikoina on silti muistettava ilon ja juhlan aiheet, ja wappu sellaisen tarjoaa. Kun Ukrainan presidentti Zelenskyi puhui eduskunnalle aiemmin tässä kuussa, hän korosti, että Suomen vahvuus on poikkeuksellinen koulutusjärjestelmä ja asenne sivistystä, tiedettä ja kulttuuria kohtaan. Se tarjoaa tapoja meille auttaa Ukrainaa ja parantaa maailmaa. Sitä, jos mitä, on syytä vaalia ja juhlia – ja sitä wappuna juhlitaan.

Kaksi vuotta on-off etäilyä, kaksi vuotta ilman normaaleja sosiaalisia kanssakäymisiä, toistemme kohtaamisia ja totuttuja tapoja, on ollut epäreilua etenkin opiskelijoille.

Siksi tänä wappuna juhlitaan kolmen wapun edestä. Poikkeusaikojen jälkeen myös poikkeuksellinen juhlinta tulee tarpeeseen.

Ja hei, muistakaa:

*Jos wappuheilan sisko tekee vaikutuksen, kannattaa lunastaa nato-optio.*

Olen aina vain myynyt wappulehtiä, en koskaan tehnyt niitä. Ei liene tarpeen selittää, miksi.
Tulevaisuudessa siintää NATO, vaan tänään minä OTAN. Siis malja keväälle ja wapulle!

Erittäin hauskaa wappua kaikille, glada vappen till alla, the very best vappu to everyone!

20220430_131204

Kutsu puhua Aalto-yhteisölle Smökin katolta oli valtavan iso kunnia.

Suomen paikka on Natossa rakentamassa turvallisempaa ja vakaampaa maailmaa – Avauspuheenvuoro puoluevaltuuskunnassa 23.4.2022

Arvoisa puoluevaltuuskunta,

Edellisen kerran valtuuskunnalle puhuessani helmikuussa kuvasin, kuinka absurdilta ja surulliselta tuntuu elää vuonna 2022 aikaa, jossa uhka laajamittaiseen sotaan Euroopassa on todellinen. Nyt sitä laajamittaista sotaa on käyty liki kaksi kuukautta. Venäjän raakalaismainen ja järjetön hyökkäys jatkuu, Ukrainan sisukas puolustus kestää. Meidän on oltava ukrainalaisten tukena, sillä he puolustavat itsenäisyytensä ja vapautensa ohella nyt koko Euroopan tulevaisuutta. Venäjän johto sen sijaan on ajanut maansa nurkkaan ja hylkiöksi. Moskva upposi jo, ja koko maa tulee vauhdilla perässä jollei suunta muutu.

Moskva upposi jo, ja koko maa tulee vauhdilla perässä jollei suunta muutu.

Suomessa on vastattu turvallisuusympäristön synkkään käänteeseen monin toimin: Huoltovarmuutta on turvattu, puolustusta vahvistetaan, sodan pakoon ajamia on autettu, Ukrainaa varustettu ja välttämätöntä siirtymää pois fossiilienergiasta ja erityisesti venäläistestä energiasta on vauhditettu. Paljon on silti vielä tekemistä sekä oman turvallisuuden varmistamiseksi ja Venäjän sotakassan kuihduttamiseksi.

Hallitus arvioi turvallisuusympäristön muutosta pääsiäisen alla julkaistussa ajankohtaisselonteossa, jonka käsittely alkoi eduskunnassa keskiviikkona. Edessä on tärkeä käsittely ja kauaskantoisia johtopäätöksiä. Keskeisin on kysymys Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta, josta tekin tänään keskustelette.

Vihreä eduskuntaryhmä on sodan alettua keskustellut viikoittain ja kuullut asiantuntijoita, ja tällä viikolla linjasimme ryhmänä kannan: suhtaudumme myönteisesti Suomen Nato-jäsenyyteen ja sen ripeään edistämiseen. Nato on Euroopan turvallisuutta ja vakautta tukeva rakenne, ja Suomen liittyminen siihen – erityisesti yhtä jalkaa Ruotsin kanssa – turvaisi Suomea ja tätä vakautta entisestään. Myös puoluehallitus osana poliittisen ohjelman pohjaesitystä on Nato-jäsenyyden kannalla.

Näin kauaskantoisessa päätöksenteossa puolueiden rooli on erittäin tärkeä, ja siksi eduskuntaryhmä, ministerit ja puolueen johto kuuntelevat valtuuskuntaa tarkalla ja herkällä korvalla. Puoluevaltuuskunnan sääntömääräisinä tehtävinä on päättää periaatteellisista ja ohjelmallisista kannanotoista ja linjauksista puoluekokousten välillä ja käydä kauaskantoista keskustelua puolueen toimista ja näkemyksistä. Toivon valtuuskunnalta tukea eduskuntaryhmän linjaukselle ja työlle nyt päätöksenteon edetessä.

Jos – ja itse toivon että kun – Suomesta tulee Nato-maa, se ei ole ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätepiste.

Jos – ja itse toivon että kun – Suomesta tulee Nato-maa, se ei todellakaan ole ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätepiste. Myös Natossa Suomen on syytä ajaa kestävää, solidaarista ja laaja-alaista turvallisuuspolitiikkaa. Pohjoismaat ovat lähimmät yhteistyökumppanimme lähes kaikilla politiikan sektoreilla, ja kaikkien pohjoismaiden kuuluminen samaan puolustusliittoon tarjoaisi mahdollisuuksia entistä syvempään yhteistyöhön. Nato-maana meidän on myös pohdittava sitä, millaiset järjestelyt, varustautuminen ja harjoittelu yhdessä liittolaisten kanssa ovat milloinkin perusteltuja ja tarkoituksenmukaisia, se on yhteisen puolustuksen arkea. Itse jäsenyyssopimus on kaikille sama: Uudet jäsenvaltiot liittyvät Pohjois-Atlantin sopimukseen täysimääräisin oikeuksin ja velvoittein, kuten ajankohtaisselontekokin toteaa.

Planeetan ilmasto ja biosfääri ovat kaikille yhteisiä, kansainvälinen kauppa on vaurauden lähde, demokratia, perusoikeudet ja muut jaetut arvot yhdessä puolustamisen arvoisia.

Turvallisuusympäristön muutos on aivan ymmärrettävästi ja perustellusti nostanut Suomen turvallisuuden nyt politiikan keskiöön. Valtionjohdon ydintehtävä on lopulta taata maansa turvallisuus. Vaarallista likinäköisyyttä pitää kuitenkin välttää. Suomen turvallisuus ja hyvinvointi ovat sidoksissa muuhun maailmaan. Olemme EU-maa ja osa länttä, ja kansainvälisenä maana osa verkottunutta maailmaa. Planeetan ilmasto ja biosfääri ovat kaikille yhteisiä, kansainvälinen kauppa on vaurauden lähde, demokratia, perusoikeudet ja muut jaetut arvot yhdessä puolustamisen arvoisia. Kansallisesta turvallisuudesta ja huoltovarmuudesta on huolehdittava ilman impivaaralaista sävyä. Suomi ei ole maailmasta tai Euroopasta irrallinen saari, emmekä me siitä sellaista haluakaan. Tässäkin kontekstissa entistä selkeämpi sitoutuminen yhteiseen turvallisuuteen Naton kautta on nyt luonteva valinta.

Eduskuntavaalit käydään vuoden päästä. Ensi kuussa puoluekokouksessa linjaamme poliittisen ohjelmamme seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Se on valtavan tärkeä paperi, ja on ollut jo tässä vaiheessa ilo vaihtaa ajatuksia sen sisällöstä puolueen kaikenlaisten jäsenten kanssa. Ohjelmasta tulee varmasti todella hyvä, ja ennen kaikkea yhteinen, ja yhdessä sitä sitten lähdetään täysillä toteuttamaan.

Tämä eduskuntakausi on samalla muistuttanut, ettei vaaleissa valita vain puolueiden ohjelmien toteuttajia, vaan vastuunkantajia. Aloittaessani eduskunnassa keväällä 2019 en olisi arvannut, että tällä kaudella otetaan ensi kertaa valmiuslaki käyttöön pandemian hillitsemiseksi tai että lakia kansainvälisestä avunannosta sovelletaan useaan eri kertaan ja myös niin, että Suomi tukee asein toisen maan puolustussotaa. Tai että edessämme olisi näin historiallinen ratkaisujen kevät ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjauksissa.

Vihreät on vastuuta kantava valtionhoitajapuolue, ja samalla kestävää tulevaisuutta rakentava, uudistava voima.

Poliittiset päättäjät valitaan siis kantamaan vastuuta kaikissa eteen tulevissa tilanteissa, eikä niitä voi etukäteen tietää. Olen ylpeä siitä, miten vihreät ministerit ja vihreät kansanedustajat, työntekijät ja koko tämä liike ovat toimineet tällä poikkeuksellisella kaudella, vaikeiden valintojen edessä. Vihreät on vastuuta kantava valtionhoitajapuolue, ja samalla kestävää tulevaisuutta rakentava, uudistava voima. Sitä työtä riittää enemmän kuin tarpeeksi vielä loppukaudellekin, ja sitä työtä jatketaan vuoden 2023 vaalien jälkeen.

Antoisaa kokousta!

 

_MG_7617_2

Vihreä puoluevaltuuskunta kokoontuu 23.-24.4.2022 Eduskunnan Pikkuparlamentissa. Itse puhuin etäyhteyden yli korona-altistuksen takia.

Kvartaalikatsaus eduskuntaan ja valtuustoon I/2022

Venäjän hyökkäys Ukrainaan 24.2.2022 herätti uuteen, entistä turvattomampaan maailmaan, jossa suomalaiset ovat tehneet omat johtopäätöksensä ja kääntyneet Naton kannalle. Alkuvuonna ennen sotaa ehti toki tapahtua muutakin – esimerkiksi maakuntavaalit.

Tasan kaksi vuotta sitten kirjoitin kvartaalikatsauksessani kaiken muuttuneen COVID-19-pandemian myötä. Vähänpä tiesin, että tämä kausi ottaisi vielä synkemmän käänteen. Näin kuitenkin kävi, kun Venäjä aloitti täysimittaisen, usean rintaman hyökkäyksen Ukrainaan. Täysi yllätys sodan alku ei toki ollut; Venäjä kokosi voimiaan hyökkäystä varten varsin näkyvästi ja Kreml on punonut harhaista tarinaa hyökkäyksen perusteluksi jo pitkään. 

Tätä kirjoittaessani sotaa on pian kulunut jo pian kaksi kuukautta. Venäjä haki nopeaa voittoa, mutta sisukkaat ukrainalaiset torjuivat yritykset edetä Kiovaan ja ovat aiheuttaneet valtavia tappioita hyökkääjille. Ukraina on saanut mittavaa aseapua ja yksi maa toisensa jälkeen – Suomi mukaan lukien – päivitti linjauksiaan niin, että myös sotaa käyvään maahan voidaan viedä aseita. Se on aivan oikein, kun kyseessä on puolustustaistelu itsenäisyyden ja vapauden turvaamiseksi täysin provosoimattoman hyökkäyksen edessä. Hyökkäykseen on vastattu myös ennennäkemättömin talouspakottein. Sota ei kuitenkaan ole vielä ohi, ja Ukrainaa on tuettava entistä enemmän ja pakotteita kiristettävä lisää.

Kun luottamus Venäjään romahti, kääntyivät suomalaiset Naton kannalle.

Suomessa yksi sodan seurauksista on ollut Nato-jäsenyyden kannatuksen rakettimainen nousu. Kun luottamus Venäjään romahti, kääntyivät suomalaiset Naton kannalle. Nyt vauhti ja suunta päätöksenteossa on sellainen, että seuraavaa kvartaalikatsausta kirjoittaessani Suomi on todennäköisesti jo tehnyt historiallisen päätöksen Natoon hakemisesta ja toivottavasti yhdessä Ruotsin kanssa. Ratifiointi jäsenmaissa ottanee toki sitten pidemmän tovin.

Energian hinta puhutti jo vuoden alussa, ja kriisipakettikin ehdittiin jo valmistella. Sodan myötä energiapoliittinen tilannekin mullistui entisestään, kun Suomi ja Eurooppa kiirehtivät nyt – aivan oikein – irti venäläisestä fossiilienergiasta. Samalla taklataan ilmastonmuutosta eli käytännössä vauhditetaan välttämätöntä muutosta. Kiirelle onkin syynsä myös tästä näkökulmasta: Tästä muistutti maaliskuussa julkaistu IPCC:n osaraportti, jonka mukaan toivo 1,5 asteeseen jäämisestä käy ohueksi. Jokainen asteen murto-osa silti merkitsee, joten tieteen viesti ei saa johtaa toivottomuuteen vaan sen pitää johtaa tekoihin.

Tammikuussa tehtiin poliittista historiaa, kun Helsingin ulkopuolisessa Suomessa käytiin ensimmäiset aluevaalit. Vihreiden osalta kokonaistulos jätti toivomisen varaa, mutta kaikille alueille saatiin kyllä fiksuja vihreitä päättäjiä. Uudet aluevaltuustot ovat paljon vartijoina; sote-palvelut ovat hyvinvointivaltion ydintä, ja ne lohkaisevat leijonanosan kaikista julkisista menoista. 

Alkuvuoden keskeisiä kuulumisia on sekin, että vihreä eduskuntaryhmä valitsi minut taas puheenjohtajakseen kauden viimeisille valtiopäiville. Loppusyksyn olin tavallaan koeajalla, sillä ryhmän sääntöjen mukaan puheenjohtajisto piti tässä kohtaa joka tapauksessa valita uusiksi. Uutena avustajanani aloitti vuoden alussa Leila Arstila, erittäin skarppi espoolainen teekkari ja kaupunginvaltuutettu. Leilaa on muuten kiittäminen siitä, että minut löytää nyt myös TikTokista.

Eduskunta

Eduskunta oli tammikuussa istuntotauolla, joka tosiaan vierähti pitkälti aluevaalien parissa. Muuten alkuvuotta leimasivat tietysti yllämainitut teemat: ensin energian hinta, sitten Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Julkisen talouden kestävyys oli luonnollisesti tapetilla matkalla huhtikuun kehysriiheen, mutta sodan myötä suhtautuminen talouteen sai jälleen poikkeukselliset asetelmat. Myös maatalouden vaikea tilanne on ollut paljon esillä ja syystäkin. Ala on samantapaisen haasteen edessä kuin energiasektorikin: huoltovarmuus pitää turvata ja akuuttiin kriisiin vastata, ja samalla vauhdittaa välttämätöntä kestävää siirtymää – tietysti reilusti ja oikeudenmukaisesti.

Ilmastotieteen viesti ei saa johtaa toivottomuuteen, vaan tekoihin.

Yksi merkittävä ja vihreille tärkeä virstanpylväs hallitusohjelman toteuttamisessa on ollut ilmastolain päivittäminen. Lakiesitys saatiin eduskuntaan maaliskuussa, ja sen myötä Suomen ilmastopolitiikan puitteet ja ennakoitavuus vahvistuvat. Se on tärkeää tavoitteiden saavuttamisen edellyttämien investointien kannalta. Ilmastopolitiikkaan liittyen viime vuonna linjattu ns. ilmastoperälauta, eli ilmastotoimien tarkastelu tutkimuslaitosten arvioiden pohjalta, saatiin sekin maaliin. Täysin puhtaita papereita ei hallitus tutkijoilta saanut ja epävarmuuksia nähtiin paljon, mutta melko uskottava polku hiilineutraalisuuteen on nyt muodostettu. Se ei toki toteudu itsestään, vaan vaatii poliittista sitoutumista myös tämän hallituskauden jälkeen. Hiilineutraalisuus 2035 on tietysti vain yksi maali matkalla  kestävää hiilinegatiivista taloutta.

Valtuusto

Valtuusto ehti kokoontua tammi-maaliskuussa kuudesti. Eduskuntaryhmän puheenjohtaminen hektisenä ajanjaksona syö kaistaa valtuustotyöltä, mutta onneksi vihreässä valtuustoryhmässä ei ole ongelmaa saada innokasta ja pätevää varavaltuutettua tarvittaessa täydentämään rivejä silloin kun en itse ehdi paikalle. 

Tammikuun ensimmäisessä kokouksessa 19.1. keskusteltiin kyselytunnilla pitkästä aikaa lumen mereen kaadosta, lisäksi ohjelmassa oli muun muassa talousarvion 2021 määrärahojen ylittämisiä ja siirtoa, kaavoja ja vuokrausperiaatteita. Vuoden toisen kokouksen olin poissa eduskuntakiireissä, mutta käsittelyssä olivat asuntotonttien sekä asumista palvelevien tonttien maanvuokrauksen yleiset periaatteet, eräiden tonttien vuokrausperiaatteet, kaava ja SDP:n ryhmäaloite koronaelpymisestä.

Helmikuun 16. päivän kokouksessa eniten huomiota sai aloite palestiinalaisalueiden miehityksestä hyötyvien yritysten boikotoinnista. Pidin aloitetta itsessään heikosti muotoiltuna ja pistemäisenä – toisaalta aloitetta vastustanut, äänestyksen voittanut palautusesitys mielestäni ylitulkitsi kaupunginhallituksen vastausta, joten päädyin äänestämään tyhjää. Kokouksessa käsiteltiin myös Amanda Pasasen aloite tehdä Helsingistä lintupääkaupunki, ja tätä nyt sitten arviodaan linnustosuunnitelman valmistumisen yhteydessä. Hienoa!

Kasvavassa kaupungissa on tasapainoiltava rakentamisen ja luontoarvojen välillä tarkasti ja tapauskohtaisesti.

Maaliskuun 2. päivän kokouksessa esillä oli Stansvikinkallion asemakaavan uudelleenarviointi Amandan, Paavo Arhinmäen ja Mirita Saxbergin aloitteiden pohjalta. Kruununvuorenrantaan rakentuva uusi kaupunginosa on esimerkki kasvavan kaupungin haasteesta, jossa on tasapainoiltava rakentamisen ja luontoarvojen välillä tarkasti ja tapauskohtaisesti. Nyt päädyttiin varsin poikkeuksellisesti arvioimaan hyväksyttyä kaavaa uusiksi, tai oikeastaan tämä linjattiin jo uuden kaupunkistrategian yhteydessä. On aina hienoa kun lähiluontoa säilyy, mutta sillä on tietysti myös hintansa, kun rakentamista rajoitetaan. Tätä tasapainoilua on varmasti edessä koko kauden läpi.

Maaliskuun toisesta kokouksesta olin jälleen kiinni eduskuntatehtävissä ja kokouksesta siten poissa. Kokouksessa päivitettiin kaupungin hallintosääntö ja samalla organisaatiorakenne vastaamaan sote-uudistuksen tuomia muutoksia. Helsinkihän jatkaa omana sote-alueenaan muun Suomen sote-palveluiden siirtyessä hyvinvointialueiden vastuulle.

Missasin myös maaliskuun viimeisen kokousen 30.3.2022 osallistuessani tilaisuuteen Saksan suurlähetystössä. Ajankohtaisen tilanteen huomioiden olen priorisoinut ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja kansainvälisiä suhteita ajankäytössäni. Kokouksen listalla oli kyselytunti ja nippu kaavoja.

Tulevaa

Ukrainassa jatkuva sota ja Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen asemointi ovat varmasti edelleen loppukevättä määrittäviä teemoja. Ajankohtaisselonteon käsittely eduskunnassa on alkanut, ja pureksin sitä paitsi puolustus- ja talousvaliokunnissa, myös puoluejohtajien ja eduskuntaryhmien puheenjohtajien koordinaatioryhmässä, jota johtaa puhemies Matti Vanhanen. Merkittävä asia on myös paraikaa päälläoleva hoitajien työtaistelu, eivätkä hoitajat ole ainoita julkisen sektorin naisvaltaisten alojen työntekijöitä, joiden palkoissa ja työoloissa olisi kiistatta parantamista. Kestävän siirtymän vauhdittamisessa riittää edelleen vauhdittamista, samalla energian ja raaka-aineiden hintojen ajama inflaatio tuntuu jokaisen kukkarossa.

Vihreissä on pohdittu viimeisten vaalitulosten ja kannatuskehityksen syitä, ja tartuttu myös toimeen. Käynnissä on Tuhannen kohtaamisen kiertue, jossa jalkaudutaan ympäri Suomen keskustelemaan ja kuuntelemaan. Itse ehdin jo Pohjois-Savoon, ja kalenterissa on jo seuraavina mm. Pohjois-Karjala ja Häme. Kokoonnumme myös vihdoin live-puoluekokoukseen toukokuussa Joensuussa, jossa edessä on uuden poliittisen ohjelman linjaaminen. 

Kausi on jo nyt ollut niin historiallinen, että välillä meinaa hapottaa.

Vaaleihin on aikaa enää vuosi, mutta kolme edellistä vuotta ovat osoittaneet, että vuodessa voi tapahtua todella paljon. Tämä kausi on jo nyt ollut niin historiallinen, että välillä meinaa hapottaa. Nämä kvartaalikatsauksetkin jäävät väistämättä aika raapaisuiksi ja isojakin juttuja jää helposti kirjoittamatta. Jos jotakin puuttui tai jäi askarruttamaan, laita viestiä!

Tapaamiset:

Tässä jälleen lista tämän kvartaalin tapaamisista, samalla saatteella kuin ennenkin: Nämä eivät tietenkään kata kaikkea vuorovaikutusta ja päälle tulee esimerkiksi mailinvaihtoa, seminaareja, kutsutilaisuuksia, kuulemisia ryhmissä ja kokouksissa ja ihan satunnaisia kohtaamisia.

  • Aalto-yliopisto
  • Aalto-yliopiston ylioppilaskunta
  • Beer Hunter’s
  • Blic
  • Eesti Rohelised
  • Elinkeinoelämän keskusliitto
  • Energiateollisuus
  • Euroopan lasten ja nuorten neuvosto
  • Gubbe
  • HaminaKotka Satama
  • Helen
  • Honkajoki Oy
  • Kemianteollisuus
  • Kongsberg
  • KRIS-Satakunta
  • Metsä Group
  • Miljöpartiet
  • Natonuoret ry
  • NEOT
  • Pellervo ry
  • Predicell
  • Rajavartiolaitos
  • Rakennusteollisuus
  • Romanian suurlähetystö
  • Sahateollisuus
  • Saksan suurlähetystö
  • Sataedu
  • Satakunnan kauppakamari
  • Suomen Yrittäjät
  • Taksiliitto
  • TEK
  • Think Atom
  • Ukrainan suurlähetystö
  • Ulkopoliittinen instituutti
  • Vatajankosken Sähkö 
  • XAMK
  • Yhdysvaltain suurlähetystö

 

_MG_7433

Koronasta saatiin siedettäväksi rokotteilla, mutta kausi jatkuu poikkeuksellisena Venäjän hyökättyä raakalaismaisesti Ukrainaan. Vaaliuurnilla 2023 kannattaa muistaa, että kansanedustajia ei valita vain toteuttamaan poliittisia ohjelmia, vaan kantamaan vastuuta kaikissa eteen tulevissa tilanteissa.

Edessä on kauaskantoisia johtopäätöksiä – Ryhmäpuheenvuoro täysistunnossa 20.4.2022

(Vihreiden ryhmäpuheenvuoro eduskunnan täysistunnossa 20.4.2022, käsittelyssä valtioneuvoston ajankohtaisselonteko turvallisuusympäristön muutoksesta)

Arvoisa puhemies,

Maailma muuttui rajusti 24.2.2022. Tai sitten se muuttui jo helmikuussa 2014. Tai ehkä 8. elokuuta 2008? Asetettiin lähihistorian merkkipaalut miten tahansa, tällä hetkellä on täysin selvää, että naapurimaamme Venäjä on valmis käyttämään raakalaismaista sotavoimaa valtavassa mittakaavassa harhaisten tavoitteidensa ajamiseen ja vähät välittää sopimuspohjaisesta yhteistyöstä tai edes ihmisarvosta. Kovimmin sen kokevat paraikaa ukrainalaiset, jotka puolustavat maataan urheasti. Eivätkä he puolusta vain Ukrainaa, he puolustavat tosiasiassa koko Eurooppaa. Ukrainan asia on meidän asiamme.

Tämä synkkä aika synkkine käänteineen pakottaa tarkastelemaan omia aiempia linjauksiamme ja valintojamme. Vuonna 2020 julkaistu ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko kuvaa jänniteisen suurvaltakilpailun maailmaa, jossa Venäjän tavoitteena on etupiirijako, ja jossa sen kynnys sotilaallisen voiman käyttöön on madaltunut. Helmikuussa Venäjä marssi tuon kynnyksen yli täydellä voimalla Ukrainaan ja törmäsi paitsi puolustajan vastarintaan, myös yhtenäisen lännen rajuihin sanktioihin. Jännitteinen suurvaltakilpailu on edennyt hylkiö-Venäjän eristämiseen ja uuteen rautaesirippuun.

Edessä on nyt tärkeä parlamentaarinen käsittely ja hyvin mahdollisesti historiallisia johtopäätöksiä.

On siis erittäin tervetullutta, että hallitus on tässä tilanteessa valmistellut uuden ajankohtaisselonteon, joka käsittelee turvallisuusympäristön muutosta ja sen edellyttämiä toimenpiteitä. Edessä on nyt tärkeä parlamentaarinen käsittely ja hyvin mahdollisesti historiallisia johtopäätöksiä.

On valtavan surullista, ettei eduskunnan pitkäaikaisin kansanedustaja, ministeri Ilkka Kanerva ole enää keskuudessamme ja mukana tässä käsittelyssä. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan kokeneen konkarin painava asiantuntemus olisi arvokasta juuri nyt. Lepää rauhassa, Ike.

Ajankohtaisselonteko käsittelee käsillä olevaa tilannetta laajasti kautta yhteiskunnan taloudesta kyberturvallisuuteen ja huoltovarmuudesta kriisinsietokykyyn. Kaikki näistä näkökulmista ovat tärkeitä ja ansaitsevat tulla punnituksi tarkkaan.

Keskeisin ja kauaskantoisin sisältö selonteossa liittyy Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen asemointiin. Suomi ei ole ollut vuosiin puolueeton maa, mutta olemme valinneet olla sotilaallisesti liittoutumaton. Naton osalta meille on riittänyt tiivistynyt yhteistyö ja mahdollisuus hakea jäsenyyttä.

Nyt käynnissä on sen arviointi, riittääkö se enää. Suomalaisten selkeä enemmistö on kääntynyt nopeasti sille kannalle, että ei, ei riitä.

Vihreä eduskuntaryhmä suhtautuu myönteisesti Suomen Nato-jäsenyyteen ja sen ripeään edistämiseen.

Ajankohtaisselonteko puolestaan toteaa, että Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden myötä kynnys sotilaalliseen voimankäyttöön Itämeren alueella nousisi, mikä lisäisi alueen vakautta pidemmällä tähtäimellä.

Vihreä eduskuntaryhmä suhtautuu myönteisesti Suomen Nato-jäsenyyteen ja sen ripeään edistämiseen.

Näin merkittävässä ja kauaskantoisessa päätöksenteossa myös puolueet ovat instituutioina tärkeässä roolissa, ja eduskuntaryhmä seuraa puolueen keskustelua ja linjauksia tiiviisti päätöksenteon edetessä: Tässä tärkeänä etappina on puoluevaltuuskuntamme kokous ensi lauantaina.

Kun tämä eduskunta ja koko kansakunta käyvät keskustelua Suomen valinnoista, on keskustelussa oltava tilaa erilaisille äänille, mielipiteille ja painotuksille. Sitä on demokratia, ja juuri sen kautta jalostuvat parhaat päätökset.

Pohdinta Nato-jäsenyydestä ei rajaudu vain siihen, haluammeko liittouman jäseneksi. Edessä on pohdinta siitäkin, millainen Nato-maa haluaisimme olla – miten rakentaisimme tehokkaimmin omaa ja yhteistä turvaa ja vakautta? Reunaehdot jäsenyyteen ovat toki selvät: Uudet jäsenvaltiot liittyvät Pohjois-Atlantin sopimukseen täysimääräisin oikeuksin ja velvoittein.

Tavoitteena on yhä vakaampi, ennakoitavampi ja turvallisempi Suomi ja maailma.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti maailmaa ja Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan perusteita, mutta ei sen tavoitteita. Tavoitteena on yhä vakaampi, ennakoitavampi ja turvallisempi Suomi ja maailma. Se vaatii paljon muutakin kuin sotilaallista varautumista ja varustautumista, vaikka ne nyt tarpeen ovatkin.

Ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjunta ovat edelleen välttämättömiä kestävän tulevaisuuden edellytyksiä. Eriarvoisuuteen on puututtava, eikä rauhantyötäkään ei saa unohtaa.  Maailman noin 13 000 ydinkärkeä muodostavat eksistentiaalisen uhan, josta on päästävä ydinaseriisunnan kautta. Elämme edelleen kansainvälisesti verkottuneessa taloudessa – se on yksi vaurautemme lähteistä. Henkinen kriisinsietokyky puolestaan kumpuaa luottamuksesta, hyvinvoinnista ja perusturvasta – kulttuuria ja koulutusta unohtamatta.

Meidän on siis jatkossakin tehtävä laaja-alaisesti työtä turvallisemman Suomen, Euroopan ja maailman eteen.

Toivotan eduskunnalle viisautta tämän tärkeän selonteon käsittelyyn.

_MG_7410

Fossiilienergiasta on nyt kiire päästä irti, ja 1970-luvun opit ovat siinä avuksi

(Julkaistu Verde-lehdessä 4.4.2022)

Vuonna 1973 alkanut öljykriisi herätti aikanaan radikaaleihin toimiin energian säästämiseksi ja öljyn korvaamiseksi. Sama on edessä nyt, ja historia tarjoaa siirtymään työkaluja.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa jatkuu jo toista kuukautta. Edes Ukrainan aiheuttamat massiiviset tappiot ja taloudellisen eristämisen raju hintalappu eivät ole saaneet Venäjää luopumaan järjettömästä sodastaan, ainoastaan pakon edessä muuttamaan suunnitelmiaan ja tavoitteitaan.

Yksi Venäjän hirmutekoja, sotavoimaa ja Putinin valtaa tukeva asia on se, että kaikesta huolimatta venäläistä fossiilienergiaa virtaa edelleen Eurooppaan ja maailmalle, ja tuotot siitä kilahtavat Putinin sotakassaan.

Siksi venäläisestä fossiilienergiasta pitää päästä kiireesti irti. Kaikki fossiilienergian käytön vähentäminen palvelee tässä haasteessa, ja kyse on samalla siirtymästä, jonka välttämättömyys on ollut jo ilmastotieteen sanoman myötä selvä.

Sota ja Venäjän geoekonomisen vallan riisuminen näkyy väistämättä energian hinnassa. Se hinta on oikein ja viisasta maksaa. “Kaasu voi olla kallista mutta vapaus on korvaamatonta”, kuten Viron pääministeri Kaja Kallas on todennut.

Silti hinnannousu tietää monenlaista tuskaa. Tähän energiakriisiin vastaaminen edellyttää laaja-alaista politiikkaa ja toimenpiteitä, joilla energiaa saadaan säästettyä ja fossiilisen energian vaihtoehtoja nopeutettua.

Haaste on kiistatta mittava. Se ei kuitenkaan ole täysin ennennäkemätön. Lokakuussa 1973 öljyä tuottaneet arabimaat leikkasivat öljyntuotantoa ja -vientiä useisiin länsimaihin.

Taustalla oli Jom Kippur -sota, jossa Egypti ja Syyria olivat hyökänneet Israeliin. Öljyn hinta räjähti nousuun, mikä ravisutti rajusti edulliseen öljyyn nojanneita talouksia. Ensimmäinen öljykriisi sai siitä toipuvassa maailmassa vielä jatkoa toisen öljykriisin myötä 1979 Iranin vallankumouksen kutistaessa öljyntuotantoa.

Öljykriisistä puhutaan itse asiassa aika vähän suhteessa siihen, miten pitkäaikaisia vaikutuksia sillä oli. Monet niistä näkyvät edelleen, osa ihan arjessa asti.

Vuoden 1973 öljykriisi oli ennen kaikkea shokkiherätys energian säästäväisempään käyttöön.

Vuoden 1973 öljykriisi oli ennen kaikkea shokkiherätys energian säästäväisempään käyttöön. Polttoaineiden ja energiankäyttöön kohdennettiin monenlaisia sääntelytoimia ja viestintäkampanjoita eri maissa jouluvalojen käytön kiellosta lentämisen ja veneilyn rajoituksiin sunnuntaisin. Suomessakin asetettiin tiukkoja rajoituksia sisälämpötiloista, ja joulukuusta 1973 kesäkuuhun 1974 suurin sallittu nopeus kaikilla ajoneuvoilla oli 80 km/h.

Tarve säästää energiaa heijastui myös teknologian kehitykseen ja käyttöönottoon. Autoissa polttoainetehokkuus nousi uuteen rooliin ja esimerkiksi etuveto, turbot ja kevyemmät materiaalit yleistyivät.

Nopeasti kallistunut öljy herätti paitsi pakon edessä säästämään energiaa, myös etsimään ja kehittämään vaihtoehtoisia tapoja tuottaa energiaa. Tämänkin herätyksen hedelmistä nautitaan yhä.

Ranskassa käynnistettiin pääministeri Pierre Messmerin johdolla hänen nimeään kantanut valtavan mittakaavan ydinvoimainvestointisuunnitelma. Kaikkein kunnianhimoisimpia tavoitteitaan Messmer-suunnitelma ei koskaan saavuttanut, mutta 1990-luvun alkuun mennessä Ranskassa oli saatu käyntiin yli 50 uutta ydinreaktoria. Näiden ansiosta Ranskan verkossa virtaa edelleen Keski-Euroopan vähäpäästöisintä sähköä.

Tanskankin juuret tuulivoiman suurvaltana ovat öljykriisissä, joka herätti juutit tuulivoiman määrätietoiseen kehittämiseen. Myös aurinkoenergian edistäminen sai vauhtia, erityisesti Israelissa.

Yhdysvalloissa autoteollisuus ryntäsi kehittämään sähköautoja. Vaikka vallankumousta ei vielä tuolloin nähty, työ loi osaltaan pohjaa myöhemmille läpimurroille. Kansainvälinen energiajärjestö IEA perustettiin vastaamaan öljykriisin osoittamiin haasteisiin. Järjestön äskettäin julkaisemat neuvot energiansäästöön kuulostavatkin varsin tutuilta öljykriisien historiasta.

Valitettavasti Suomessa johtopäätökset energiantuotannon osalta olivat vähemmän kestäviä. Öljykriisi nimittäin toimi täkäläisen turpeen laajamittaisen energiakäytön lähtölaukauksena. Kyseessä ei siis ole mikään ikiaikaisen tärkeä suomalainen perinne-elinkeino.

Kaikesta tarmosta ja tohinasta huolimatta 1970-luvun öljykriisit eivät irrottaneet globaalia taloutta öljystä, laajemmin fossiilienergiasta puhumattakaan. Kriisivuosien jälkeen öljy halpeni, maailma vaurastui ja energiatehokkuus hyödynnettiin kasvaneena kulutuksena rebound-ilmiön myötä.

Vaikka monet öljykriisistä kummunneet toimet ja keksinnöt ovat olleet avuksi myös ilmastonmuutoksen hillinnässä, ja vaikka tietoa ilmastonmuutoksen vaaroista alkoi jo kertyä, oli halvan ja näppärän fossiilienergian houkutus liian suuri.

Se, että fossiilienergian kauppiaat pyrkivät tietoisesti ja valitettavan tehokkaasti estämään ilmastotoimia, ei varsinaisesti auttanut. Osasyy on toki sekin, että uusilla teknologioilla kestää aikansa skaalautua ja vaihtoehtoisen energian läpimurto oli monin osin vasta alkuvaiheessa kun kriisitunnelma hellitti.

Yksi keskeinen oppi öljykriisistä tämän päivän energiakriisiin on se, että isokin muutos on mahdollinen, kun siihen sitoudutaan tosissaan.

Yksi keskeinen oppi öljykriisistä tämän päivän energiakriisiin on se, että isokin muutos on mahdollinen, kun siihen sitoudutaan tosissaan. Olemme ihmisinä ja yhteiskuntana usein varsin muutosvastarintaisia, mutta lopulta erittäin hyviä sopeutumaan muutokseen, kun se koetaan välttämättömäksi.

Nyt on oikein ja välttämätöntä leikata fossiilienergian kulutusta ja vauhdittaa sitä korvaavaan energian tuotantoa, ja se onneksi ymmärretään varsin laajasti. Tuoreimmat uutiset venäläisten joukkojen raakuuksista Ukrainassa alleviivaavat selvää asiaa vielä entisestään.

Vaikka akuutti syy leikata fossiilienergian kulutusta on Venäjä, tiedostamme tänä päivänä menneitä vuosikymmeniä paremmin myös tarpeen pitää ilmasto siedettävänä ja planeetta kunnossa. Siksi 1970-luvulla orastavasti alkanut siirtymä fossiilienergian jälkeiseen maailmaan on vihdoin vietävä maaliin asti.

 

Edessä entistä eurooppalaisempi Nato

(Kirjoitus Verde-lehteen 16.3.2022)
Putinin sota on herättänyt Euroopan maat panostamaan puolustukseensa. Tervetullut kehitys vaikuttaa myös Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen maisemaan.

Venäjän roistomainen hyökkäys päättäväisesti ja sisukkaasti puolustautuvaa Ukrainaa vastaan jatkuu jo kolmatta viikkoa. Euroopassa käydään nyt täysimittaista sotaa, jossa panssarivaunut jylisevät, singot ärjyvät, tykistö jauhaa ja kaatuneet lasketaan tuhansissa.

Tällaisen sodan tässä mittakaavassa ei pitänyt enää olla edes mahdollinen, ei ainakaan Euroopassa. Näin arvioitiin kylmän sodan päättymisen jälkeen useissa Euroopan maissa, joissa asevoimien kokoa karsittiin reippaasti ja hankintoja ja osaamista suunnattiin kriisinhallintaa ja epäsymmetrisiä konflikteja silmällä pitäen.

Nyt on toinen ääni kellossa. Venäjän voimatoimet Georgiasta alkaen ja erityisesti Krimin valtaus herättelivät jo Länsi-Euroopassa ja Natossa pohtimaan ja lisäämään puolustuspanostuksia muuttuvassa maailmassa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on kuitenkin laittanut tässä kehityksessä uuden vaihteen silmään.

Euroopan johtava talousmahti on jatkossa sotilaallisesti itsensä kokoinen.

Järeimmästä liikkeestä ilmoitti Saksa. Liittokansleri Olaf Scholz linjasi massiivisesta 100 miljardin euron lisärahasta maan puolustukseen. Saksa nostaa myös puolustusmäärärahansa pysyvästi Naton edellyttämään kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Euroopan johtava talousmahti on jatkossa sotilaallisesti itsensä kokoinen.

Puolustuskyky ei tietenkään ole lopulta euroja, vaan varusteita, kalustoa ja osaavia ihmisiä. Kyvykkyyden rakentaminen ottaa aikansa, käytännössä vuosia. Nato on Euroopan puolustuksen kivijalka, mutta nykyisellään Naton riippuvuus Yhdysvalloista on selkeä. Kehitys, jossa sekä Nato että EU vahvistuvat ei ole mitenkään poissulkevaa, vaan toisiaan täydentävää.

Yhdysvallat ei ole menossa Euroopasta mihinkään, ja hyvä niin.

Esimerkiksi brittiläisen IISS-ajatuspajan raportti vuodelta 2019 maalasi karun kuvan siitä, miten Nato pärjäisi ilman amerikkalaisia. Sama raportti tosin Ukrainassa nähdyn myötä yliarvioi Venäjän asevoimien suorituskykyä reippaasti. Ukrainan sodan myötä koetun herätyksen myötä tilanne kuitenkin muuttuu tulevaisuudessa.

Naton eurooppalainen pilari vahvistuu. Yhdysvallat ei ole menossa Euroopasta mihinkään, ja hyvä niin. Naton vahva transatlanttinen luonne säilyy jatkossakin.

Silti on ollut jo pitkään selvää, että eurooppalaisten hartioiden on kannettava maanosan turvallisuudesta jatkossa enemmän vastuuta Tyynenmeren suunnan painottuessa Yhdysvaltojen näkökulmassa. Nyt näin myös alkaa tapahtua.

Toki Ukrainan sota on nostanut myös päättäväisesti linjansa löytäneen Euroopan Unionin uuteen asemaan turvallisuuspoliittisena yhteisönä. Konkreettinen EU-puolustusyhteistyö saa sekin nyt vauhtia, ja esimerkiksi siihen aiemmin varautuneemmin suhtautuneissa Ruotsissa ja jopa Tanskassa on löytymässä uutta intoa asiaan.

Kehitys, jossa sekä Nato että EU vahvistuvat ei ole mitenkään poissulkevaa, vaan toisiaan täydentävää. Mikään EU-puolustus ei siis ole korvaamassa Natoa eikä päällekkäisiin rakenteisiin ole minkäänlaista kiinnostusta. EU:n avunantolauseke 42.7 on erittäin tärkeä mekanismi, mutta ei missään määrin Natoa vastaava yhteisen puolustuksen järjestely. Naton merkitystä korostaa myös brexit, jonka myötä eurooppalaisen puolustuksen kannalta keskeinen Iso-Britannia on unionin ulkopuolella. Tulevaisuudessa Nato on nykyistä sekä eurooppalaisempi että vahvempi liitto, jossa sen eurooppalaiset jäsenvaltiot kantavat nykyistä suuremman vastuun yhteisen maanosamme rauhasta.

Ukrainan sota on johtanut Suomessa ja Ruotsissa Nato-kannatuksen rakettimaiseen nousuun. Se on erittäin ymmärrettävää. Silti Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisia valintoja ei pidä tehdä niinkään reaktiona akuuttiin kriisiin. Valinnat on tehtävä aikaa kestävästi, ja suhteessa arvioituun turvallisuusympäristön kehitykseen – jota Putinin valmius ja halu sotia kovallakin hinnalla tietysti nyt rajusti määrittää.

Tämän kehityksen myötä Suomen ja Ruotsin jääminen Naton ulkopuolelle asettuisi entistäkin erikoisempaan valoon.

Kehitykseen liittyy tietysti valtavasti epävarmuutta. Se on kuitenkin selvää, ettei luottamus Venäjään ole palaamassa pitkään aikaan. Ukrainan aiheuttamista mittavista tappiosta huolimatta Venäjän sotilaallinen uhka on olemassa ja Euroopan demokratiat varustautuvat nyt uudella otteella puolustamaan arvojaan. Siinä tärkein instituutio on Nato. Tämän kehityksen myötä Suomen ja Ruotsin jääminen Naton ulkopuolelle asettuisi entistäkin erikoisempaan valoon.

Tulevaisuudessa Nato on nykyistä sekä eurooppalaisempi että vahvempi liitto, jossa sen eurooppalaiset jäsenvaltiot kantavat nykyistä suuremman vastuun yhteisen maanosamme rauhasta. Meidän luonteva ja turvallinen paikkamme on olla mukana jäsenenä kehittämässä Natoa ja Euroopan puolustusta yhdessä liittolaistemme kanssa.

 

Ilmastopolitiikka on turvallisuuspolitiikkaa – Puheenvuoro ilmastolain käsittelyssä 8.3.2022

Puheenvuoro täysistuntosalissa 8.3.2022. Käsittelyssä uusi ilmastolaki.

Ilmastonmuutos on aina ollut turvallisuuskysymys; Se uhkaa suoraan elämämme ja taloutemme edellytyksiä maailmanlaajuisesti. 

Nyt ilmastopolitiikasta on tullut entistä selvemmin turvallisuuspolitiikkaa. Putinin valta ja häikäilemätön sotapolitiikka nojaa fossiilienergiaan ja siitä saataviin vientituloihin. On siis edistettävä mahdollisimman nopeaa irtautumista fossiilienergiasta; se on sekä ilmaston että isänmaan etu.

Nyt käsillä oleva esitys uudeksi ilmastolaiksi on siksi erittäin tärkeä ja tarpeen, se on fossiilittoman hyvinvointivaltion rakentamisen peruskivi. Turvallisuusteko tässä hetkessä ja erityisesti tulevaisuudessa. 

Vuonna 2015 säädetty ilmastolaki oli sekin tärkeä askel, joka on vahvistanut Suomen ilmastopolitiikan jatkuvuutta, suunnitelmallisuutta ja tiedepohjaisuutta. Uusi laki tuo kuitenkin kaivattua terästä ilmastopolitiikan selkärankaan asettamalla lain tasolla hiilineutraalisuustavoitteen ja aikataulutetun päästövähennyspolun kohti hiilinegatiivista Suomea. Suomi on hiilineutraali vuonna 2035. Vuoteen 2030 mennessä päästöjä vähennetään 60 prosenttia, vuoteen 2040 mennessä 80 prosenttia ja vuonna 2050 90 tai jopa 95 prosenttia. Nämä luvut perustuvat Ilmastopaneelin suosituksiin. Vuosilukuihin paalutettu eteneminen on tärkeää, sillä ilmastonmuutoksen ratkaisevat kumulatiiviset päästöt – se, kuinka paljon hiiltä ilmakehään ajan mittaan päätyy. 

Mitä realismiin tulee, jyrää fysiikka aina lopulta politiikan.

Aiemmin on noussut porua ilmastotoimien hinnasta. Se on sinänsä ymmärrettävää, mutta perustuu pitkälti väärään käsitykseen vaihtoehdoista. Kaikkein kallein vaihtoehto on jättää toimet tekemättä. Mitään business-as-usual-polkua ei ole, vaan etenevä ilmastonmuutos on ohittamaton ilmiö. Ja mitä keskusteluun “realismista” tulee, niin fysiikka jyrää kyllä aina lopulta politiikan.

Tätä viestiä teroitti myös hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n tuorein osaraportti, jonka viesti oli jälleen entistäkin vakavampi: Käynnissä on erittäin vaarallinen ja nopea muutos. Muutosta ei voida enää kokonaan estää, vaan tarvitaan myös sopeutumistoimia. Sitä voidaan ja sitä täytyy kuitenkin hillitä siedettävälle tasolle, ja on selvää että Suomi tekee tässä osansa. Tämän on ymmärtänyt tiedeyhteisön ohella kasvavassa määrin myös elinkeinoelämä, joka liputtaakin tiukan ja uskottavan ilmastopolitiikan puolesta. Fiksuja, vaikuttavia ja kustannustehokkaita ilmastotoimien pitää tietysti olla. Keskeistä on myös oikeudenmukaisuus ja reiluus – toimet eivät saa olla kenellekään kohtuuttomia. Ilmastopolitiikassa ei saa myöskään mennä ojasta allikkoon, vaan sitä on tehtävä keinoin, jotka samalla auttavat pysäyttämään luontokadon – toisen edelleen etenevän globaalin uhkan. Huoltovarmuuttakaan ei saa unohtaa – toki sekin pitää rakentaa kestävälle pohjalle.

On huolehdittava siitä, että meillä on tulevaisuus, jota puolustaa.

Ilmastolaki on siis puitelaki, joka ei itsessään juurikaan määrää miten tavoitteisiin päästään. Eri keinoista tavoitteisiin pääsemiseksi debatoidaan varmasti jatkossakin, mutta toivon että tieteeseen nojaava päämäärä olisi jo laajasti jaettu ja ymmärretty. 

Juuri nyt politiikan ja julkisen keskustelun fokus on ymmärrettäväsi välittömässä turvallisuudessa, sen puolustamisessa. Samalla on huolehdittava siitä, että meillä on tulevaisuus, jota puolustaa. Siksi tarvitaan ilmastolakia, ja kiitän vielä hallitusta tämän esityksen tuomisesta eduskuntaan.