fbpx
8H0A4824_uusi_bannerikoko

Sosiaalista mediaa on perusteltua suitsia – demokratiaa ja perusoikeuksia kunnioittaen

Trumpin potkut Twitteristä saivat vauhtia keskusteluun sananvapaudesta ja somen sääntelystä. 2020-luvun haasteena on saada demokratia alan kehityksessä kyytiläisestä kuskin paikalle. 

Keskiviikko 6.1.2021 jää historiaan päivänä, jolloin Yhdysvaltain kongressiin kohdistui presidentti Donald Trumpin itse lietsoma, salaliittoteorioiden vauhdittama väkivaltainen vallankaappausyritys. Kongressirynnäkön jälkiseurauksena Trump suljettiin ulos Twitteristä ja muilta merkittävimmiltä sosiaalisen median alustoilta, minkä lisäksi Google, Apple ja Amazon lopettivat radikaalin äärioikeiston ja salaliittoteoreettikojen suosiman Parler-sovelluksen tukemisen. 

Näiden virtuaalisten megafonien ja torikokousten hiljentäminen on herättänyt kiivasta keskustelua sananvapaudesta ja some-jättien vallasta. Aihepiirin parissa on kuplinut pitkään, mutta näyttää siltä, että Washington D.C.:n tapahtumat saattavat lopulta muodostua yhdeksi käännepisteeksi koko verkottuneen digitaalisen viestinnän kehitykselle.

Mitä sananvapaus on, ja mitä se ei ole

Sananvapaus on aivan keskeinen liberaalin demokratian ominaisuus ja perusoikeus. Sitä ymmärretään kuitenkin ahkerasti väärin joko tietämättömästi tai tarkoituksella. Kaikessa yksinkertaisuudessaan sananvapaus on oikeus ilmaista julkisesti mielipiteitään ilman ennakkosensuuria. Sananvapaus ei kuitenkaan tarkoita oikeutta saada ääntään kuuluviin haluamallaan alustalla. Hesarin ei esimerkiksi tarvitse laittaa lähettämiäni mielipidekirjoituksia lehteen. Olen kuitenkin vapaa perustamaan oman lehteni, jos siltä tuntuu. Sananvapaus ei myöskään tarkoita sitä, etteikö typeriä sanomisiani saisi kritisoida. 

Sananvapaus ei tarkoita oikeutta saada ääntään kuuluviin haluamallaan alustalla.

Toinen sananvapaudesta viljelty kummallinen käsitys on, että se olisi jokin absoluuttinen ja koskematon asia. Se ei kuitenkaan ole ainoa perusoikeus, ja perusoikeudet voivat olla keskenään ristiriidassa. Sananvapauteen onkin säädetty käytännössä kaikissa demokratioissa erilaisia rajoituksia, joilla pyritään suojelemaan esimerkiksi henkeä, terveyttä, yhteiskuntarauhaa ja yksityisyyttä.

Sananvapauden ja liberaalin demokratian suhteeseen liittyykin kiinteästi filosofi Karl Popperin esittämä niin sanottu suvaitsevaisuusparadoksi. Popperin mukaan suvaitsemattomuutta loputtomasti suvaitseva yhteiskunta lakkaa ennen pitkää olemasta suvaitseva ja vapaa. Mikäli autoritäärisiä liikehdintää ei rajoiteta, jää yhteiskunta hirmuvallan alle. Tämä ei ole kuivaa filosofista teoriaa vaan todellinen tapahtumaketju, joka on historiassa todistettu liian monta kertaa. Popper joutui itse jättämään kotimaansa natsivaltaa paetakseen.

Sananvapaudella on siis syystäkin tarkkaan harkitut rajansa. Sananvapauden puolustamisen julistaminen onkin siksi usein sisällöllisesti merkityksetöntä mölinää, jonka varjolla pyritään enemmänkin hiljentämään kuin suojelemaan moniäänistä yhteiskuntaa. Analyyttinen keskustelu sananvapauden tarkoista rajoista tämän huutelun sijaan onkin sitten tärkeä osa liberaalia demokratiaa, ja sitä soisi käytävän nykyistä ahkerammin.

Some-jättien vastuu ja valta

Periaatteessa sananvapauden näkökulmasta Trumpin heivaaminen pois Twitteristä ja muista palveluista on yksinkertainen ja ongelmaton asia. Twitter on kaupallinen palvelu, joka on määritellyt omat sääntönsä. Harhaisilla hyökkäyksillään demokratiaa vastaan Trump rikkoi niitä ja sai kenkää. Mitään sananvapautta tämä ei riko, sillä Trump on edelleen vapaa saarnaamaan juttujaan esimerkiksi tiedotteilla. Vastaavasti hänen seuraajansa ovat edelleen vapaita vaihtamaan yhä sakeampia q-anon-huurujaan vaikka suosikkisovellus lakkaisikin toimimasta. 

Käytännössä asia ei ole lainkaan näin yksinkertainen, sillä sosiaalinen media on nivoutunut tiiviisti osaksi yhteiskuntaa. Somepalveluita tuottavat yritykset ovat itse pyrkineet korostamaan asemaansa alustoina, eivät perinteisenä, toimitettuna mediana, joka on vastuussa julkaisemastaan sisällöstä. Tähän logiikkaan nojaten ne ovat aikaansaaneet sekä hyvää että pahaa. Sosiaalinen media on tasapäistänyt tiedonkulkua ja hajauttanut valtaa ja mahdollistanut valtavasti uutta ja uudenlaista inhimillistä vuorovaikutusta, mikä näkyy sekä arjessa että koko yhteiskunnassa. Ilman Twitteriä ja Facebookia en tietäisi mitä vaihto-opiskelukavereilleni kuuluu eikä #metoo-ilmiötä olisi ikinä nähty. 

Sosiaalisen median jättifirmoille on keskittynyt ennennäkemättömästi valtaa, joka on varsin heikosti demokraattisessa kontrollissa.

Samat alustat ovat kuitenkin paitsi helpottaneet väkivallan, vihan ja häirinnän mobilisointia, suorastaan ruokkineet sitä ja pyrkineet hyötymään siitä taloudellisesti. Kaiken tämän ohessa niitä pyörittäville firmoille on keskittynyt ennennäkemättömästi valtaa, joka on varsin heikosti demokraattisessa kontrollissa. 

Trumpin bännääminen osoittaa ehkä tietynlaista moraalista krapulaa. Kenties somejätit valpastuvat nyt laajemminkin suitsimaan henkeä, terveyttä ja vapautta uhkaavaa sisältöä. Niille keskittynyt valta ei silti katoa mihinkään, eikä mikään takaa sitä, että näiden palveluiden narut ovat nyt tai tulevaisuudessa erityisen hyväntahtoisissa käsissä. Digitalisaation kiihdyttämä voittaja vie kaiken -dynamiikka on kaiken lisäksi johtanut siihen, että nykyisillä somealustoilla on käytännössä monopolimainen asema. 

Todennäköinen vastaus sosiaalisen median aiheuttamiin ongelmiin on alustayhtiöiden omaehtoinen “disneytyminen”, kuten Jussi Pullinen kirjoittaa. Tässä kehityksessä yhtiöt mainehaittojen ja uuden sääntelyn pelossa siivoavat sisällön entistä tarmokkaammin mahdollisimman harmittomaksi ja ristiriidattomaksi. Tämä kyllä hillitsee osaa haitallisista lieveilmiöistä, mutta leikkaa siivet somelta yhteiskuntaa uudistavana voimana ja vahvistaa siten olemassa olevia valtarakenteita. Yhdysvaltalaisten somejättien sensuurilinjassa korostuu luonnollisesti sikäläinen näkökulma. Trumpin hiljentämisen jälkeenkin moni despootti ja hirmuhallinto on saanut jatkaa viestimistään.

Demokratiaa ja perusoikeuksia kunnioittava kontrolli tarpeen

Ihannemaailmassa meillä olisi tulevaisuudessa mahdollisimman paljon somen hyviä puolia hyödynnettävänä ja haittoja hillittäisiin mahdollisimman tehokkaasti. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty. 

Yksinkertaisinta olisi korostaa sääntelyllä somepalveluiden velvollisuutta valvoa sisältönsä lainmukaisuutta ja kitkeä valheellista tietoa. Twiittejä, kuvia, videoita ja statuspäivityksiä pärisee tuhansia sekunnissa, joten työ voi vaikuttaa kohtuuttomalta. Alustayhtiöt ovat kuitenkin olleet yllättävän tehokkaita kitkemään esimerkiksi alastomuutta, suojelemaan tekijänoikeuksia ja keräämään ja hyödyntämään käyttäjätietoa markkinointiin algoritmeillaan. Jos halua tai pakko olisi, voisivat nämä firmat kitkeä valetietoa ja häirintää palveluistaan paljon nykyistä tehokkaammin. Suurempi haaste on tietysti rajanveto sen välillä, mitä hyväksytään ja mitä ei.

Tarkkaan määritelty velvoittava sääntely voisi kuitenkin myös sementoida nyky-yhtiöiden asemaa entisestään. Kilpailevan twitterin perustaminen olisi vaikeampaa, jos alusta asti vastuulla olisi käyttäjäkunnan tarkka moderointi.

Politiikan ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen kannalta nykyiset somealustat ovat jo muodostuneet keskeisiksi foorumeiksi. Johtaisiko tarkempi sensuuri sitten siihen, että jotkin mielipiteet ja ajatukset suljettaisiin näiltä keskeisiltä foorumeilta pois, mikä sitten vain ruokkisi niitä entisestään ja pahentaisi yhteiskunnan jakaantumista? Tämä höyrykattilateoria ei ole täysin uskottava. Nykyisten somejättien vaikutus on nimenomaan ollut se, että ne ovat avittaneet ääriajattelijat näkyville ja toistensa pariin, mikä on ruokkinut näitä keloja entisestään. 

Nykyiset kuplautuneet todellisuudet ovat levinneet pitkälti lähes kaikille tutuilla yhteisillä alustoilla, vaikka niiden juuret olisivatkin marginaalisemmissa verkkoyhteisöissä.

Tavallinen tallaaja innostuu kaatamaan parlamenttia tai vastustamaan rokotteita kaiketi todennäköisemmin, jos sitä hänelle erikseen mainostetaan hänen selatessaan käytettyjä pesukoneita, kuin siinä tilanteessa, että hänen pitää ensin itse etsiä käsiinsä ja asentaa uusi hähmäinen sovellus. Kuplautumisen kiihtyminen somejättien tiukemman kontrollin kautta on sikäli hieman ontto huoli, että nykyiset kuplautuneet todellisuudet ovat levinneet pitkälti lähes kaikille tutuilla yhteisillä alustoilla, vaikka niiden juuret olisivatkin marginaalisemmissa verkkoyhteisöissä. 

Vaihtoehtona on esitetty sitäkin, että sosiaalinen media otettaisiin julkisiin käsiin. Julkisesti hallinnoitu sosiaalinen media on tietysti korkeintaan niin vapaa ja demokraattinen kuin yhteiskunta sen taustallakin, mistä Kiina on hyvä esimerkki. Somealustoille nyt keskittynyt valta siis ei välttämättä olisi sen paremmassa käytössä julkishallinnossakaan. Perusoikeuksiin ollaan usein pelottavan innokkaita kajoamaan kansallisen turvallisuuden nimissä myös demokratioissa.

Minulla ei ole valmista sapluunaa siihen, miten sosiaalista mediaa tulisi tarkalleen säännellä. Ainakin alustojen vastuiden selkeä määrittäminen ja algoritmien avoimuus osana oikeutta oman henkilökohtaisen tiedon hallintaan olisivat uskoakseni oikeita askelia. Tähän suuntaan EU:n valmistelussa oleva uusi Digital Services Act on sääntelyä Euroopassa viemässäkin, mutta yksityiskohtien kanssa on syytä olla tarkkana.

Sosiaalisen median maailma on nyt joka tapauksessa murroksessa. Viime vuosikymmeninä tämä teknologia on kehittynyt demokratian rakenteita ja lainsäädäntöä nopeammin. Teknologia kehittyy yhä vauhdilla, mutta nyt näyttää siltä, että on sääntelyn ja rakenteiden vuoro ottaa kiinni. Painetta ja hyviä perusteluita tähän on, ja on tärkeää että kuskin paikalla on demokraattinen päätöksenteko ja ohjenuorana perusoikeuksien kunnioittaminen.

 

ps. Vihreissä valmistellaan paraikaa uutta tietopoliittista ohjelmaa, joka käsittelee myös tässä kirjoituksessa pohdittuja teemoja – ja paljon muutakin. Ohjelmaluonnoksen avoin kommenttikierros ehti jo päättyä, mutta kuulen valmistelevan työryhmän jäsenenä edelleen mielelläni palautetta aiheesta.

 

trumpsome

Hei hei, sanoi Twitter Trumpille. Ei tule ikävä.

 

 

Hyökkäys kongressiin muistuttaa, että demokratiaa on puolustettava täälläkin

Salaliittoshamaani senaatissa on koomisen absurdi näky, mutta tarkoituksella kiihotettu hyökkäys demokratiaa vastaan on äärimmäisen vakava ja huolestuttava asia.

Sillä, että kylvää tarkoituksella vihaa, salaliittohuuruja ja epäluottamusta demokratiaa kohtaan on seurauksensa. Niitä nähtiin eilen Yhdysvalloissa, kun presidentti Trumpin fanaattiset kannattajat rynnäköivät kongressiin.

Uutiskuva naamansa maalanneesta paidattomasta sarvipäästä heilumassa senaatin salissa on absurdi, totaalista meemimatskua. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä sekoilusta, vaan istuvan presidentin oman maansa demokratiaa vastaan kiihottamasta, väkivaltaisesta vallankaappausyrityksestä (toki kömpelöstä ja sekavasta sellaisesta), jonka yhteydessä loukkaantui ja kuoli ihmisiä.

Politiikkojen on tehtävä työtään demokratian keskeisiä instituutiota kunnioittaen.

Toivon todella, että eilen nähtiin Yhdysvaltojen poliittisen kulttuurin alennustilan aallonpohja, joka puhaltaa vauhtia demokratiaa kunnioittavaan, yhteistä etua ajavaan ja siltoja rakentavaan politiikan tekemiseen. Valitettavasti useiden republikaaniedustajien jatkunut tuki Trumpin vaalivilppihuuhaalle ei lupaa hyvää, kuten ei sekään, että merkittävä osa Trumpin kannattajista elää edelleen täysin omassa, tosiasioista irronneessa todellisuudessaan.

Yhdysvaltain tapahtumien soisi olevan herätys täälläkin. Suomalainen demokratia ei ole immuuni yrityksille horjuttaa tai jopa romuttaa sitä. Yhteiskuntaa hajottavan vallankäytön kannattajia, fasismin fanittajia ja valetiedon levittäjiä löytyy täältäkin, sekä valitettavasti niitäkin, jotka kyynisen vallantavoittelun nimissä tukevat tai flirttailevat tällaisen menon kanssa. Trump, siinä missä moni muukin esimerkki historiasta, osoittaa, että tällainen jengi on oikeasti vaarallista varsinkin päästessään valtaan.

Oli sitten omilta keloiltaan oikeistoa, vasemmistoa, konservatiivi tai liberaali, on demokratian puolustaminen yhteinen vastuu, jossa meillä ei ole varaa mokata. Sivistys, osallisuus ja keskinäinen ymmärrys ovat tässä tärkeitä, samoin asemaltaan vahva, vapaa ja vastuullisesti toimiva media. Politiikkojen on tehtävä työtään demokratian keskeisiä instituutiota kunnioittaen.

Kvartaalikatsaus eduskuntaan ja valtuustoon IV/2020

Vuoden viimeinen neljännes on budjettien aikaa.

Vuoden viimeinen kvartaali on perinteisesti talousarvioiden, eli ensi vuoden budjettien, aikaa sekä valtuustossa että eduskunnassa. Syksyn edetessä myös koronatartunnat nousivat Suomessakin vaarallisesti uuteen nousuun, mikä johti rajoitustoimien kiristämiseen eri puolella maata. Olin itse optimistisempi kohdennettujen rajoitusten, jäljityksen ja eristämisen tehosta tautia vastaan, mutta virus on ollut valitettavan vikkelä ja viheliäinen. Onneksi rokotukset on vihdoin saatu käyntiin, ja tunnelin päässä näkyy valoa vaikka vaikeat ajat jatkuvat yhä. 

Kansainvälisillä kentillä loppusyksy oli tapahtumarikasta aikaa. Joe Biden voitti Yhdysvalloissa presidentinvaalit, EU:n budjetista ja elpymispaketista saatiin lopulliset sovut kasaan ja vuoden päätteeksi EU:n ja Iso-Britannian uuden suhteen määrittävä sopimus saatiin neuvoteltua.

Näinkin pitkästä blogikirjoituksesta jää väistämättä valtavan paljon asiaa pois ja raportoimatta. Kannattaa siis seurata juttujani myös Twitterissä ja Facebookissa.

Eduskunta

Eduskunnan syksyä tahdittaa budjetin käsittely, joka kulkee vuosittain perinteisellä kaavalla. Hallitus antoi lopullisen esityksensä talousarviosta lokakuussa, valiokunnat käsittelivät esitystä ja kuulivat asiantuntijoita loka-marraskuussa ja lopulta valtiovarainvaliokunnan täydentämä budjetti hyväksyttiin juuri ennen joulutaukoa. Täysistunnossa käytiin keskustelut paitsi budjetista, myös oppositiopuolueiden varjobudjeteista. 

Kirjoitin budjettiesityksestä jo edellisen kvartaalikatsauksen yhteydessä, ja tuttuun tapaan esitys kulki eduskunnan läpi juurikaan muuttumatta. Budjetti on aina kompromissi, mutta päälinja elvyttävästä politiikasta on oikea ja mukana on monia ilmaston ja luonnon kannalta tärkeitä toimia kuten sähköveron lasku. Budjetin yhteydessä tarkastellaan myös talouden pitkän aikavälin näkymiä, ja on selvä että ekologisesti kestävän siirtymän ohella myös talouden kestävyysvaje fiskaalisessa mielessä vaatii kuromista. Yhtenä toimena aiemmin syksyllä työmarkkinajärjestöille heitetty eläkeputken poisto saatiin onneksi hallituksen voimin päätettyä – se tosin astuu voimaan vasta vuodesta 2023 alkaen. 

Eduskunnalla olisi syytä olla strategisempi rooli talousarviota linjatessa.

Käytännössä eduskunnan muutokset budjettiin tunnetaan ns. joululahjarahoina, joita tänä vuonna jaettiin n. 40 miljoonaa euroa. Monelta osin tämä rahaa menee sinänsä ihan hyviin juttuihin, kuten vaikkapa Luonnontieteellisen museon ylläpitoon tai päättäjille erinomaista tietoa toimittavan Helsinki GSE:n tilannehuonetoimintaan. Silti käytäntö, jossa eduskunta käyttää budjettivaltaansa talousarviosta alle promillen kattavien sekalaisten menolisäysten laatimiseen, kerää kritiikkiä aivan perustellusti. Käytäntö on tunnetusti myös varsin altis kotiinpäin vetämiselle. Pidemmän päälle eduskunnalla olisi syytä olla strategisempi rooli talousarviota linjatessa: Budjettivallan käyttäminen on lainsäädäntövallan ohella toinen eduskunnan perustehtävistä.

Loppusyksystä oma kalenterini eduskunnassa tiivistyi entisestään, kun siirryin tuuraamaan perheenlisäystä saanutta Iiris Suomelaa EU-kannat linjaavaan suureen valiokuntaan. Tällä hetkellä olen siis talousvaliokunnan, puolustusvaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsen, sekä maa- ja metsätalousvaliokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan varajäsen. Kokouksista ei ole pulaa.

Talousvaliokunnan loppusyksy on ollut erityisen ruuhkainen. Laaja-alainen valiokunta tekee kaiketi eniten lausuntoja koko talossa, ja nyt syksyllä oli koronakevään lainvalmistelubufferia purettavana samaan aikaan kuin koronan aiheuttama talousshokki vaatii edelleen huomiota. Koronaan liittyen valiokunnassa käsiteltiin mm. yleisen kustannustuen päivittämistä ja jatkamista, ravintolatuen joustavoittamista ja kulutusluottojen väliaikaisen korkokaton jatkoa. Energiaan liittyvää lainsäädäntöä on myös paljon. Sen juuret ovat tyypillisesti EU-tason sääntelyssä, jota vaivaa kautta linjan vinoutunut uusiutuvan energian suosiminen ja erilaisten ohjausmekanismien päällekkäisyys. Teknologianeutraalimmalla ja tiedelähtöisemmällä energiapolitiikalla EU voisi olla vielä paljon nykyistä vaikuttavampi toimija ilmastonmuutoksen ja luontokadon torppaamisessa.

Puolustusvaliokunnan ajasta suurin osa kuluu erilaisten katsausten parissa, mutta tällä kvartaalilla valiokunnassa saatiin valmiiksi myös konkreettista lainsäädäntöä, kun Puolustusvoimien kiinteistöjen eriyttäminen Senaatilta Puolustuskiinteistöt-tytäryhtiöön saatiin pitkän valmistelun jälkeen valmiiksi. Muutos on selkeä parannus nykytilaan ja parantaa edellytyksiä puolustusvoimien tehokkaalle kiinteistöjohtamiselle, mutta tytäryhtiörakenteen toimivuutta käytännössä pitää seurata vielä tarkkaan. Puolustusvaliokunnassa käsiteltiin loppusyksystä myös Suomen jatkoa Irak-operaatiossa. Pidin aiheesta vihreiden ryhmäpuheen täysistuntokäsittelyssä.

Suuri valiokunta poikkeaa toiminnaltaan muista valiokunnista. Se on suurempi (yllätys!), kokoontuu oman aikataulunsa mukaan ja kuulee säännöllisesti hallituksen ministereitä, kun nämä raportoivat menneistä ja tulevista tekemisistään EU:n ministerineuvoston kokouksissa ja muissa elimissä. Syksyn merkittäviä EU-asioita olivat EU:n monivuotinen rahoituskehys vuosille 2021-2027, erillinen elpymisrahasto ja siihen liittynyt oikeusvaltiovääntö Unkarin ja Puolan kanssa sekä EU:n ja Iso-Britannian yhteistyösopimus, jonka käsittely venyi lopulta välipäiville asti. Nämä EU-päätökset vaatisivat kaikki omat perinpohjaiset blogauksensa, mutta todetaan nyt tiiviisti, että jokainen näistä on poliittinen kompromissi ja sellaisena vähintään tyydyttävä tai siedettävä. EU:n yhteisesti koordinoitu finanssipoliittinen elvytyspaketti on perusteltu ja tarpeen, oikeusvaltioperiaate keskeinen osa EU:ta ja siksi sen sitominen rahanjakoon hyvä työkalu. EU:n budjetin ilmastopainotusten korostuminen on tervetullutta, mutta erityisesti maatalouspolitiikka olisi kaivannut paljon isompaa remonttia. EU-UK-sopimuskehikosta tuli aikalailla odotetun kaltainen. Brexit harmittaa edelleen, mutta nyt on tärkeää saada aikaan rakentava suhde saarivaltioon ja siihen sopimus luo pohjaa.

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko yhdistää hienosti niin sanotun laajan ja perinteisen, kovan turvallisuuden näkökulmat.

Yksi nyt syksyllä maaliin saatu isompi ponnistus on ollut uusi ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko, joka linjaa Suomen kansainvälisen politiikan tavoitteet ja painopisteet seuraaviksi vuosiksi. Olen ollut selonteon valmistelussa mukana seurantaryhmän jäsenenä. Selonteko yhdistää nähdäkseni hienosti niin sanotun laajan ja perinteisen, kovan turvallisuuden näkökulmat. Tätä fiilistelin myös ryhmäpuheessani täysistunnossa. 

Syksyn aikana poliittiseen keskusteluun ovat nousseet myös muun muassa sudet, kannabis ja turvetuotannon nopea pudotus. Susien ja kannabiksen suhteen toivoisin ennen kaikkea asiallista ja faktoihin nojaavaa keskustelua ja päätöksentekoa. Turpeen suhteen tarvitaan nyt käytännössä sitä paljon puhuttua reilua muutosta. Vaikeassa paikassa olevia yrityksiä ja alueita on paikallaan tukea kestävässä siirtymässä, mutta siirtymän on oltava sitten ihan oikeasti kestävä ja pohdittava ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjumisen asettamien reunaehtojen mukaisesti. Energiaturpeen tuotantoa ei esimerkiksi voi laajassa mittakaavassa korvata turpeen nostolla muuhun käyttöön. Energiantuotannossa biomassan on syytä jäädä turpeen korvaajana mahdollisimman pieneen ja väliaikaiseen rooliin.

Kirjoitin turpeesta pidemmin alkuvuodesta ja aiheesta jututti myös Uusi Suomi. Maikkarin aamussakin piipahdin debatoimassa turpeesta.

Joulukuussa perustuslakivaliokunta sai valmiiksi mietintönsä Pekka Haaviston ministerivastuumuistutuksesta. Valiokunnan antamat moitteet ovat vakava asia. Haaviston toimintaa kokonaisuutena arvioitaessa en kuitenkaan näe estettä jatkaa ulkoministerinä. Pekka on tehnyt ministerinä erinomaista duunia.

Valtuusto

Kaupunginvaltuusto kokoontui loka-joulukuussa yhteensä kuusi kertaa, joista yhden missasin puolustusselonteon seurantaryhmän seminaarin takia. Loppusyksyn kokouksissa  ehdittiin käsitellä taas iso pino aloitteita ja luonnollisesti ensi vuoden budjetti. Kokoukset on edelleen pidetty pääosin etänä, joskin paikan päälläkin saa kokoukset istua ja kourallinen valtuutettuja niin tekee.

7.10. pidetyssä valtuuston kokouksessa listalla oli muutamien lautakuntatäydennysten ja tonttien vuokraus- ja myyntiperiaatteiden lisäksi yhteensä 28 aloitetta, joista kaksi oli ryhmäaloitteita. Näitä ei luonnollisesti ehditty kerralla käsitellä, vaikka kokous tappiin asti eli yhteentoista kestikin. Käsittelyyn ehtivät muun muassa vihreiden ryhmäaloite 100 000 puusta Helsinkiin (toteutuu 15 vuoden kuluessa, jee!) ja demarien ryhmäaloite joukkoliikenteen käytön edistämisestä (erinomainen tavoite, mutta joidenkin ajama ilmaisuus kehno keino siihen).

Aloitteiden määrä on valtuutettujen parissa yleinen turhautumisen aihe, ja se tuskastuttaa itseänikin.

Aloitteiden määrä on valtuutettujen parissa yleinen turhautumisen aihe, ja se tuskastuttaa itseänikin. Olen tietysti tehnyt aloitteita itsekin, ja se on tärkeä keino saada valtuutettuna asioita aikaan. Monet, kenties jopa useimmat, aloitteet ovatkin ihan hyviä ja niillä tavoitellaan parempaa kaupunkia ja arkiympäristöä. Silti valtuuston kulttuuria olisi paikallaan viedä suuntaan, jossa jokaista aloitetta ei pyrittäisi saamaan valtuustokäsittelyyn 15 allekirjoituksella, vaan mittakaavaltaan pienet, yksittäiset aloitteet jätettäisiin suosiolla kaupunginhallituksen ja lautakuntien käsiin. 

21.10. pidetyssä kokouksessa aloitteiden käsittely jatkoi. Kokouksen asialistalla olivat myös nuorten aloitteet ja kuntalaisten aloitteet, jotka tulevat säännöllisesti nippuina valtuustoon keskusteltavaksi. Nuorten aloitteita on huomattavasti enemmän kuin kuntalaisaloitteita. Se on toki ymmärrettävää, kun täysi-ikäiset pääsevät itse ehdolle ja äänestämään. Kuntalaisten kannalta osallistuva budjetointi ja suorat yhteydenotot valtuutettuihin ja valtuustoryhmiin ovat nähdäkseni yleensä aloitteita fiksumpia ja vaikuttavampia kanavia. Nuorten aloitteet tarjoavat ikkunan nuorten huoliin, ja niitä lukiessa käy hyvin ilmi sekin, etteivät Helsingin nuoret ole mikään homogeeninen, yhdellä tapaa ajatteleva ihmisryhmä.

Kauden aikana moneen otteeseen elänyt valtuustoryhmärakenne muuttui 4.11. pidetyssä kokouksessa jälleen kerran, kun kristillisdemokraatit ja siniset yhdistyivät yhdeksi ryhmäksi – nimeltään kristillisdemokraateiksi ja sinisiksi. Kokouksessa myönnettiin Oy Apotti Ab:lle omavelkaista takausta. Apotti-hanke on ollut alusta asti ongelmallinen ja monelta osin esimerkki siitä, kuinka suurta, julkista tietojärjestelmäuudistusta ei pidä hankkia ja toteuttaa. Polkuriippuvuutta on kuitenkin ollut vaikeaa katkaista vauhdissa. Tärkeänä kaavapäätöksenä kokouksessa hyväksyttiin Laajasalon ratikkakortteli, jossa uuden sporavarikon päälle rakennetaan asuntoja. Varikko on tarpeen Kruunusiltojen kautta kulkevaa raideliikennettä varten. Sporakorttelia on hankkeena vastustettu Laajasalossa. Tämä on tyypillinen keissi, jossa kasvavan kaupungin alle jää väistämättä jonkin verran vihreää ympäristöä. Tiivis raidekaupunki säästää sitä silti monin verroin vaihtoehtoja enemmän, ja olen tyytyväinen että tällainen eri intressien yhteensovittaminen Helsingissä onnistuu.

Aloitesuma setvittiin 4.11. kokouksessa loppuun, ja käsittelyyn pääsivät myös oma aloitteeni viherkertoimen edistämisestä ja Petrus Pennasen aloite korttelipihapilotista. Nämä kaksi aloitetta suunniteltiin yhdessä ja yhteistyössä Korttelipihat takaisin -aktiivien kanssa. Tavoitteena on edistää vihreämpää ja viihtyisämpää kantakaupunkia. Molempia aloitevastauksia täydennettiin kokouksessa ponsilla, jotka toivottavasti vauhdittavat tavoitteen etenemistä.

Marraskuun toisessa kokouksessa 11.11. listalla olivat asumisen ja maankäytön toteutusohjelma sekä kunnan veroprosentit. AMA-ohjelma on erittäin merkittävä asiakirja, joka määrittelee muun muassa kaupungin asuntotuotantotavoitteen eli sen, kuinka paljon asuntoja kaupunkiin pyritään vuosittain rakentamaan. Tavoitetta nostetaan ohjelmassa nykyisestä 7000 asunnosta 8000 asuntoon vuodesta 2023 alkaen. Nosto on tarpeen, mutta tavoite olisi voinut olla korkeampikin. Kaupungin ilmastotavoitteet on ohjelmassa huomioitu melko hyvin, luonnon monimuotoisuuden osalta kaupunki kaipaisi edelleen strategisempaa otetta. Helsingin veroprosentit pysyvät tänä vuonna ennallaan. Kunnallisveron pitäminen ennallaan lienee fiksua erityisesti koronan aiheuttamat laajat talousvaikeudet huomioiden. Kiinteistövero on edelleen alikäytetty työkalu maankäytön ohjaamiseen ja varallisuuden kumuloitumisen näkökulmasta.

Erityisen tärkeää on, ettei keskeisiä kaupunki-infran investointeja lykätä, vaikka korona iskeekin.

25.11. kokouksessa keskusteltiin kaupungin budjetista vuodelle 2021. Missasin kokouksen, mutta osallistuin syksyn aikana toki oman valtuustoryhmämme sisäiseen budjettifuntsintaan. Kaupungin budjetti on tiukkojen neuvottelujen tulos, johon voi olla tyytyväinen. Erityisen tärkeää on, ettei keskeisiä kaupunki-infran investointeja lykätä, vaikka korona iskeekin. Ne kun maksavat itsensä takaisin, ja niistä nuukailu olisi järjetöntä. Helsinki-lisän poisto yli 1-vuotiailta on vaikea pala monelle, mutta budjettineuvotteluissa lisä päätettiin pitää alle 1-vuotialla ja leikkaus viivästää kesään vuodenvaihteen sijaan. Ymmärrän silti päätöksen aiheuttaman kiukun. Varhaiskasvatuksen resursseista onkin tärkeää huolehtia poiston rinnalla. 

Vuoden viimeisessä valtuuston kokouksessa 9.12. ohjelmassa oli budjetin lopullinen hyväksyminen, vuoden 2019 arviointikertomuksen johdosta suoritetut toimenpiteet, kaavoja ja aloitteita. 

Maakuntavaltuusto

Uudenmaan maakuntavaltuusto ehti loppusyksyllä kokoontua kertaalleen 15.12. päättämään Hiilineutraali Uusimaa 2035 -tiekartasta ja Suomenlahden merialuesuunnitelmasta. Äänestämäänkin päästiin tälläkin kertaa, kun tiekartasta esitettiin poistettavaksi mainintoja autoilun vähentämisestä ja lihatuotannon päästöistä. Pohja kuitenkin piti. Hyväksytty tiekartta on varsin hyvä, vaikka energiaosiossa duubioidaankin pienydinvoimaa lämmönlähteenä tiekartan tarkastaluaikajänteellä. Kiinnostava vertailukohta on esimerkiksi geoterminen energia, jonka potentiaalia tiekartassa nyt korostetaan, ja jonka pilottia paraikaa Otaniemessä valmistellaan. Jos tällainen tiekartta olisi tehty 2005, siinä tuskin olisi sanottu aiheesta mitään. 

Muuta

Eduskunnan ja valtuuston kokoukset pitivät siis loka-, marras- ja joulukuun kiireisenä. Valiokuntien lisäksi kokouksia oli myös Postin hallintoneuvostolla, Ulkopoliittisen instituutin neuvottelukunnalla ja uuden kauden aloittaneella Harvaan asuttujen parlamentaarisella työryhmällä, johon minulla on taas ilo kuulua. Ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon valmistuttua sama seurantaryhmä siirtyi jatkamaan puolustusselonteon parissa. Aloitin syksyllä myös Sitran kestävän talouspolitiikan johtamiskurssin, joka jäi koronan takia vielä harmillisesti kesken ja jatkuu keväällä.

Kuntavaalien lähestyminen johtanee erilaisiin huomiohakuisiin poliittisiin avauksiin ja kärkkäisiin hyökkäyksiin.

Lokakuussa järjestin Viitteen kanssa avaruuspoliittisen webinaarin, jossa asiantuntevat vieraat pohtivat Suomen mahdollisuuksia avaruudessa. Tallenne löytyy Youtubesta, ja kannattaa tsekata jos aihe yhtään kiinnostaa. Satu Hassin ja opintokeskus Vision kanssa järkkäilimme ilmastopoliitiikan kurssin, jonka kolme asiantuntijaluentokertaa löytyvät nekin netistä ([1], [2], [3]). Loppuvuodesta tuli myös piipahdettua useammassa paneelikeskustelussa ja telkkarissakin. Yhtenä kiinnostavana keikkana voisi nostaa Tarinoita Piritorilta -podcastin, jossa pääsi kerrankin kiireettömästi avaamaan omia politiikan keloja. Pidemmin taustoja pääsin avaamaan myös Uuden Suomen 200 kansanedustajaa -juttusarjassa. Hesarin vieraskynään kirjoitimme puolestaan MTK:n Juha Marttilan kanssa geenisaksien käytön puolesta.

Tulevaa

Ruuhkaisen loppusyksyn jälkeen vietetään eduskunnassa nyt istuntotaukoa 2.2. asti. Kaupunginvaltuusto kokoustaa ensimmäistä kertaa 20.1. Alkukevään poliittista keskustelua määrittävät todennäköisesti pitkälti koronatilanne ja kuntavaalien lähestyminen. Myös sote-uudistuksen käsittely eduskunnassa alkaa. Näistä kuntavaalien lähestyminen johtanee erilaisiin huomiohakuisiin poliittisiin avauksiin ja kärkkäisiin hyökkäyksiin. Oman kampanjanani koetan pitää rakentavana ja asiakeskeisenä – tervetuloa mukaan tekemään sitä!

Tapaamiset

Loppuvuoden aikana omat tapaamiseni jäivät aika vähiin kiireisen kokousrytmin takia, ja tapaamiset olivat luonnollisesti pääasiassa etänä. Listassa sama saate kuin aina ennenkin: Tämä lista ei ole täysin kattava kuvaus kaikesta vuorovaikutuksesta tai lobbaamisesta ja päälle tulee esimerkiksi mailinvaihtoa, kutsutilaisuuksia ja erilaisia kuulemisia ryhmässä ja kokouksissa.

  • Caruna
  • Fennovoima
  • HybridCoe
  • Ilmatieteen laitos
  • Koneyrittäjät
  • Lempäälän Energia Oy
  • Pohjanmaan Hyötyjätekuljetus Oy
  • Rakennusteollisuus
  • SAK
  • Sitra
  • Suomen Vuokranantajat ry
  • Teknologiateollisuus
  • Trustly.com
  • Turun työnantajayhdistys
  • Vapo
  • Voltan lähienergia

 

IMG-20201024-WA0012 (1)

Kuva vihreästä politiikosta sammaleisessa metsässä maiharirotsissa on jo aika klisee, mutta siitä ei pääse mihinkään, että luonnossa dallailu on erinomainen tapa relata kaiken kiireen välissä.

 

Kommentti kannabisaloitteeseen: Käytöstä rankaiseminen on turhaa ja haitallista

Kannabiksen käytön dekriminalisointia koskeva kansalaisaloite on tervetullut, ja tutkimustiedon perusteella perusteltu. Kaikki eivät kuitenkaan ole valmiita pohtimaan kysymystä asiallisesti ja avoimesti.

Eduskunta sai nyt syksyllä käsiteltäväkseen kansalaisaloitteen, jossa esitetään kannabiksen käytön ja pienimuotoisen kotikasvatuksen rangaistavuuden poistamista. Aloitteen lähetekeskustelu täysistunnossa meni hieman härväämiseksi. Alkuperäinen käsittely 26.11. keskeytettiin kokoomuslaisten toiveesta, kun oikeusministeri tai sisäministeri eivät olleet salissa paikalla. Peruste pöydätä oli sikäli erikoinen, ettei kansalaisaloitteiden käsittely erityisesti edellytä ministeriä paikalle, sillä kyseessä ei ole hallituksen vaan kansalaisten esitys. On toki hyvä, jos asianomainen ministeri on paikalla kansalaisaloitekeskustelussa, erityisesti jos aloite liittyy kiinteästi johonkin käynnissä olevaan lainvalmisteluun. Kannabiksen tapauksessa näin ei ole, ja äänekkäät vaatimukset saada erityisesti sisäministeri Ohisalo paikalle – asia kuuluu oikeusministerin hallinnonalalle – kielivät siitä, että taustalla oli enemmänkin oppositiopoliitikkojen halu päästä kuittailemaan vihreälle ministerille.

Aloite siis pöydättiin, ja sen käsittelyä jatkettiin eilen 2.12. Harmillisesti käsittely osui näin samalle päivälle opposition vaihtoehtobudjettien kanssa, ja oli epävarmaa, milloin lähetekeskustelu tarkalleen alkaa. Alkuillasta näyttikin siltä, ettei ministeri ehdi paikalleen tälläkään kertaa, ja asian käsittely siirtyy jälleen. Puoli yhdeksän aikaan illalla oikeusministeri Henriksson ehti kuitenkin paikalle, ja aloitteen lähetekeskustelu saatiin käytyä. Aikataulun takia keskustelu jäi melko tyngäksi. Itsekin olin jo ehtinyt lähteä eduskuntatalolta ja missasin salikeskustelun – oma vikani toki, ja näin eduskunta toimii, mutta erityisesti kansalaisaloitteen kannalta tällainen poukkoileva aikataulutus on harmillista, kun kiinnostunutta yleisöä todennäköisesti olisi melko laajasti. 

Dekriminalisointi tukee sitä, että päihdehaittoja voidaan tehokkaasti, humaanisti ja kustannustehokkaasti vähentää.

Kannabiksen käytön dekriminalisoinnista on eduskunnassa ja yhteiskunnassa laajemminkin vahvoja mielipiteitä puolesta ja vastaan. Se on sinänsä ymmärrettävää, mutta itseäni hiertää se, kuinka kannabiksen käyttörangaistuksia perustellaan päihdehaittojen vähentämisellä. Asiantuntijatieto ja näytöt maailmalta kun kertovat juuri päinvastaista viestiä. Dekriminalisointi nimenomaan tukee sitä, että päihdehaittoja voidaan tehokkaasti, humaanisti ja kustannustehokkaasti vähentää. Kummallisin argumentti on se, että laittomasta ei pidä tehdä laillista. Lakeja eduskunnassa on kuitenkin tarkoitus säätää. 

Eduskunnan kannabiskeskustelun moralistinen sävy on suurelle osalle suomalaisia vieras.

Eduskunnan kannabiskeskustelun paheksuva ja pelotteleva sävy on suurelle osalle suomalaisia kovin vieras. 24 % suomalaisista on kokeillut kannabista. Se on suurempi joukko ihmisiä kuin esimerkikiksi yhdenkään eduskuntapuolueen äänestäjäkunta. 25-34-vuotiaista suurin osa kannattaa kannabiksen dekriminalisointia, ja kaikista suomalaisista yli 40 % kannattaa kannabiksen käytön rankaisemisesta luopumista. Vaikkei se enemmistö olekaan, ei kyseessä siis ole mikään marginaalinen tai radikaali mielipide. Sitä puoltavat myös useiden asiantuntijoiden näkemykset ja muiden maiden kokemukset.

Tutkimustiedon valossa käytön laillistaminen ei näyttäisi lisäävän käyttöä, mutta kylläkin vähentävän haittoja. THL:n selvitysraportti tältä vuodelta toteaa yleisesti, että huumeiden käytön ja haittojen ehkäisy ja hoito on aina inhimillisesti ja taloudellisesti kannattavampaa kuin hoitamatta jättäminen ja rankaiseminen. THL:n asiantuntijat ovatkin jo aiemmin ottaneet kantaa dekriminalisoinnin puolesta.

Hiljattain Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila otti kannabikseen ihailtavan pragmaattisesti kantaa: kannabista voisi olla fiksua ja kannattavaa viljellä myös Suomessa. Kannabiksen laajempaa laillistamista on tosiaan sitäkin ihan perusteltua harkita täälläkin. Dekriminalisointia ei kuitenkaan kannata kytkeä yksioikoisesti varsinaiseen laillistamiseen. Käyttörangaistusten poisto kun on perusteltu muutos ihan riippumatta siitä, ajaako kannabiksen varsinaista laillistamista vai ei. Käytöstä rankaiseminen ei yksinkertaisesti toimi, sen haitat ovat hyötyjä suuremmat. 

Aloite tulee käsitellä sen ansaitsemalla vakavuudella avarin mielin, asiantuntijoita tarkkaan kuunnellen.

Yhä useamman silmissä nyt dekriminalisointia vanhentunein ja pelottelevin argumentein vastustavat puheenvuorot näyttäytyvätkin ummehtuneelta jarrutukselta, jossa konservatiivinen maailmankuva ja poliittinen laskelmointi estävät avaamasta silmiä tutkitulle tiedolle. Seuraavaksi kansalaisaloite etenee lakivaliokunnan käsittelyyn. Toivon, että valiokunta nousee pelottelun ja pöyristymisen yläpuolelle ja käsittelee tervetulleen aloitteen sen ansaitsemalla vakavuudella avarin mielin, asiantuntijoita tarkkaan kuunnellen. 

Omasta puolestani kiitän aloitteen tekijöitä. Kyllä tässä vielä ennen pitkää järki voittaa.

 

nature-plant-leaf-flower-foliage-green-659402-pxhere.com

Kannabiskeskustelua leimaa mörköily. Pragmaattisempi ja analyyttisempi lähestyminen tähänkin asiaan olisi tervetullutta.

Toimenpidealoite valtion takaamasta energiaomavaraisuuslainasta vähäpäästöisiin hankintoihin

(Jätetty käsiteltäväksi eduskunnassa 26.11.2020)

Ilmastonmuutos on todennäköisesti vakavimpia uhkia ihmiskunnan hyvinvoinnille, myös Suomessa. Hallitus onkin hallitusohjelmassaan linjannut, että Suomi on hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä ja hiilinegatiivinen nopeasti tämän jälkeen. Tavoitteena on olla maailman ensimmäinen hiilineutraali hyvinvointivaltio.

Päästöjen vähentäminen vaatii valtavasti investointeja, joita on tehtävä jokaisella yhteiskunnan sektorilla. Valtion keskeisenä tehtävänä onkin luoda päästövähennyksiä edistäville investoinneille kannustava ympäristö. Yrityksiin kohdistuvien kannustimien ohella on huolehdittava yksityishenkilöiden kyvystä investoida vähäpäästöisiin ratkaisuihin esimerkiksi korvaamalla polttomoottoriauto sähköautolla tai siirtymällä kodin lämmityksessä fossiilienergiasta vähäpäästöisiin lämmitysratkaisuihin.

Keskeinen haaste investoinneille on niiden hinta ja aivan erityisesti hankintahinta. Käyttökustannuksiltaan ilmastoystävälliset ratkaisut ovat tyypillisesti fossiilisten polttoaineiden käyttöä matalammat. Moni tahtoisikin tehdä hankintoja, jotka tukisivat sekä päästövähennystavoitteita että pitkässä juoksussa omaa taloutta ja hyvinvointia, mutta esteenä on usein raha. Haastetta kasvattaa se, ettei ilmastopäästöistä koituvia ongelmia ole nykyisellään hinnoiteltu riittävästi mukaan tuotteiden ja palveluiden hintoihin, joten fossiilienergiaan pohjaavat ratkaisut ovat vertailussa keinotekoisen edullisia.

Yhtenä ratkaisuna tähän ongelmaan valtio voisi edistää päästövähennystavoitteita tukevia ajoneuvo- ja kiinteistöinvestointeja mahdollistamalla edullisemman lainan saamisen tällaisiin hankkeisiin. Tämä voisi toteutua esimerkiksi niin, että valtio takaisi pankkien myöntämiä lainoja, jolloin investoijalle lankeavat korkokulut madaltuisivat merkittävästi. Yleinen korkotaso on ollut jo pitkään historiallisen matalalla tasolla, joten päästövähennystavoitteita tukeville investoinneille olisi mahdollista taata edullista lainaa. Lainan maksuajan tulisi myös olla riittävän pitkä ja suhteutettu investoinnin takaisinmaksuaikaan.

Kotitalouksien ja yksityishenkilöiden ilmastoinvestointien edistäminen tukisi myös kansallisia työllisyys-, talous- ja ilmastotavoitteita. Päästöjen vähentämisen ohella uudet investoinnit toisivat työtä ja parantaisivat Suomen energiaomavaraisuutta vähentämällä fossiilisen tuontienergian tarvetta.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin varmistaakseen, että suomalaisten mahdollisuuksia investoida ilmastoystävällisiin ratkaisuihin omassa arjessaan parannetaan, ja selvittääkseen valtion takaaman lainan hyödyntämistä näiden investointien vauhdittamiseksi. 
 
Helsingissä 25.11.2020

Atte Harjanne (vihr)
Satu Hassi (vihr)
Saara-Sofia Sirén (kok)
Mai Kivelä (vas)
Jenni Pitko (vihr)
Tiina Elo (vihr)

 

technology-car-wheel-vehicle-steering-wheel-energy-1059380-pxhere.com

Sähköauton hankintahinta on kovempi, mutta käyttö edullisempaa.

Ilman suurpetoja ei ole luontoakaan – Susilla on tärkeä rooli osana ekosysteemiä

(Yhteiskirjoitus Tea Törmäsen kanssa pohjautuen 19.3.2019 julkaistuun aiempaan kirjoitukseen. Tea on eläinten käyttäytymistieteiden maisteri ja Savo-Karjalan tieteen ja teknologian vihreiden puheenjohtaja.)

Luonnon monimuotoisuus köyhtyy hälyttävää tahtia ja suurpedoilla on tärkeä rooli terveiden ekosysteemien ylläpitämisessä. Petopolitiikkaa tuleekin tehdä tutkitun tiedon pohjalta elinkelpoisen luonnon ehdoilla.

Keskustelu susista kiihtyi jälleen tänä syksynä, kun kansalaisaloite suden kannanhoidollisen metsästyksen aloittamisesta keräsi nopeasti reilut 60 000 allekirjoitusta ja eteni eduskuntaan. Eduskunta aloitti aloitteen käsittelyn täysistuntokeskustelussa 18.11.2020. Keskustelussa susien metsästäminen sai huomattavaa kannatusta erityisesti keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen edustajilta. Susi on Suomessa kuitenkin erittäin uhanalainen laji, joten asiapohjaista perustelua kannan hoitamiseen metsästämällä on vaikea löytää. Susien ohella keskustelussa myös tutkittu tieto onkin ollut surullisella tavalla tulilinjalla, kuten ympäristötoimittaja Jami Jokinen osuvasti tekstissään kuvaa.

Susien ohella myös muut suurpedot ovat ahtaalla. Erittäin uhanalaisen ahman metsästykseen ollaan edelleen myöntämässä poikkeuslupia ympäristöjärjestöjen vastustuksesta huolimatta. Silmälläpidettäväksi arvioitu, rauhoitettu ilves ei sekään säästy metsästykseltä

Vaikka susien ja muiden suurpetojen uhka ihmisille on Suomessa todella pieni, on sinänsä ymmärrettävää että petokantoja halutaan rajoittaa. Sudet ovat kiistatta uhka koirille, ja ahmat popsivat välillä poroja. Koirakuolemien mittakaava on silti hyvä pitää mielessä. Kennelliiton tilastojen perusteella metsästyskoiran todennäköisyys kuolla liikenteessä esimerkiksi auton alle on tyypillisesti monikymmenkertainen verrattuna petovahinkoon. Koiria voidaan myös suojella susilta eri keinoin.

Erityisen tärkeä on kuitenkin ymmärtää, että ekosysteemeihin kajoamisella on haittansa. Suurpedoilla on tärkeä ekologinen rooli, ja sen valossa susia ja muita isoja petoja kannattaisi sietää nykyistä paremmin – etenkin jos pitää luonnon ja biodiversiteetin suojelua missään arvossa.

Ravintoketjun huipulla olevat isot pedot ovat lukumäärässä mitattuna vain pieni osa ekosysteemiä. Ne pitävät silti saaliseläinten ja toisten petojen kantoja tasapainossa ja hyödyttävät haaskansyöjiä. Nämä vaikutukset kantautuvat läpi koko ravintoverkkoon  ja näkyvät monin tavoin. Esimerkiksi taimikot hyötyvät, kun sudet metsästävät hirvieläimiä. Äärimmäisen uhanalainen naali iloitsisi, jos pohjoisessa temmeltäisi enemmän suurpetoja. Sudet pitäisivät ketut ahtaammalla ja sekä sudet että ahmat tarjoaisivat naaleille haaskoja ruuaksi. Myös ilvesten on todettu rajoittavan kettu- ja supikoirakantoja. Toipumassa olevat kanalintukannat hyötyisivät pienpetojen kohtuullisesta määrästä. Hitaana saalistajana uhanalainen ahma saa suuren osan ravinnostaan haaskoista, joten senkin tulevaisuus on riippuvainen muiden suurpetojen, etenkin susien olemassaolosta. Sudet pitäisivät myös tänne ennen pitkää työntyvät kultasakaalit poissa, ja harventavat vieraslajeja kuten villisikoja. Terveet suurpetokannat vaikuttavat myös muiden eliöiden käyttäytymiseen.

Tunnetuin esimerkki suurpetokannan elpymisen ekosysteemitason hyödyistä lienee Yellowstone, jossa susien paluu on elvyttänyt myös majavakantaa ja kohentanut kasvillisuuden tilaa. Hieman toisenlaisen esimerkin tarjoaa Tšernobylin alue, jossa on ilmeisen vahva susikanta ja tasapainoinen lajisto – ihmistoiminta on siis luonnolle säteilyäkin pahempi uhka. Suomesta tutkimustietoa on vielä rajallisesti, sillä suurpetojen määrä on kauan ollut hyvin alhainen.

Entä voiko ihminen ottaa suurpetojen roolin metsästyksellä? Suurpetojen metsästämistä kannattavien puheenvuoroissa tuntuu usein olevan tällainen ajattelu taustalla. Tällainen politiikka tuskin kuitenkaan toimii täysin halutulla tavalla, sillä ekosysteemit ovat monimutkaisia ja osin vaikeasti ennakoitavia järjestelmiä. Lopulta käteen jää myös syvempi kysymys siitä, mikä oikeastaan on luontoa. Suurpedoista harvennettu ja metsästyksellä kontrolloitu talousmetsä ei sitä välttämättä enää ole. Metsästys itsessään on hieno harrastus, mutta on parempi metsästää elinkelpoisen luonnon ehdoilla kuin pakottaa luonto metsästyksen ehtoihin.

Biodiversiteetti on globaalisti ja Suomessakin uhattuna alati laajenevan ihmistoiminnan ja muuttuvan ilmaston takia. Luonto tarvitsee lisää tilaa. Tällaisen harvaan asutun maan soisi löytävän keinot sovittaa sekä ihmiset että suurpedot alueelleen. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnin mukaan Suomen luonto köyhtyy edelleen, eikä jo ennestään pienten petopopulaatioiden harventaminen ole yhteensopiva toimi biodiversiteettikadon pysäyttämisen kanssa. Tutkimusten mukaan petojen metsästäminen on tehoton keino kotieläinvahinkojen torjumiseksi, eivätkä tappoluvat myöskään näytä vähentävän petoihin kohdistuvia pelkoja.

Avainasemassa pelkojen vähentämisessä on helposti saatavilla oleva tieto petoeläinten käyttäytymisestä. Esimerkiksi suden ihmisarkuudesta liikkuu valtava määrä väärää tietoa jota mikään tutkimustieto ei tue. Jo yksi pihakäynti riittää leimaamaan suden ihmisarkuutensa menettäneeksi ja häiriintyneeksi, vaikka useimmiten pihalle esim. koiran tai kuolleen eläimen houkuttelemana saapunut susi on käytökseltään täysin normaali. Suomessa on käynnissä SusiLIFE-hanke, joka jakaa tietoa sudesta ja sen käyttäytymisestä, pyrkii edistämään paikallistason vuorovaikutusta ja kehittää työkaluja susien aiheuttamien haittojen ja vahinkojen ennaltaehkäisyyn. Tälle hankkeelle soisi annettavan enemmän aikaa, ennenkuin turvaudutaan uhanalaisen eläimen metsästykseen. 

Kestävä petopolitiikka voi nojata vain laadukkaaseen tutkimustietoon. Tarkka tieto susikannasta on tärkeä osa luonnon tilan seuraamista, ja se on avuksi myös petovahinkojen torjunnassa. Tutkimustietoa vastaan hyökkääminen, tutkijoiden työn ja heihin itseensä kohdistuva häirintä tulisikin saada loppumaan. Tässä poliitikoilla ja metsästysjärjestöillä on merkittävä vastuu.

Suomessa ei ole ylimääräisiä susia, ja täkäläisiä suurpetokantoja on hyvät perustelut vahvistaa. Petojen ja ihmisten rinnakkaiselon edistämiseksi on tarjolla ja kehitteillä monia keinoja, jotka eivät perustu kantojen pienentämiseen. Voi silti olla, että lajikadon pysäyttämisen nimissä meidän on yksinkertaisesti siedettävä nykyistä enemmän suurpetojen puuhia – samalla ehkä hyödymme tavoilla, joita emme osanneet odottaa.

 

Susi on Suomessa erittäin uhanalainen.

Tavoitteena vakaampi, ennakoitavampi ja turvallisempi maailma – Ryhmäpuheenvuoro ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta 11.11.2020

“Tavoitteena on vakaampi, ennakoitavampi ja turvallisempi maailma.”

Näin ytimekkäästi ja hienosti todetaan tuoreessa Valtioneuvoston ulko-ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa, jonka on määrä linjata Suomen kansainvälisen politiikan tavoitteet ja painopisteet seuraaviksi vuosiksi. Selonteossa kuvataan laajasti myös ulko-ja turvallisuuspolitiikan toimintaympäristöä eli sitä, miltä maailma maamme näkökulmasta näyttää.

Näkymä on haasteita täynnä: Lämpenevä ilmasto, köyhtyvä luonto, pandemia, suurvaltakilpailun paluu ja demokratian haastaminen heittävät varjoja tulevaisuuden ylle. Haasteiden edessä ei pidä kuitenkaan hukata toivoaan tai käpertyä sisäänpäin, vaan tehdä oma osansa ja enemmänkin turvallisemman maailman puolesta.

Lämpenevä ilmasto, köyhtyvä luonto, pandemia, suurvaltakilpailun paluu ja demokratian haastaminen heittävät varjoja tulevaisuuden ylle.

Turvallisuuden rakentamisessa on keskeisen tärkeää hahmottaa maailmaa laajan turvallisuuden näkökulmasta, ja huomioida välittömien turvallisuuspoliittisten asetelmien ohella yhteiskunnallisen, taloudellisen sekä ympäristöön liittyvän kehityksen merkitys turvallisuuden perustana. Tämä laaja turvallisuuskäsitys ei kuitenkaan sulje pois tarvetta arvioida maailmaa ja omaa toimintaa perinteisen, suppeamman turvallisuuden näkökulmasta. Tämä selonteko onkin hienosti ajassa kiinni ja yhdistää nämä eri näkökulmat koko lailla saumattomasti. Tässä osataan katsoa lähelle ja kauas samaan aikaan.

Ilmastonmuutos nousee selonteossa perustellusti entistä vahvemmin esille. Nopeasti muuttuva ilmasto uhkaa turvallisuutta itsessään; äärisääilmiöt ja elinolojen ja elinkeinojen edellytysten heikentyminen synnyttävät jännitteitä ja epävakautta jo nyt, ja jollemme saa päästöjä nopeasti pysyvään ja jyrkkään laskuun, seuraukset ovat monta kertaa hirvittävämpiä. Samalla ilmastonmuutos osana laajempaa ekologista kriisiä pakottaa meidät ja koko maailman rakentamaan energiataloutemme, maankäyttömme ja materiaalikiertomme uudelleen kestävälle pohjalle. Tämä itsessään muuttaa geopoliittisia ja taloudellisia asetelmia, kun fossiilitulojen varaan rakennettu valta katoaa.

Geopoliittiset asetelmat muuttuvat, kun fossiilitulojen varaan rakennettu valta katoaa.

Edessä on siis väistämättömiä muutoksia, joiden kieltäminen olisi hyödytöntä ja vaarallistakin. Myös Yhdysvaltojen tuleva presidentti Joe Biden on ilmoittanut hallintonsa liittyvän uudelleen Pariisin sopimukseen. Ekologisen jälleenrakennuksen onkin syytä olla yhteinen globaali ponnistus, jossa Suomi osaavana edelläkävijänä voi olla kokoaan suurempi ratkaisujen tuottaja -ja hyötyä siitä myös taloudellisesti. Tärkein syy toimia on silti eettinen; on meidän vastuullamme jättää tuleville sukupolville elinkelpoinen planeetta hyvinvoinnin pohjaksi.

Ilmastonmuutoksen hillinnän, kestävän kehityksen tukemisen ja rauhanrakentamisen kaltaisen laajan turvallisuustyön ohella selonteon tärkeä tehtävä on ottaa kantaa Suomen ulko-ja turvallisuuspoliittiseen asemointiin. Siinä peruslinjamme on vakaa ja ennustettava ja perustuu hyviin kahdenvälisiin suhteisiin, yhteistoimintaan ja vaikuttamiseen Euroopan unionissasekä sääntöpohjaiseen kansainväliseen järjestelmään ja kansainväliseen oikeuteen nojaavaan monenkeskiseen yhteistyöhön. Ruotsi ja muut pohjoismaat, Nato ja Yhdysvallat ovat tärkeitä kumppaneita.

Suomi kantaa vastuunsa lähialueemme vakaudesta ja turvallisuudesta. Tärkeitä kivijalkoja tässä ovat oma uskottava puolustuskyky sekä hyvä hallinto ja yhteiskunnallinen luottamus. Niiden avulla huolehdimme myös omasta toimijuudestamme – siitä, että voimme tehdä itse omat ratkaisumme ja tulkintamme.

Arvot ovat ulko-ja turvallisuuspolitiikan ankkuri.

Arvot ovat ulko-ja turvallisuuspolitiikan ankkuri. Suomen ulko-ja turvallisuuspolitiikan arvopohjassa on keskeistä ihmisoikeuksien, oikeusvaltioperiaatteen, demokratian, rauhan, vapauden, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistäminen kaikessa kansainvälisessä toiminnassa. Nämä arvot sitovat meidät myös osaksi demokraattisten maiden yhteisöä, joka toivottavasti vahvistuu ja laajenee Yhdysvaltojen palatessa aktiivisempaan ja rakentavampaan rooliin maailman näyttämöllä.

Arvoihin pohjaten selonteko linjaa myös, että Suomen ulko-ja turvallisuuspolitiikka on ihmisoikeusperustaista. Se tarkoittaa ihmisoikeusvaikutusten arviointia kaikessa ulko-ja turvallisuuspoliittisessa toiminnassa. Tämä on tarpeen, sillä tavoiteltua vakaata ja turvallista maailmaa voi rakentaa kestävästi vain ihmisoikeuksia kunnioittaen ja tasa-arvoa edistäen.

Vastakkainasettelun ja voimapolitiikan hillitsemiseksi sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden puolustaminen ja kehittäminen on samalla entistäkin tärkeämpää.

Tässä ajassa vapaus, demokratia ja ihmisoikeudet kaipaavat rohkeita puolustajia, ja sellaiseksi tämä selonteko Suomen asemoi.

Arvojen merkitystä korostaa sekin, että liberaalia demokratiaa haastetaan nyt uhmakkaasti sekä ulkoa että sisältä käsin perusoikeuksia, demokratiaa ja sen instituutioita halveksuvien autoritääristen hallintojen, demagogien ja ääriliikkeiden toimesta. Tässä ajassa vapaus, demokratia ja ihmisoikeudet kaipaavat rohkeita puolustajia, ja sellaiseksi tämä selonteko Suomen asemoi, kuten syytä onkin.

Turvallinen, vakaa ja ennakoitava maailma on Suomen ja suomalaisten etu. Sitä maailmaa tulee rakentaa määrätietoisesti sekä vastaamalla vastuullisesti ilmastonmuutokseen, luontokatoon ja muihin globaaleihin haasteisiin, että tuottamalla turvallisuutta omalla toiminnallamme ja yhdessä kumppanien kanssa lähialueellamme.

Vihreä eduskuntaryhmä tervehtii valtioneuvoston selontekoa ilolla.

 

utp_kuva

Osallistuin itse selonteon valmisteluun parlamentaarisessa seurantatyöryhmässä, jonka työ jatkuu nyt UTP-selontekoon pohjaavan puolustuspoliittisen selonteon parissa.

Nobel-palkitut geenisakset pitäisi ottaa nopeasti käyttöön EU:ssa

(Yhteiskirjoitus Juha Marttilan kanssa, HS 26.10.2020)

Politisoituneen geenimuuntelu­keskustelun vuoksi uuden kasvin­jalostus­tekniikan omaksuminen on Euroopassa kankeaa.

Maailman ruokaturva korostuu tämän vuoden Nobel-palkinnoissa. Rauhanpalkinto myönnettiin YK:n alaiselle Maailman ruokaohjelmalle, joka välittää apua nälkää näkeville ja lievittää maailman nälänhätää. Kemian Nobel-palkinnon saivat geenisaksien keksijät Emmanuelle Charpentier ja Jennifer Doudna. Heidän kehittämällään crispr-cas9-menetelmällä eli niin sanotuilla geenisaksilla voidaan muokata eläinten ja kasvien perimää erittäin tarkasti. Geenisaksilla on jo saatu monia rohkaisevia tuloksia kasvinjalostuksessa. Tulevaisuudessa menetelmästä voi tulla maailman ruokaturvan kannalta merkittävä tekijä, kun kehitetään entistä viljelyvarmempia kasvilajikkeita.

Ruokaa on kyettävä tuottamaan aiempaa enemmän ja kestävämmin. Ilmasto- ja viljelyolot muuttuvat, ja se on ruuan riittävyyden kannalta valtava ongelma. Ruuan tuottamisen resursseja, kuten peltoalaa, vettä ja ravinteita, on käytettävä nykyistä merkittävästi tehokkaammin ja ympäristöä vähemmän kuormittaen. Resurssien tehokas käyttö on tärkeää myös ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa.

Nobel-palkittu menetelmä liittyy kasvinjalostuksen uuteen aikaan, jossa huomion tulisi olla kestävässä ruuantuotannossa eikä siihen pyrkivien tekniikoiden rajoittamisessa. Geeninsiirtomenetelmillä on tehostettu jalostusta, kun perintötekijöitä on siirretty yksilöstä tai jopa lajista toiseen. Euroopan unionissa geeninsiirrot eivät ole saaneet riittävää kansalaishyväksyntää, ja unionin säädökset ovat maailman tiukimmat. Viljelyssä on vain yksi geenimuunneltu lajike, eikä muita ole näkyvissä. Suomessa tätä hyväksyttyä maissilajiketta ei viljellä.

Geenisaksilla leikataan ja muokataan kasvin solujen dna:ta halutusta kohtaa. Jotta tällainen uusi tekniikka saadaan käyttöön kasvinjalostuksessa, tarvitaan uutta lainsäädäntöä. EU:ssa tämä prosessi on yleensä pitkä ja monisäikeinen. Tiede ja politiikka hakevat toisiaan valitettavan pitkään.

EU:n on ollut vaikea muodostaa kantaa myös uusiin kasvinjalostusmenetelmiin. Aiemman, vahvasti politisoituneen geenimuuntelukeskustelun varjo on pitkä, ja kasvinjalostuksen uuden aallon läpilyönti Euroopassa on sen vuoksi vaikeutunut. Edellinen EU-komissio ajoi selkeää ja sujuvaa lainsäädäntöä useiden jäsenmaiden vastustuksesta huolimatta. Lopulta EU:n tuomioistuin kuitenkin linjasi, että crispr-cas9-tekniikka rinnastuu yleisesti Euroopassa tiukasti säänneltyyn geenimuunteluun. Tämä oli šokki kasvinjalostuksen asiantuntijoille. EU:n sääntelyä ei voi pitää erityisen tiedelähtöisenä, eikä tämä linjaus parantanut tilannetta.

Nopeus ja täsmällisyys ovat uuden jalostustekniikan kiistattomia hyötyjä. Satoisuutta, taudinkestävyyttä, laatua ja monia muita ominaisuuksia voidaan edistää kustannustehokkaasti ja turvallisesti.  Uusi tekniikka on tervetullut varsinkin Euroopassa. Täällä on paljon pieniä kasvinjalostusyrityksiä, joiden resurssit eivät riitä valtavan lupabyrokratian kanssa taistelemiseen. Suomessakin uusien menetelmien hyväksyminen mahdollistaisi nykyistä tarkemman ja kilpailukykyisemmän jalostuksen pohjoisiin olosuhteisiin. Se parantaisi myös edellytyksiä vastata ilmastonmuutoksen haasteisiin. Itämerikin hyötyisi, kun peltokasvit käyttäisivät ravinteita tehokkaammin.

Aikaa on hukattu, mutta valoa on näkyvissä. EU-komissio on ilmoittanut ottavansa uusia jalostusmenetelmiä koskevan lainsäädännön uudelleen käsittelyyn, ja Euroopan parlamentti tukee yritystä. Nyt on pidettävä huoli siitä, että lopputulos ei ole kallis ja aikaa vievä hyväksymisprosessi. Se sulkisi pienet jalostajat kehityksen ulkopuolelle ja keskittäisi toimialan muutamalle globaalille jätille. Euroopan asema koko alalla heikentyisi.
Suomen hallituksen on liputettava eurooppalaisen kasvinjalostuksen ja uuden Nobel-palkitun teknologian puolesta. Pelissä on eurooppalaisen ruuantuotannon kilpailukyky ja maapallon kestävä kehitys. Euroopan on kannettava vastuunsa ruokaturvasta.

Atte Harjanne ja Juha Marttila 

Harjanne on kansanedustaja (vihr). Marttila on Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton (MTK) puheenjohtaja.

Avaruuteen kurottaminen auttaa myös maan pinnalla

Avaruustekniikka auttaa globaalien haasteiden selättämisessä ja kiertoradalta löytyy monia mahdollisuuksia sujuvoittaa arkea ja elämää. Avaruuspolitiikkaan kannattaa panostaa Suomessakin.

Avaruuspolitiikka nousi loppukesästä pitkästä aikaa puheenaiheeksi, kun keskustan Katri Kulmuni ehdotti panostuksia avaruusteknologiaan esittämässään strategisessa investointiohjelmassa. Katseen suuntaaminen ylös avaruuteen on päättäjältä tervetullut veto, vaikka moni reagoikin avaukseen lähinnä huumorilla. Avaruuspolitiikka on kuitenkin kaikkea muuta kuin vitsi. Avaruustoiminta on tänä päivänä ison mittakaavan liiketoimintaa ja kiertoradalta löytyy apua monien maanpäällisten haasteidemme ratkomiseen.

Satelliitit tarjoavat ratkaisevan alustan ilmastonmuutoksen ja luontokadon vaikutusten seuraamiseen.

Satelliitit tarjoavat ratkaisevan alustan ilmastonmuutoksen ja luontokadon vaikutusten seuraamiseen. Esimerkiksi jäätiköiden muutoksia, maatalousmaan ja metsien käyttöä ja päästöjä voidaan seurata kiertoradalta käsin. Paikannus ja paikkatieto ovat läsnä kaikkialla arjessamme, ja on tärkeää että ne mahdollistava avaruusinfra on riittävässä määrin myös omissa käsissämme. Sään ennustaminen on erittäin riippuvaista satelliittipohjaisista mittauksista. Avaruudesta käsin on mahdollista järjestää nopeita tietoliikenneyhteyksiä alueille, joille valokuitua ja kuparia ei vielä ole vedetty, tai ei edes kannata vetää.

Ei olekaan ihme, että avaruusliiketoiminta on tänä päivänä satojen miljardien eurojen bisnes. Avaruustoimintaan sijoitettu euro maksaakin itsensä usein helposti takaisin. Siksi Suomessakin kannattaa tähyillä taivaalle kunnianhimoisin ajatuksin.

Suomi on jo nyt ansioutunut avaruustoimija, ja mahdollisuuksia vielä painavampaan rooliin on. Täällä on pitkät perinteet erilaisten avaruuteen sijoitettavien instrumenttien kehittämisessä ja rakentamisessa, jossa ovat kunnostautuneet esimerkiksi Vaisala ja Ilmatieteen laitos. Perinteisten toimijoiden rinnalle on noussut viime vuosina myös uusia suomalaisia avaruustoimijoita, joihin lukeutuvat muun muassa kaukokartoitusyhtiö Iceye ja ohjelmistotalo Reaktor. Maata kiertää jo useita suomalaisia satelliitteja, ja yhä useampi firma on jollain tapaa mukana avaruustoiminnassa: Nokia sai vastikään rahoitusta mobiililaajakaistan kehittämiseksi Kuuhun.

Suomella ei ole varsinaista erillistä avaruushallintoa, vaan eri hallinnonalojen avaruuspuuhia koordinoi työ- ja elinkeinoministeriö. Vuoteen 2025 tähyävä avaruusstrategia pyrkii maailman houkuttelevimman ja ketterimmän avaruusliiketoimintaympäristön luomiseen. Huomio on syytä pitää hallinnon sijaan tekemisessä ja tuloksissa, mutta on silti paikallaan pohtia, josko selkeä, erillinen avaruushallinto tai -järjestö jykevöittäisi myös toimintaa. Esimerkiksi Ruotsista ja Norjasta tällainen organisaatio löytyy.

Kansallisen kehyksen ohella Suomen kannalta on tärkeää, että eurooppalainen avaruuspolitiikka toimii. Yhteiseurooppalaisesta julkisesta avaruustoiminnasta vastaavat osaltaan Euroopan avaruusjärjestö ESA sekä EU itse. On tärkeää, että toiminta molempien puitteissa pelaa hyvin yhteen ilman merkittäviä päällekkäisyyksiä niin, että Eurooppa voi panostaa vahvasti avaruuden tutkimiseen ja hyödyntämiseen ja on omavarainen toimija alalla.

Samalla kun avaruudesta käsin voidaan löytää ratkaisuja kansalliset rajat ylittäviin ongelmiin, tarvitsee itse avaruustoiminta myös kansainvälistä sääntelyä ongelmien välttämiseksi ja hyötyjen turvaamiseksi. Kiertoradalla ei ole loputtomasti tilaa, ja esimerkiksi kaupalliset ja tieteelliset intressit voivat törmätä yhteen. Varmistamalla avaruusromun siivoamisen kiertoradalta turvaamme tulevaisuuden avaruustoimintaa ja vältämme kalliita sekä pahimmassa tapauksessa hengenvaarallisia onnettomuuksia.

Kansainvälistä avaruuslainsäädäntöä ja -sääntelyä on syytä kehittää teknologinen kehitys huomioiden.

On myös tärkeää, että avaruuden aseistamista ja omistusta rajoitetaan vuonna 1967 solmitun ulkoavaruuden sopimuksen mukaisesti jatkossakin. Kansainvälistä avaruuslainsäädäntöä ja -sääntelyä on syytä kehittää teknologinen kehitys huomioiden.

Pahimmassa tapauksessa sääntelemätön tai vihamielinen toiminta voisi johtaa niin sanottuun Kessler-syndroomaan, jossa kumuloituva avaruusromu tuhoaisi valtaosan nykyisestä avaruuskalustosta ja vaikeuttaisi avaruustoimintaa vuosikymmeniksi eteenpäin.

Aktiivinen avaruuspolitiikka on siis tarpeen, ja avaruutta voi hyödyntää monin tavoin oman hyvinvointimme parantamiseen ja kestävän kehityksen turvaamiseen. Kehittyvän avaruustekniikan tuottama tieteellinen tieto ja meitä ympäröivän universumin parempi ymmärtäminen on myös arvo itsessään. Avaruuden etenevä valloittaminen inspiroi mielikuvitusta ja laajentaa näkökulmaamme täällä maan pinnallakin. Kiertoradalta katsottuna planeetta näyttää kuulemma uskomattoman upealta – ja yhteiseltä.

Apollo_17_Blue_Marble_original_orientation_(AS17-148-22727)

Apollo 17 -astronauttien nappaama “the Blue Marble” on historian ikonisimpia valokuvia, joka inspiroi monia ympäristöherätykseen. Tämä alkuperäinen kuva on yleensä rajattu ja käännetty. 

Kvartaalikatsaus eduskuntaan ja valtuustoon III/2020

Syksyllä politiikkaa tehdään edelleen koronan varjossa, mutta kaikki ei ole enää pelkkää koronaa. Ensi vuoden budjetti ja EU-elvytyksen kohdentaminen ovat syksyn keskeisimpiä päätöksiä.

Jauhaminen “uudesta normaalista” kului puhki jo keväällä. Fraasi kuvaa kulunutta politiikan kvartaalia kuitenkin hyvin. Päätöksenteko ei keskity enää pelkkään koronaan, mutta korona varjostaa edelleen kaikkea päätöksentekoa sekä politiikan teon käytännöissä että sisällöissä. Eduskunnassa pidetään sali väljänä ja kuljetaan nyt maskit päässä, ja pääosa tapaamisista hoidetaan edelleen etänä. Syksyisin politiikka pyörii budjettien ympärillä, ja niissä poikkeuksellinen koronashokki tietysti näkyy vahvasti. 

Eduskunta

Eduskunnan syyskausi alkoi syyskuussa, mutta syksyn asialistaan ja erityisesti budjettiriiheen valmistautuminen tarkoitti toki sitä, että käytännössä töitä ja tapaamisia riitti täyttämään päivät jo elokuussa. Ennen varsinaista kauden alkua talousvaliokunta teki myös kotimaanmatkan eksoottiseen Espooseen ja vieraili mm. Aalto-yliopistolla ja Fortumilla. Myös ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon seurantaryhmä on kokoustanut kesälläkin. Suomi-areenan peruuntuminen kevensi kyllä keskikesän kalenteria reippaasti, tosin Porissa tuli sitten piipahdettua ihan lomailumielessä.

Päätöksenteko ei tietenkään pysähdy kesäksi kokonaan, ja isoa linjaa vedettiin erityisesti Brysselissä, kun EU-maat pääsivät sopuun uudesta EU:n elpymispaketista ja seuraavasta, vuosien 2021-2027 budjetista. Elpymispaketti on historiallinen yhteinen ponnistus, jonka puitteissa on tarkoitus käyttää yhteensä 750 miljardia euroa – josta 390 mrd avustuksia ja 360 mrd lainoja – seuraavien kolmen vuoden aikana Euroopan yhteiseen talouden elvytykseen ja uusiutumiseen erityisesti ilmaston ja digitalisaation näkökulmasta. Paketti katetaan rahoitusmarkkinoilta hankitulla pääomalla, jota maksetaan takaisin vuoteen 2058 asti. Paketista ja EU:n budjetista riittäisi aihetta kymmenien blogien sarjaan. Tässä kohtaa riittänee todeta, että on tärkeää ja hienoa, että EU-maat löysivät yhteisen sävelen tässä vaikeassa tilanteessa. EU:n toimintakyky ja yhtenäisyys ovat tarpeen sekä maailmalle että Suomelle, ja EU:n johtajuutta erityisesti ilmastoasioissa todella tarvitaan. Itse paketti on tietysti erilaisista intresseistä kasaan sorvattu kompromissi. Reunaehdot ja lähtökohdat ovat hyvät, mutta keskeistä on se, miten toteutus onnistuu. Onnistuessaan paketti todella vauhdittaa Euroopan ekologista siirtymää ja vahvistaa koko maanosan talousjärjestelmää.

Onnistuessaan EU:n elpymispaketti todella vauhdittaa Euroopan ekologista siirtymää ja vahvistaa koko maanosan talousjärjestelmää.

Eduskunnassa syksyn isoin asia on ensi vuoden budjetti, johon myös EU:n elvytyspaketti osaltaan vaikuttaa. Vaikka hallituksen syyskuussa jättämä budjettiesitys ja sen valmistelu on ollut otsikoissa jo pitkään, sen virallinen käsittely eduskunnassa alkaa itse asiassa varsinaisesti vasta nyt lokakuussa. Myös kansallinen budjettiesitys on tietysti koalitiossa tehty kompromissi. Olen siinä tyytyväinen erityisesti ilmasto- ja energiapoliittisiin linjauksiin: Teollisuuden sähkövero laskee, lämmityspolttoaineiden – turve mukaan lukien – verotus kiristyy ja turpeelle valmistellaan lattiahintamekanismi, joka takaa puolitustavoitteen toteutumisen. Päästökauppakompensaatio lakkaa vihdoin, ja teollisuuden vähähiilistä uusiutumista tukemaan tilalle valmistellaan uusi määräaikainen sähköistämistuki. Kaukolämpöä tuottavat lämpöpumput ja konesalit siirretään alempaan veroluokkaan. Kuluttajapuolella kestävää siirtymää edistetään mm. työsuhdesähköautoja, -polkupyöriä ja -joukkoliikennelippuja tukemalla. Ilmastorahasto toteutuu ja maatalouden ilmastoinvestointeihin kohdennetaan niihinkin tukea. Mainitun EU:n elpymispaketin Suomeen suunnatusta osiosta muodostetaan n. 2,3 miljardin kestävän kasvun ohjelma, josta noin puolet jyvitetään vihreään siirtymään ja merkittävä osa uutta luovaan TKI-toimintaan. 

Työllisyyden kohentamisessa pohjoismainen työvoimapalveluiden malli on fiksu suunta ja varhaiskasvatusmaksujen alentaminen perusteltu ratkaisu. Jäin silti kaipaamaan vielä päättäväisempää otetta: yli 55-vuotiaiden työllisyysasteen nostaminen menee nyt vielä työmarkkinajärjestöille työstettäväksi, ja erityisesti pieniä firmoja avittava paikallinen sopiminen jäi edelleen toivelistalle. Joka tapauksessa budjetin ja julkisen talouden suunnitelman virallinen ruotiminen eduskunnassa ja sen valiokunnissa on vielä edessä.

Toinen iso asia on tietysti koronapandemia. Kesällä tartunnat pysyivät kurissa, vaan eivät enää, vaikka tilanne Suomessa on pysynyt jotakuinkin hallinnassa. Eväät vastata epidemiaan ovat nyt paremmat: lääketieteellinen ymmärrys taudista tarkentuu koko ajan, maskeja käytetään ja Koronavilkku pirisee. Kattavaan testaukseen ja jäljitykseen nojaava strategia käy kuitenkin mahdottomaksi, jos tartuntoja tulee liikaa. Siksi suositusten noudattaminen on tärkeää, eikä ilman lisärajoituksia pärjätä. Olen kuitenkin optimistinen, että pääosin pärjätään alueellisin ja väliaikaisin täsmätoimin. Tämä on sitä vasaran jälkeistä tanssia, jota keväällä ennakoitiin. Koronatoimet ovat syksyllä selkeästi enemmän keskittyneet hallituksen ja viranomaisten tontille, ja eduskunnassa taudin hillintäkeinoista keskustelu on ollut vähemmän puhetta. Karmeista talousvaikutuksista erityisesti tapahtumateollisuudelle ja sesonkimatkailulle on toki puhuttu paljon, ja näyttää siltä että tuki-instrumenttien täydentäminen on tarpeen.

Koronaan liittyvän tieteellisen tiedon karttumista voi muuten seurata erinomaisesti valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan kautta julkaistuista tutkimuskatsauksista, jotka kokoavat suomeksi yhteen julkaistujen tutkimusten löytöjä maailmalta. Neljäs katsaus ilmestyi juuri.

Näiden isojen kokonaisuuksien rinnalla valiokunnissa on käsitelty kevään tauon jälkeen kaikenlaista kiireistä ja vähemmän kiireistä. Talousvaliokunnassa on pöydällä ollut muun muassa erilaista energiapolitiikan kohtalaisen teknistä säätöä esimerkiksi energiatehokkuuteen, ydinturvallisuuteen ja biopolttoaineisiin liittyen. Teknisen ja yksityiskohtaisen lainsäädännön yhteydessä energiapolitiikan suuret haasteet ja linjat eivät saisi unohtua: Päästöt on saatava nopeasti alas, kestävää biomassaa on fossiilienergiaa korvaamaan vain rajallisesti ja hiilineutraalin kiertotalouden pyörittäminen vaatii valtavasti puhdasta sähköä. Energian ohella talousvaliokunta on käsitellyt tuttuun tapaan erilaista finanssisääntelyä, EU:n politiikkalinjauksia ja kuluttaja- ja kilpailulakeja. Myös esimerkiksi yritystukien kokonaisseuranta ja arviointi paranee ja matkanjärjestäjien koronakonkursseista aiheutuvia kuluja korvataan

Puolustusvaliokunnan aika kuluu edelleen suurelta osin erilaisiin tilannekatsauksiin ja turvallisuuteen liittyvien kehityskulkujen seuraamiseen. Pohjoismainen yhteistyö tiivistyi taas askelen verran, kun Suomen, Ruotsin ja Norjan puolustusministerit allekirjoittivat kolmenvälisen aiejulistuksen yhteisestä tavoitteesta kehittää kykyä ja valmiutta sotilaallisiin operaatioihin erikseen niin päätettäessä. Suomen ja Ruotsin sotilaallisen yhteistyön näkymistä julkaistiin muuten aivan vastikään Ulkopoliittisen instituutin raportti.

Talous- ja puolustusvaliokuntien ohella puuhaa on riittänyt myös maa- ja metsätalousvaliokunnan sekä jo mainitun ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon parissa. Maa- ja metsätalousvaliokunnassa on käsitelty muun muassa EU:n biodiversiteettistrategiaa ja Pellolta pöytään -ruokastrategiaa. Näissä teemoissa vallalla on usein käsitys, että kotimainen maa- ja metsätalous olisi automaattisesti kestävää. Näin ei tietenkään ole, ellei sitä erikseen varmisteta sääntelyllä ohjaamalla ja rajoittamalla ja tuilla kannustamalla.

Valtuusto

Kaupunginvaltuusto ehti elo-syyskuun aikana kokoontua kolmesti – itse ehdin näistä kokouksista kahteen. En ihan helpolla kokouksia skippaa, ja vihreän valtuustoryhmän erinomainen keskinäinen yhteydenpito ja yhteinen valmistelu takaa sen, että vaikuttamaan pääsee vaikkei aina paikalleen istumaan ehtisikään. Valtuusto jatkaa edelleen mallilla, jossa kokouksiin voi osallistua sekä paikan päällä että etänä, mutta keväästä poiketen nyt käsitellään taas asioita koko skaalalla aloitteet mukaan lukien. 

Syksyn aloituskokouksessa 26. elokuuta käsittelyssä oli nippu kaavoja, joista merkittävimmässä Itäkeskuksen vanhan bussikatoksen tilalle nousee Jokerikorttelin nimellä kulkeva kokonaisuus, jossa yhdistyy joukkoliikenneterminaali, liiketilaa ja asuntoja. On hienoa, että näin erinomaisen yhteyden päälle nousee kämppiä, ja kortteli on hieno face-lift alueelle. Toinen erityisen huomionarvoinen ja keskustelua herättänyt kaavapäätös liittyi Vallisaareen ja Kuninkaansaareen, joiden virkistyskäyttöä kehitetään. Rakentaminen hienosti säilyneen luonnon keskelle kirpaisee, mutta lopulta lähiluontomatkailun edistäminen on isossa kuvassa perusteltua. Kaavaa saatiin valmistelussa parannettua, ja uskon, että lopputuloksesta tulee hyvä. 

Syyskuun 9. päivän kokous jäi tosiaan itseltäni väliin oman valtuustoryhmän kokousta lukuun ottamatta. Kokouksessa hyväksyttiin Marian entisen sairaala-alueen start up -kampuksen uusi kaava ja siihen pontena päälle vielä Hannu Oskalan esittämä selvitys Ruoholahden metriksen uuden sisäänkäynnin mahdollisuudesta, mikä avittaisi kampuksen joukkoliikwnnwyhteyksiä. Marian start up -alueen laajentaminen on hieno ja kaivattu päätös.

Helsinki julisti ilmastohätätilan 25.9. Päästöjä eivät julistukset pelkällään vähennä, mutta tällainen kannanotto luo painetta nopeampiin ja vaikuttavampiin toimiin.

Syyskuun toisessa kokouksessa 23.9. päätettiin mm. kaupungin lausunnosta meneillä olevaan sote-uudistukseen, Tennispalatsin tontin vuokrausperiaatteista kiinteistön myyntiin liittyen sekä Leo Straniuksen ilmastohätätila-aloitteesta. Helsingin sote-lausunto on perusteellinen ja osin hyvin kriittinen. Kritiikki on perusteltua, ja nyt esitettyä mallia olisi syytä muokata erityisesti rahoituksen osalta huomioimaan kasvavan kaupungin näkökulma paremmin. Nyt valmistellussa sote-uudistuksessahan Helsinki jäisi omaksi alueekseen (eli tavallaan omaksi sote-maakunnakseen) osana Uudenmaan erillisratkaisua, kun muualla Suomessa sote-palvelut siirretään kunnilta maakuntien vastuulle. Uudistukseen liittyen olisi tärkeää saada maakunnille mahdollisimman nopeasti verotusoikeus, jotta maakunnat eivät jää vain valtion rahoituksella ohjaamiksi hallintotasoiksi vaan saavat soten järjestämisen aidosti käsiinsä ja vastuullensa. 

Tennispalatsin myyntiä valmistellaan, ja nyt päätettiin tontin vuokrausperiaatteesta ja siitä, että tonttiin lisätään osto-optio. Kaupungin maita ei kannata lähtökohtaisesti myydä pois, mutta tällaisissa tilanteissa on fiksua etsiä joustavasti kaupungin kannalta parasta kokonaisdiiliä, ja sellainen saattaa syntyä niin, että myös tontti myydään. Päätös oli siis varsin perusteltu, vaikka se herättikin vastustusta vasemmalla, jossa suhtautuminen maan myyntiin tuntuukin usein dogmaattiselta.

Valtuusto hyväksyi Leo Straniuksen aloitteen ilmastohätätilasta, ja Helsinki julistikin ilmastohätätilan vauhdilla jo 25.9. Päästöjä eivät julistukset pelkällään tietenkään vähennä, mutta tällainen kannanotto osaltaan luo painetta nopeampiin ja vaikuttavampiin toimiin. Me poliitikot olemme edelleen pahin pullonkaula ilmastotoimille, joten julkiselle paineelle on tarvetta.

Muuta

Eduskunnan ja kaupunginvaltuuston ohella myös maakuntavaltuusto kokousti kahdesti – tai tarkalleen ottaen sai loppuun jo kesäkuussa alkaneen kokouksen. Nyt on Uudellamaalla uusi varsin kelpo Uusimaa2050-maakuntakaava.

Vihreisiin periaatteisiin ei enää kuulu ydinvoiman vastustaminen.

Vihreiden keväältä siirtynyt puoluekokous pidettiin sekin syyskuussa ja tällä kertaa täysin etänä. Kun listalla ei ole henkilövalintoja, jää mediahuomio usein helposti vaisuksi. Kokous oli silti tärkeä, sillä siellä päätettiin puolueen uudesta periaateohjelmasta vuosille 2020-2028. Olen erityisen iloinen energiapolitiikan uudesta linjauksista, joiden mukaan “energiatalouden tulee olla tehokasta, perustua päästöttömiin tai vähäpäästöisiin energiamuotoihin ja hyödyntää kaikkia kestäviä ratkaisuja, jotka vähentävät fossiilisten polttoaineiden käyttöä”. Vihreisiin periaatteisiin ei enää kuulu lainkaan ydinvoiman vastustaminen. Tiede edellä, päämääriä keinojen yli painottaen onkin juuri oikea linja, josta toivoisin eurooppalaisten sisarpuolueiden ottavan pikaisesti mallia. Itse puhuin puoluekokouksessa biodiversiteetin ja demokratian puolustamisen puolesta.

TEKin uusi valtuustokin aloitti työnsä syyskuun alussa. Itse vietin kokouksen kotona koronatestitulosta odotellessa, mutta pätevän puheenjohtajan, hallituksen ja valtuustosopimuksen liitto sai.

Tulevaa

Loppusyksystä on tulossa työläs. Keväällä jäi päätettävää varastoon, ja tätä käsittelysumaa puretaan nyt samalla kuin syksylle kaavailtuja asioita on pöydällä niitäkin eikä koronakaan vielä hellitä. Yksi erittäin tärkeä asia syksyn asialistalla on edellä mainittu kestävän kasvun ohjelma, eli Suomen kansallinen suunnitelma EU:n elpymisrahojen käytöstä. Ilmastoinvestointeja korostavat, budjettiriihen yhteydessä sovitut peruslinjat ovat hyvä pohja, mutta on varmistettava että rahoitus todella menee uuden vähähiilisen ja kestävän infran rakentamiseen ja kehittämiseen.

Yleisesti poliittinen keskustelu näyttäisi sähköistyneen pitkästä aikaa perinteiselle oikeisto-vasemmisto-akselille. Uutiset muun muassa Kaipolan sulkemisesta, Naantalin jalostamosta ja Metsäteollisuuden työehtosopimuksista irtautumisesta sekä erilaiset kärkkäät puheenvuorot Pohjois-Korea-vertauksineen ruokkivat tätä debattia. Keskustelu talouden rakenteista on erittäin tervetullutta, mutta olisi hienoa jos sitä ei päädytä käymään räikeällä liioittelulla tai vuosikymmeniä vanhoista poteroista käsin – ja mikä tärkeintä, ettei ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjunnan kiire ja välttämättömyys unohdu tässä taustalle. Kilpailukykyä tai uusia työpaikkoja ei voi rakentaa enää kestävästi fossiilienergian ja kestämättömän luonnonvarojen käytön varaan.

Pahinta myrkkyä taloudelle eivät ole rajoitukset vaan käsistä lähtevä epidemia.

Korona ei tosiaan ole lähdössä vielä ihan heti mihinkään. Nyt olisi olennaista varmistaa lainsäädännöllisesti ja viestinnällisesti selkeä työkalupakki, jonka turvin viranomaiset voivat tehdä alueellisesti rajattuja ja tehokkaita toimia, joilla kiihtyvät tartunnat painetaan alas. Tartuntatautilain päivittäminen tähän liittyen onkin edessä. Samalla on edelleen huolehdittava siitä, että ahdingon kohtaavia yrityksiä ja yrittäjiä tuetaan riittävästi ja reilusti. On kuitenkin tärkeä muistaa, että pahinta myrkkyä taloudelle eivät ole rajoitukset vaan käsistä lähtevä epidemia.

Paljon kaikenlaista muutakin on kotimaan politiikassa näköpiirissä. Syksyn kenties merkittävin meihinkin vaikuttava päätös on silti ihan muiden käsissä, kun Yhdysvalloissa valitaan uusi presidentti 3. marraskuussa. Trumpin tuoreen koronatartunnan myötä tilanne on entistä sekavampi ja vaikeammin ennustettava. Toivottavasti Atlantin takana äänestetään fiksusti, ja toivottavasti vaalit jälkipeleineen sujuvat hyvin ja rauhallisesti.

Tapaamiset

Tapaamiset jatkuvat isoilta osin edelleen etänä, mikä on monessa tapauksessa itse asiassa näppärää ja tehokasta, vaikka välillä on paikallaan tavata ihan naamatustenkin. Listassa sama saate kuin aina ennenkin: Tämä lista ei ole täysin kattava kuvaus kaikesta vuorovaikutuksesta tai lobbaamisesta ja päälle tulee esimerkiksi mailinvaihtoa, kutsutilaisuuksia ja erilaisia kuulemisia ryhmässä ja kokouksissa.

  • Ammattiliitto Pro
  • Apteekkariliitto
  • Changemaker
  • CSC
  • Elinkeinoelämän keskusliitto
  • Energiateollisuus
  • Etanoliautoilijat
  • Fortum
  • Forus
  • Greenpeace
  • Helen
  • Helsingin yliopisto
  • IIASA
  • Ilmatieteen laitos
  • Insinöörien ilmastorintama
  • Kirkon ulkomaanapu
  • Kotkamills
  • Kulta ry
  • LeadDesk
  • Lemene
  • Metallinjalostajat ry
  • Motiva
  • Patria
  • Pohjolan voima
  • Reaktor
  • Renforsin ranta
  • SAK
  • Sitra
  • Škoda Transtech
  • Startup-säätiö
  • Suomen Atlantti-seura
  • Suomen hyötytuuli
  • Suomen yrittäjät
  • TEK
  • TVO

 

 

blogikuvaq3_v2

Maskisuositusten kanssa jahkailtiin Suomessa pitkään. Nyt maskeja pidetään eduskunnan täysistunnoissakin. Jos maskinkäytössä on vielä skarppaamista, niin jäljityssovellus Koronavilkku on puolestaan otettu todella laajasti ja vauhdilla käyttöön. Aika näyttää, kuinka hyvin nämä purevat epidemian hallintaan, mutta tällaiset kevyet ei-rajoittavat toimet kannattaa tietysti hyödyntää.